Budapestin sopimus (1994)

Neuvostoliiton romahdettua valtiollinen infrastruktuuri, mukaan lukien aseet, jäivät lähtökohtaisesti sille valtiolle, jonka alueella ne sijaitsivat Neuvostoliiton romahdettua. Tämän seurauksena Ukrainaista tuli hetkessä maailman kolmanneksi suurin ydinasevaltio.[2] Ukrainalla ei kuitenkaan ollut tietämystä ydinaseiden käytöstä, koska tätä pidettiin yksinomaan Moskovassa. Lisäksi Ukrainan taloudellinen tilanne oli surkea, minkä vuoksi ydinaseiden turvallinen säilöminen ja hyödyntäminen mahdollisessa sotatilassa olisi todella vaikeaa.[3] Vuonna 1991 Verh'ovna rada hyväksyi julkilausuman, jonka nojalla Ukrainasta pitäisi tulla ydinaseeton maa.[4]

Valko-Venäjällä ei ollut itse ydinaseita, vaan ainoastaan niiden laukaisuun tarvittavia alustoja. Kazakstanilla oli hallussaan ydinkärkiä, mutta Neuvostoliiton romahdettua maa päätti luovuttaa ne pikimmiten Venäjälle.[5]

Sopimuksen mukaan Yhdysvallat, Venäjä ja Iso-Britannia eivät saa käyttää, tai uhata käyttää, taloudellisia ja sotilaallisia keinoja Kazakstanin, Ukrainan ja Valko-Venäjän pakottamiseen tai rajojen muuttamiseen. Itsepuolustus ja muut YK:n perustamiskirjan määrittämät tapaukset ovat tämän kohdan ulkopuolella. Vastineeksi Kazakstan, Ukraina ja Valko-Venäjä luopuvat ydinaseistaan viimeistään vuoteen 1996 mennessä.[6][7]

Muita yksittäisiä sopimuskohtia ovat mm.:

• Sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden senhetkisten rajojen kunnioittaminen.[8]
• Muiden sopimuksen allekirjoittaneiden maiden konsultointi epäselvyyksien ilmetessä.[9]

Sopimuksen allekirjoittaneita osapuolia edustivat seuraavat henkilöt:[1]

Valtio	Edustaja
Yhdysvallat	presidentti Bill Clinton
Venäjä	presidentti Boris Jeltsin
Iso-Britannia	pääministeri John Major
Ukraina	presidentti Leonid Kravtšuk
Kazakstan	presidentti Nursultan Nazarbajev
Valko-Venäjä	presidentti Aljaksandr Lukašenka

Ukraina katsoi, että sopimus takaisi paitsi maan itsenäisyyden, mutta pitäisi sen myös muiden uhkien kuten taloudellisten pakotteiden ulkopuolella.[3]

Sopimuksen allekirjoittamisen myötä Yhdysvallat antoi paitsi poliittisen tukensa vastikään itsenäistyneille valtioille, mutta myös rahallista tukea. Ukrainan kohdalla tämä tarkoitti puoli miljardia dollaria Yhdysvalloilta.[10]

Vaikka Kiina ja Ranska eivät ole sopimuksen virallisia osapuolia, myös ne antoivat Ukrainalle käytännössä takuut maan itsenäisyyden turvaamisesta.[11]

Vuonna 2013 Valko-Venäjä väitti, että Yhdysvaltain sille asettamat pakotteet olivat Budapestin sopimuksen vastaisia. Yhdysvallat kiisti tämän.[12]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Budapestin sopimus on kyseenalaistettu, koska Venäjän hyökkäys on yksiselitteisesti sopimuksen vastainen.[13][14]

Kremliä myötäilevä propaganda on pyrkinyt aliarvioimaan Budapestin sopimuksen merkitystä sanomalla sitä vain poliittiseksi julistukseksi.[15]

Venäjän hyökättyä Itä-Ukrainaan vuonna 2014 Ukraina pyysi sopimusosapuolet koolle Pariisiin. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka oli jo valmiiksi Pariisissa, ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Venäjä katsoi tuolloin, ettei sopimusta tarvitse noudattaa, koska Ukrainan Euromaidanin jälkeinen hallitus oli sen mukaan laiton. Argumentti on kuitenkin ontuva, koska kansainvälisen oikeuden näkökulmasta sopimuksia allekirjoittavat valtiot eivätkä niiden vaihtuvat hallitukset.[2]