Bruno Nurmi

Bruno Bernhard Nurmi (2. toukokuuta 1891 Helsinki – 2. huhtikuuta 1940 Mikkeli) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.

Nurmen vanhemmat olivat Keiteleeltä kotoisin ollut vaatturimestari Matti Hiskias Nurmi ja Aino Helena Back. Perhe muutti pian Helsingistä Viipuriin jonne isä Matti perusti vaatturinliikkeen. Bruno kävi Viipurin suomalaista reaalilyseota mutta hän joutui eroamaan koulun 8. luokalta 1912 sairastuttuaan tuberkuloosiin. Nurmi ehti käydä myös kolmen lukukauden ajan Viipurin Musiikinystävien orkesterikoulua opiskellen viulunsoittoa.

Bruno Nurmi oli Viipuri-lehden toimittajana 1915–1917, Itä-Suomen Työmiehen ulkomaantoimittajana ja toimitussihteerinä 1918–1919 sekä Mikkelin Sanomien toimitussihteerinä ja pakinoitsijana 1919–1923. Hän toimi myös Mikkelin Sanomien ja Länsi-Savo-lehden musiikkiarvostelijana.

Nurmi oli välillä pankkialalla Savo-Karjalan Osake-Pankin Mikkelin konttoriin prokuristina ja varajohtajana 1923–1927 mutta hän palasi sitten lehtialalle toimien Länsi-Savo-lehden toimitussihteerinä 1927–1930. Näihin aikoihin Nurmi teki myös kuuden kuukauden opintomatkan Ranskaan. Viimeksi Bruno Nurmi piti omaa paperikauppaa Mikkelissä. Hänellä oli useita luottamustehtäviä mikkeliläisissä yhdistyksissä; hän oli muun muassa Mikkelin Vähittäiskauppiasyhdistyksen sihteerinä, Saimaan Matkailuvaltuuskunnan edustajana, Mikkelin Sanomalehtimiesyhdistyksen rahastonhoitajana ja Suomen Matkailuyhdistyksen Mikkelin osaston puheenjohtajana.

Talvisodan aikana Nurmi vilustui pahoin Mikkelin pommitusten aikana 5. tammikuuta 1940. Hän kuoli pitkään sairastettuaan huhtikuun alussa 1940 48-vuotiaana.

Nurmen tunnetuin teos on vuonna 1923 julkaistu säveltäjä Richard Wagnerin elämäkerta jonka viimeistelyyn hän sai apua professori Ilmari Krohnilta. Nurmi kirjoitti myös pari huvinäytelmää sekä suomensi saksalaista ja ranskalaista kirjallisuutta.