Buena Vistan taistelu

Kenraali Zachary Taylorin johtama armeija hyökkäsi Meksikon–Yhdysvaltain sodan alussa Teksasista Meksikoon. Taylor valtasi 25. syyskuuta 1846 Monterreyn kaupungin. Tämän jälkeen hän solmi meksikolaisten kanssa tulitauon. Yhdysvaltain presidentti James Polk raivostui tulitauosta, sillä hänen mielestään se antoi Meksikon armeijalle mahdollisuuden paeta. Polk menetti kaiken luottamuksen Taylorin sodanjohtokykyyn. Epätoivoisena Polk kääntyi poliittisen vastustajansa kenraali Winfield Scottin puoleen Meksikon sodan ratkaisemiseksi. Scott ehdotti maihinnousua Veracruziin, josta edettäisiin länteen ja vallattaisiin Meksikon pääkaupunki México. Tämän jälkeen meksikolaiset voitaisiin pakottaa rauhaan. Polk pelkäsi suunnitelman tekevän Scottista sodan sankarin ja vahvistavan poliittista vastustajaa. Tästä huolimatta hän hyväksyi suunnitelman.

Scottin suunnitelman toteuttamiseksi tarvittiin kokeneita joukkoja. Tammikuussa 1847 Scottin tarvitsemat joukot lähtivät Taylorin armeijasta kohti rannikkoa. Taylorin tehtäväksi jäi puolustaa vallattua Monterreytä. Taylor oli Whig-puolueen todennäköinen ehdokas vuoden 1848 presidentinvaaleissa. Hän epäili, että Polk ja Scott halusivat tuhota hänen poliittisen uransa vähentämällä hänen rooliaan sodassa. Taylor raivostui, mutta kieltäytyi eroamasta tehtävistään, vaikka häntä olikin loukattu.

Meksikon kenraali Santa Anna kokosi huonosti harjoitetun 20 000 miehen armeijan San Luis Potosíin, 400 kilometriä Monterreystä etelään. Hänen tiedustelijansa kaappasivat viestin, josta Santa Anna sai tietää Scottin suunnitelmasta ja Taylorin armeijan heikentymisestä. Santa Annan suunnitelmana oli lyödä ensin Taylor, jonka jälkeen hänen vahvistunut armeijansa kääntyisi etelään Veracruziin ja löisi Scottin maihinnousun. Santa Annan armeija lähti marssille kohti pohjoista 2. helmikuuta. Reitti kulki suurimmaksi osaksi aavikolla, jossa oli vähän vettä ja olemattomat laiduntamismahdollisuudet. Marssilla miesten ja hevosten ruokahuolto oli heikkoa ja armeija kärsi kylmästä riittämättömän vaatetuksen vuoksi. Marssin aikana Santa Annan armeija menetti 5 000 miestä tauteihin, väsymykseen ja karkaamisiin. Armeija saavutti 21. helmikuuta La Encarnaciónin, josta oli enää päivämatka Taylorin asemiin.

Santa Anna menetti yllätyksen tuoman edun, kun Texas Rangerien kapteeni Ben McCulloch livahti meksikolaisten vartioasemien läpi ja näki kukkulalta Meksikon armeijan leirin kokonaisuudessaan. Taylor valmistautui meksikolaisten hyökkäykseen asettamalla joukkonsa puolustukseen Angosturan solaan, lähelle Buena Vistan haciendaa, yksitoista kilometriä Saltillosta etelään.

Santan Annan komentamat 15 000 meksikolaista kohtasivat Taylorin 4 700 miestä 22. helmikuuta. Santa Annan joukot hyökkäsivät Taylorin vasenta siipeä vastaan iltapäivällä. Vasen siipi oli asemissa rikkonaisilla kukkuloilla ja se torjui meksikolaisten hyökkäyksen. Taistelut loppuivat pimeyden tultua ja yöllä satoi vettä. Seuraavan aamun koitteessa Santa Anna käynnisti päähyökkäyksensä Angosturan solassa. Hyökkäys torjuttiin ja erityisesti majuri John Washingtonin komentama tykistö aiheutti meksikolaisilla raskaat tappiot. Taylorin vasemmalla siivellä meksikolaiset menestyivät aluksi, kun he löivät 2. Indianan vapaaehtoisrykmentin pakoon ja valtasivat tykistöpatterin. Taylorin vasen siipi katosi, jolloin hänen taistelulinjansa keskusta perääntyi taistellen. Meksikolaisten ratsuväki teki laajan kaartoliikkeen oikealle ja hyökkäsi sen jälkeen takana ollutta yhdysvaltalaisten kuormastoa vastaan, mutta hyökkäys torjuttiin. Yhdysvaltalaisten taistelulinja vakiintui ja tykistö sekä taisteluun lähetetty reservissä ollut jalkaväki pysäyttivät meksikolaisten hyökkäyksen vasemman siivellä. Iltapäivällä Santa Anna teki toisen hyökkäyksen, mutta yhdysvaltalaiset torjuivat senkin.

Santa Anna halusi pitää armeijansa koossa, jotta voisi taistella Scottin suunniteltua maihinnousuarmeijaa vastaan. Hän vetäytyi taistelusta kun oli menettänyt 3500 miestä ja lähti etelään kohti Méxicoa. Taylor menetti taistelussa 650 miestä. Buena Vistan taistelu oli ratkaiseva Pohjois-Meksikossa ja käytännössä sotatoimet pohjoisessa päättyivät siihen.

Meed, Douglas V: The Mexican War 1846–1848, s. 44-50. Oxford: Osprey Publishing, 2002. ISBN 1-84176-472-8.