Buddy DeSylva

George Gard DeSylva syntyi 27. tammikuuta 1895 New Yorkissa ja vietti lapsuutensa Kaliforniassa.[1] Hänen isänsä oli portugalilaissyntyinen näyttelijä ja äiti kalifornialaisen šeriffin tytär.[2] Vanhemmat erosivat pian Georgen syntymän jälkeen.[2] DeSylva esiintyi jo neljävuotiaana vaudevillen laulu- ja tanssiesityksessä, mutta joutui lopettamaan esiintymisen viisivuotiaana isoisänsä painostuksesta.[3][2] High schoolissa ja collegessa ollessaan hän opiskeli viulunsoittoa ja oli usein poissa koulusta kirjoittaakseen musiikkia.[2] Hänen vuonna 1915 kirjoittamansa näytelmä Nobody Loves a Fat Man esitettiin koulun päättäjäisissä ja sai innostuneen vastaanoton.[2] Viulunsoittoa DeSylva ei koskaan oppinut, mutta sen sijaan hän opetteli professorinsa tyttären avustuksella soittamaan ukulelea.[2] Myöhemmin hän pääsi opiskelemaan Etelä-Kalifornian yliopistoon Los Angelesiin.[4]

Yökerhonomistaja Baron Long kuuli rannalla kävelyllä ollessaan DeSylvan soittavan kirjoittamiaan kappaleita paikalliselle tyttöryhmälle ukulelen säestämänä. Hän oli etsimässä havaijilaistyylistä soittajaa yökerhoonsa ja tarjosikin DeSylvalle työpaikkaa 60 dollarin viikkopalkalla. Tämä harkitsi pitkään ja lopulta suostui tarjoukseen. DeSylva ehti laulaa Longin yökerhossa kuusi kuukautta, kunnes eräs paikan vakioasiakkaista, laulaja Al Jolson, otti hänet suojatikseen ja vei hänet mukanaan New Yorkiin.[2]

DeSylva alkoi työskennellä Tin Pan Alleyllä lauluntekijänä.[2][4] Jolson käytti hänen kirjoittamiaan kappaleita tähdittämässään vuoden 1918 Broadway-musiikkinäytelmässä Sinbad. Näistä kappaleista, joihin kuului muun muassa ”I’ll Say She Does”, tuli DeSylvan ensimenestys ja seuraavina vuosina hän kirjoittikin kappaleita useisiin musikaaleihin.[1] Hänen sanoittamastaan Jerome Kernin sävellyksestä ”Look for the Silver Lining” tuli hitti vuonna 1920.[3] DeSylva jatkoi myös yhteistyötään Al Jolsonin kanssa; Jolson esitti Broadwaylla muun muassa DeSylvan ja Louis Silversin kappaleen ”April Showers” ja kirjoitti yhdessä DeSylvan kanssa sanat Joseph Meyerin vuoden 1924 sävellykseen ”California Here I Come”.[3]

Vuodesta 1922 lähtien DeSylva kirjoitti musiikkia George White’s Scandals -musikaalisarjaan. Hän sanoitti useita George Gershwinin kappaleita, mukaan lukien vuoden 1924 ”Somebody Loves Me” (yhdessä Ballard MacDonaldin kanssa) ja ”Why Do I Love You” (yhdessä Ira Gershwinin kanssa). Vuonna 1925 hän sanoitti James F. Hanleyn sävellyksen ”Just a Cottage Small by the Waterfall”.[3]

Vuonna 1925 DeSylva lyöttäytyi yhteen säveltäjä Ray Hendersonin ja sanoittaja Lew Brownin kanssa, ja kolmikosta tuli nopeasti yksi Broadwayn ja Hollywoodin menestyksekkäimmistä lauluntekijäryhmistä.[3][4] He kirjoittivat musiikin vuoden 1926 George White’s Scandalsiin ja useisiin muihin Broadway-näytelmiin, mukaan lukien Good News (1927), Manhattan Mary (1927), Hold Everything (1928) ja Flying High (1930).[1] He myös tekivät musiikkia Jolsonin elokuviin Sonny Boy ja It All Depends on You ja julkaisivat itsenäisiä populaarimusiikkikappaleita. He perustivat oman julkaisuyhtiönsä vuonna 1927.[1] Yhtiö myytiin Warner Brothersille vuonna 1930 osana yhteensä 8 000 000 dollarin kauppaa.[2] DeSylvasta, Hendersonista ja Brownista tehtiin vuonna 1956 elokuva Kaikki riippuu sinusta.[3]

Henderson ja Brown palasivat New Yorkiin vuonna 1931 DeSylvan jäädessä Kaliforniaan työskentelemään elokuvatuottajana.[3] Hän kuitenkin teki edelleen musiikkia myös Broadwaylle, mukaan lukien vuoden 1932 näytelmään Take a Chance.[1] Hän tuotti muun muassa lapsitähti Shirley Templen elokuvat Pikku eversti (1935), Rikas tyttöraukka (1936) ja Pikku salamatkustaja (1936).[4] Vuonna 1939 hän muutti New Yorkiin ja perusti musiikkijulkaisuyhtiön, mutta palasi vuonna 1941 Hollywoodiin.[3] Hän toimi Paramount Picturesilla vastaavana tuottajana vuodesta 1941 vuoteen 1944.[4] Vuonna 1942 hän perusti Johnny Mercerin kanssa levy-yhtiö Capitol Recordsin.[3]

DeSylva kuoli 11. heinäkuuta 1950 Los Angelesissa.[1]