Buddhalaisuuden vaikutus islamiin

Buddhalaisuuden vaikutusta islamiin on pidetty mahdollisena, koska näillä maailmanuskonnoilla on paljon yhteistä rajaa Keski-Aasiassa. Siellä ikivanha kauppaväylä Silkkitie yhdisti toisiinsa eri sivilisaatioita ja edisti vaikutteiden siirtymistä myös kaukaa. Buddhalaisuuden vaikutusta islamiin on ehdoteltu useissa silmiinpistävissä, mutta vähemmän tärkeissä yksityiskohdissa, jotka eivät ulotu itse uskonnon ytimeen eli etiikkaan ja teologiaan. Teologiassa islam on yksijumalainen, kun taas buddhalaisuus ei tunne jumalia.[1]

Muinaisen kaupunkilinnakkeen rauniot Mervin vanhassa jokisatamassa nykyisessä Turkmenistanissa. Merviä on arveltu paikaksi, jossa buddhalaisuus ja islam joutuivat kosketuksiin toistensa kanssa.

Pyhiinvaellus

Orientalisti Markus Groß katsoo löytäneensä useita yhtäläisyyksiä buddhalaisuuden ja islamin välillä. Yksi niistä liittyy islamilaiseen pyhiinvaellukseen (hadz).[2][1] Koraanissa (2: 197) siitä kirjoitetaan: "Pyhiinvaelluksen tulee tapahtua tiettyinä kuukausina --".[3] Arabiankielessä käytetty monikkomuoto viittaa ainakin kolmeen kuukauteen, vaikka islamissa pyhiinvaellus rajoittuu vain yhteen. Sen sijaan buddhalaisuudessa nuoret miehet pukeutuvat munkeiksi sadekaudella täsmälleen kolmen kuukauden ajaksi.[1]

Kaaba

700-luvun alkuun sijoitetussa arabialaisessa selonteossa kuvataan pohjois-afganistanilaista Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät ja jota he kumarsivat. Kuvaus muistuttaa Kaabaa, vaikka pyhäkön kiertäminen toisaalta tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa. [4] Nava Viharan pyhäkön perinnöllisiä suojelijoita oli Barmakidien buddhalainen pappissuku, joka abbasidien vallan alkuaikoina oli siirtynyt Bagdadiin ja nautti suurta valtaa visiireinä Harun ar-Rashidin aikana.[5] Juuri tältä ajalta ovat peräisin ensimmäiset viittaukset pyhiinvaelluksesta Mekkaan.[6]

Sa'y

Niin sanottu sa'y eli rituaalinen juokseminen Safa- ja Marwa -vuorten väliä on yksi osa islamilaista pyhiinvaellusta. Rituaalijuoksu tehdään seitsemän kertaa. Vuoret ovat niin pieniä, että ne mahtuvat Mekassa moskeijan sisälle. Groß arvelee, että Safa (arameaksi: "kallio") viittaa Jerusalemiin ja sen pyhään Temppelivuoreen, kun taas Marwa viittaisi Mervin kaupunkiin Iranin Khorasanissa. Merv oli islamin varhaisvaiheiden tärkeä keskus. Kyseessä olisi tällöin eräänlainen pyhiinvaeltajien teemapuisto samaan tapaan kuin Euroopassa keskiajalla rakennettiin pienoismalleja korvaamaan liian kaukana olevia pyhiinvaelluskohteita.[7] Juoksemisella on vastaavuutta buddhalaiseen kävelymeditaatioon. Erikoisin yhdenkaltaisuus on se, että Intian Mahabodhi--temppelissä eli paikassa, missä Buddha valaistui, on pitkänomainen rata, jota pyhiinvaeltajat kulkevat edestakaisin. Se vastaa tarkasti Safa- ja Marwa-vuorten välistä pyhiinvaeltajien juoksureittiä Mekassa ja sijaitsee jopa suhteessa pääpyhäkköön aivan samassa kohdassa.[8]

