Bruno Sarlin

Sarlinin vanhemmat olivat kanttori Konstantin Ferdinand Sarlin ja Margaretha Charlotta Granberg. Päästyään ylioppilaaksi 1899 Sarlin toimi asianajajana 1904–1906, kaakkoispiirin vaivaishoidonneuvojana 1906–1918 ja kolmannen piirin köyhäinhoidontarkastajana 1918–1920. Hän oli Köyhäinhoitolehden päätoimittaja 1913–1918 ja Fattigvårdsbladetin päätoimittaja 1913–1914. Sarlin oli Kuopion kaupungin vt. poliisimestarina 1917, Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiirin piiriesikunnan kansliapäällikkönä ja Kuopion kaupungin komendanttina 1918 sekä sotaorpojen huollon ohjaaja sosiaalihallituksessa 1918.[1]

Sarlin luopui kansanedustajan paikastaan tultuaan valituksi Vaasan läänin maaherraksi vuonna 1920. Hän oli maaherrana vuoteen 1930 ja toimi tämän jälkeen Suomi-yhtiön tarkastajana 1930–1931 ja Helsingin kaupungin huoltotoimen toimitusjohtajana 1931–1945. Sarlin oli myös Huoltaja-lehden toimittajana 1918–1922 ja 1932–1937 sekä lehden päätoimittajana 1937–1951. Lisäksi Sarlin toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun opettajana 1937–1942.[1]

Edistyspuolueen kansanedustajana Sarlin edusti Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä 1919–1920 sekä Vaasan läänin itäistä vaalipiiriä vuosina 1930–1935 ja 1945–1948.[1] Hän oli sosiaaliministerinä Kivimäen hallituksessa 1935–1936.[2]

Presidentin valitsijamiehenä Sarlin toimi vuosien 1931, 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa. Kunnallispolitiikassa hän oli mukana Kuopion kaupunginvaltuuston jäsenenä ja rahatoimikamarin puheenjohtajana.[1]

Bruno Sarlin oli naimisissa vuodesta 1906 Signe Dagmar Johanna Hallbergin kanssa. Heidän poikansa oli toimitusjohtaja, pääkonsuli Juhani Saraste. [3]