Pukeutuminen ja kiellot

Miespuolisten pyhiinvaeltajat pukeutuvat viittaan, joka jättää oikean olkapään paljaaksi. Se on buddhalaista pukeutumista, jota muslimit eivät muuten käytä. Valkoinen väri on buddhalaisuudessa maallikoiden käyttämä tunnus. Tämän vaatteen värjääminen punaisen ja keltaisen välisiin sävyihin on islamissa kiellettyä. Oranssi taas on buddhalaisten munkkien tunnusväri. Tässä vieraan uskonnon jälki saattaa näkyä vastavaikutuksena, eli pyrkimyksenä välttää vieraita piirteitä.[9] Naiset eivät islamilaisessa pyhiinvaelluksessa saa peittää kasvojaan eivätkä käyttää käsineitä, vaikka kasvot peittävä huntu on muissa yhteyksissä pakollinen. Buddhalaisuus ei vastaavasti tunne kasvojen peittämistä.[10][11]

Pyhiinvaeltajia koskevat ohjeet vastaavat muissakin yksityiskohdissa buddhalaisia määräyksiä. Sekä islamilaisen pyhiinvaelluksen alussa että initiaatiossa buddhalaiseksi munkiksi miesten pää ajellaan ja keho parfymoidaan. [10] Kiellettyjen tekojen luettelo vastaa buddhalaismunkkien kieltoja. Niihin kuuluu myös buddhalaiseen tapaan kielto tappaa hyönteisiä islamilaisen pyhiinvaelluksen aikana.[12] Islamilainen kumartaminen rukouksissa on lähellä buddhalaista tapaa, mutta voi selittyä sattumalla.[13]

Muhammed ja Buddha

Profeetta Muhammedin kerrotaan syntyneen ”elefantin vuonna”. Elefantti kuuluu myös Buddhan syntymään. Buddhan äiti näki raskaana ollessaan unta elefantista, Buddha oli edellisessä elämässään elefantti tai jopa syntyi valkoisena norsuna. Elämäkerroissa on muitakin yhtäläisyyksiä. Muhammed syntyi, sai ensimmäisen ilmoituksensa Gabrielilta ja kuoli saman kuun samana päivänä (12. Rabi-kuuta). Myös Buddha syntyi, valaistui ja kuoli samana vuodenpäivänä (Vesakha).[10]

Viiniä koskeva kielto

Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin oli aluksi myös islamissa, kuten käy ilmi Koraanista (16:67, 47:15, 83:25). Lehmän suurassa (2:219) viini kielletään. Buddhalaisuudessa viinin kieltäminen kuuluu ”Viiteen käskyyn”, jotka on osoitettu kaikille buddhalaisille. Islam on voinut saada viinikieltonsa buddhalaisuudesta, ellei se ole syntynyt omia aikojaan.[9]

Uskottomien suura 109 Koraanissa
Buddhalainen teksti 900-luvulta.

Buddhalaisvaikutteita on löydetty myös Uskottomien suurasta 109, joka kuuluu seuraavasti:[14]

”Sano: Uskottomat, minä en palvo sitä, mitä te palvotte, ettekä te palvo Häntä, jota minä palvon, enkä minä ole palvova sitä, jota te palvotte, ettekä te ole palvova Häntä, jota minä palvon. Teillä on uskontonne ja minulla uskontoni.”

Teksti ei ole Koraanille tyypillistä, koska siitä puuttuu normaali vääräuskoisten tuomitseminen. Myös suuran tarkoitus on epäselvä, koska säkeet toistavat samaa, itsestään selvää asiaa. Pari johtolankaa on auttanut tulkitsemaan suuran uudella tavalla. Sille on löydetty buddhalainen rinnakkaisteksti, jonka suora käännös suura näyttää olevan. Rinnakkaistekstissä buddhalainen puhuttelee ei-buddhalaisia ja kertoo, että monissa asioissa buddhalaiset ovat heidän kanssaan samaa mieltä ja vain muutamissa eri mieltä. Kyse on siten ei-uskovien taivuttelusta, jossa eroja vähätellään.[15]

Suurassa 109 ei enää ole kysymys sovun hieromisesta, koska siinä esitellään vain erimielisyyksiä. Gerd R. Puin on kuitenkin todennut, että liitesana la arabiankielisessä tekstissä voidaan ymmärtää myös vahvistavaksi partikkeliksi, jolloin merkitys muuttuu päinvastaiseksi. Teksti voidaan siis lukea käänteisesti eli ”minä kunnioitan hyvin paljon samaa, mitä tekin kunnioitatte” ja niin edelleen. Tällöin viimeinen virke muodostaisi edellisille kontrastin, ja kuuluisi ”(mutta) teillä on teidän oma din (= tie tai oppi) ja minulla omani.”[16]

Tämän tulkinnan mukaan suuran taustalla olisi buddhalainen teksti, jossa korostetaan eri uskontojen välisiä yhtäläisyyksiä. Partikkelin lukutapa olisi muslimien käytössä myöhemmin muutettu, jotta päästäisiin korostamaan eroja yhtäläisyyksien asemesta.[16]

Mahdollisia selityksiä yhdenkaltaisuuksille

Markus Großin mukaan kahden uskonnon tietyt yhtäläisyydet voivat olla sattuman tulosta. Sattuman osuus vähenee, jos yhtäläisyyttä osoittavat piirteet eivät muuten ole tavanomaisia samassa uskonnossa, tai jos vastaavia piirteitä ei löydy muista uskonnoista.[1] Esimerkiksi alkoholikielto on uskonnoissa yleinen, joten Goldziher ei pidä varma, että se olisi lainattu islamiin buddhalaisuudesta.[9] Muut edellä luetellut esimerkit kuitenkin viittaavat lainaamiseen.[1]

Miten buddhalainen vaikutus olisi voinut päästä islamiin, jos islam syntyi Arabian niemimaan luoteiskulmassa Mekassa ja Medinassa tuhansien kilometrien päässä buddhalaisesta maailmasta? Jos luotetaan perinteiseen selitykseen islamin synnystä, yhtäläisyyksiä onkin vaikea selittää. Jos kuitenkin oletetaan eräiden historiakriittisten tutkijoiden tavoin, että islamin alkukoti oli arabiankielinen ja esi-nikealainen kristitty enklaavi silkkitien varrella, mahdollisesti Mervissä, yhtäläisyyksiä on helpompi ymmärtää.[1][17]

Merv oli muinainen miljoonakaupunki, jonka halki kauppatavaroiden lisäksi kulkivat kulttuurivaikutteet idän ja lännen välillä. Helleenisen kulttuurin rinnalla Mervissä tuntuivat syyrialainen kristillisyys, persialainen zarathustralaisuus ja manikealaisuus sekä Silkkitien kautta idästä saapunut buddhalaisuus. Vielä al-Mamunin hallitessa 800-luvun alussa Merviin rakennettiin kaksi kristillistä kirkkoa ja buddhalainen temppeli.[17] Abbasidit, joiden mukana arabikalifaattiin levisi heidän uskonnollinen sanomansa, tulivat Mervistä, samoin kalifi Abd al-Malik ibn Marwan eli "merviläinen". Jälkimmäisen myötä ensimmäiset muhammad -tekstit ilmestyivät kolikoihin.[18]

Buddhalaisten vaikutteiden omaksumiseen vaikutti vielä kaksi muuta seikkaa. Buddhalaisuus oli levinnyt islamin syntyessä Mervin läheisyteen Afganistaniin, mistä kulkukelpoinen joki (Margiana) vei suoraan Merviin. Muistona Afganistanin buddhalaisuudesta olivat esimerkiksi ne valtavat Buddhan patsaat Bamiyanin maakunnassa, jotka talibanit räjäyttivät vuonna 2001.[19]

Toinen yhteys syntyi abbasidien vallankumouksen myötä vuoden 750 jälkeen. Kalifi al-Mansur (754–775) nimitti hovinsa korkeiksi virkamiehiksi Iranin Khorasanista tullutta persialaista ylimystöä.[20] Erityisen vaikutusvaltaiseksi kohosi Afganistanista tullut Barmakidien suku, jonka jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia pappeja Nava Viharassa (Nawbahar) lähellä Balkhia.[21] Barmakidit olivatkin abbasidien jälkeen Bagdadin rikkain ja kuuluisin suku.[5] He saavuttivat valtansa huipun kalifi Harun al-Rašidin (786–809) aikana, jolloin barmakidi Yahua ibn Khalidin väitetään jopa käytännössä hallinneen valtakuntaa kalifin asemesta. [22] Harun päätyi lopulta syrjäyttämään suvun vallasta. Osittainen paluu tapahtui kuitenkin Harunin pojan al-Mamunin aikana, kun barmakidi nousi jälleen visiiriksi.[23]

Al-Tabarin mukaan kalifi Harun al-Rašid (786–809) teki kahdeksan pyhiinvaellusta Mekkaan vuosien 790 ja 804 välillä. Sinne kunnostettiin Bagdadista tie, joka sai nimen hallitsijan puolison Zubaydan mukaan. [23] Tätä ennen pyhiinvaelluksesta Mekkaan ei ole merkintöjä.[6] On siten mahdollista, että juuri barmakidien suku olisi vaikuttanut islamilaisen pyhiinvaelluksen muotoihin.[1]

Lähteet
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa Groß, Markus & Ohlig, Karl-Heinz (toim.): Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Berlin: Hans Schiler Verlag, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Groß, Markus: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347–396. Schiler, 2009.
  • Groß, Markus: Early islam: an alternative scenario. Teoksessa: Herbert Berg (toim.) Routledge Handbook on Early Islam, s. 320–321. Routledge, 2018. ISBN 978-0-367-87107-9.
  • Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty. Da Capo Press, 2004.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995 (4. painos 2005). ISBN 952-9842-05-8.
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa Groß, Markus & Ohlig, Karl-Heinz (toim.): Vom Koran zum Islam, s. 29–106. Berlin: Hans Schiler Verlag, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet
  1. Groß, 2018, s. 320–321
  2. Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Schiler, 2008. (saksaksi)
  3. Koraani, s. 36
  4. Groß, 2008, s. 226–227
  5. Hugh Kennedy: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty, s. 37–38. Da Capo Press, 2004.
  6. Popp: The early history of islam, s. 92. Prometheus, 2010.
  7. Gross, M.: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran (s. 347–396), s. 350. Schiler, 2009.
  8. Groß, 2008, s. 253–254
  9. Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  10. Groß, 2018, s. 320–321
  11. Groß, 2008, s. 248
  12. Groß, 2008, s. 248–249
  13. Groß, 2008. s. 235
  14. Koraani, 1995 (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)
  15. Groß, 2009, s. 355
  16. Groß, 2009, s. 372
  17. K-H. Ohlig: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Hans Schiler, 2009.
  18. Groß, 2018, s. 312
  19. Flood, F. B.: ”Between cult and culture: Bamiyan, Islamic iconoclasm, and the museum. The Art Bulletin 84 (2002), 651–655. (englanniksi)
  20. Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture, s. 53. Routledge,, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2.
  21. Bennison, A.K.: The great caliphs. The golden age of abbasid empire, s. 28. Tauris, 2011.
  22. Kennedy, 2004, s. 42
  23. Popp,: The Early History of Islam, s. 92. Prometheus Books, 2010.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.