Broström-yhtymä

Broström-yhtymä (ruots. Broströmskoncernen) oli ruotsalainen laivanvarustaja- ja telakkayritys, joka hallitsi Ruotsin kauppamerenkulkua 1900-luvun alusta saakka ja omisti Götaverken- ja Eriksberg-telakat Göteborgissa. 1960-luvun alussa Broströmin varustamot hallitsivat noin kolmannesta Ruotsin kauppalaivojen tonnistosta[1], ja Broström-yhtymä oli telakoineen Göteborgin suurin työnantaja noin 18 000 työntekijällä[2]. Yhtymään kuuluivat varustamot Svenska Amerika Linien (S.A.L), Svenska Orientlinjen, Svenska Amerika Mexiko Linien, höyrylaivaosakeyhtiöt Tirfing, Hallands ja Ferm, hinaajayhtiö Göteborgs Bogserings & Bärgnings AB, Rederi AB Albatross, Svenska Lloyd, Rederi AB Motortank ja Svenska Ostasiatiska Kompaniet.[3] 1960-luvun keskivaiheilla Ruotsin suurimpiin yritysryhmiin lukeutuvaan konserniin kuului myös rautamalmikaivoksia, rautateitä ja muita teollisuusyrityksiä[4].

Entinen Broström-yhtymän pääkonttori on nyt Göteborgin hovioikeuden käytössä.
Vesillelasku Götaverken-telakalla 1960-luvun puolivälissä.
Dan-Axel Broström ja äitinsä Ann-Ida Broström vuonna 1962.

Historiaa

Suuryritys sai alkunsa vuonna 1865, kun Axel Broström hankki purjelaiva Mathildan ja otti sen kotisatamaksi Kristinehamnin Vänern-järven rannalla. Vuonna 1883 hän perusti yhdessä muiden kaupungin laivanvarustajien kanssa varustamon nimeltä Ferm, ja vuonna 1890 ensimmäisen kokonaan omistamansa varustamon nimeltä Tirfing. Kaksi ensimmäistä alusta olivat purjelaivoja, mutta kolmannesta alkaen Broström suosi höyrylaivoja. Aluksi laivat rahtasivat rautamalmia Vänerniltä Göteborgin satamaan kuljetettavaksi edelleen. Varustamoliiketoiminta siirtyi pian Kristinehamnista Göteborgiin, kasvoi ja monipuolistui Ruotsin teollistumisen myötä, ja 1900-luvun vaihteessa Ferm ja Tirfing olivat yhdessä jo maan suurin laivaliikenteen harjoittaja.[3][5]

Vuosisadan vaihteeseen ajoittui myös yrityksen sukupolvenvaihdos, kun poika Dan Broström tuli yritykseen mukaan 1898 ja nimeksi otettiin Axel Broström & son AB. Isä Axel kuoli vuonna 1905, mutta poika alkoi kasvattaa 24 höyrylaivan yritystä yhä nopeammin muun muassa rautamalmikuljetuksilla ja valtameriliikenteellä. Dan Broströmin johdolla Ruotsin Itä-Aasian komppania (Svenska Ostasiatiska Kompaniet), Ruotsin Amerikan ja Meksikon linja (Svenska Amerika Mexiko Linien) ja Ruotsin Amerikanlinja (Svenska Amerika Linien) kehittyivät kansainvälisesti vahvoiksi varustamoiksi. Vuonna 1925 Broströmin suuret malminkuljetusalukset Svealand ja Amerikaland alkoivat kuljettaa rautamalmia Bethlehem Steel -teräsyhtiön tehtaisiin. Samoihin aikoihin valmistui ensimmäinen dieselkäyttöinen matkustaja-alus Atlantin ylitysliikenteeseen, suuri M/S Gripsholm Broströmin Amerikan-linjalle. 1930-luvun mittaan koko Broströmin tonnisto muuttui höyrylaivoista moottorialuksiksi.[3]

Dan Broström otti haltuunsa myös Göteborgin telakkateollisuuden ja uudisti Eriksbergin ja Götaverkenin telakat. Pian ruotsalaistilausten määrän ohi menivät norjalaisvarustamojen tilaukset. Eriksbergin telakka rakennettiin 1940-luvulla kokonaan uusiksi, ja 1950-luvulla telakat olivat suunnilleen samankokoisia.[3]

Dan Broström kuoli jo 1925 auto-onnettomuudessa, ja yhtymän pääomistajaksi ja Ruotsin rikkaimmaksi naiseksi nousi hänen leskensä Ann-Ida Broström (1882–1965). Hän vetäytyi vähitellen taustalle, ja konsernin johdon otti 1940-luvun lopulla hänen poikansa Dan-Axel Broström (1915–1976)[3][6].

Toisen maailmansodan jälkeinen aika oli Broström-yhtymälle taas nopean kasvun aikaa. Varustamojen tonnisto kasvoi 350 tuhannesta tonnista vuonna 1945 aina 858 tuhanteen vuonna 1965. Yhtymä oli mukana sekä tankkilaivatoiminnassa että kuivarahtiliikenteessä. Kymmenkunta Broströmin laivoista tilattiin Wärtsilä-yhtymän turkulaiselta Crichton-Vulcan-telakalta, ensimmäinen jo 1939 ja muut 1960-luvulla.[3] Vuonna 1965 vesille laskettu 17 000 dw-tonnin irtolastialus M/S Forsvik oli siihen asti suurin Suomessa rakennettu laiva[7].

1960-luvun lopulla Dan-Axel Broström syrjäytettiin emoyhtiön toimitusjohtajan paikalta 1969 playboy-elämäntyylinsä ja alkoholisminsa takia sen jälkeen, kun osake-enemmistö oli siirtynyt pois Broströmin suvulta[8][9]. Hän sai kuitenkin jatkaa monien konsernin yritysten hallintotehtävissä kuolemaansa 1976 saakka[10][11].

Japanilaistelakoiden hintakilpailusta ja vuoden 1973 öljykriisistä aiheutunut länsimaiden telakkakriisi koetteli rankasti Broström-yhtymän telakoita. Götaverken myytiin 1971 pois ja yhdistettiin 1977 osaksi Ruotsin valtion perustamaa ja omistamaa Svenska Varv -yhtiötä yhdessä Uddevallavarvetin ja Karlskronavarvetin kanssa. Pian mukaan otettiin myös Broströmin Eriksbergin-telakka sekä laivanrakennusyhtiöt Finnboda, Kockums ja Öresundvarvet. Kaikkien toiminta loppui vuoteen 1987 mennessä ja Svenska Varvista tuli puolustusvälineteollisuuteen keskittynyt Celsius AB. Se pilkottiin vuonna 2000 muun muassa Saabille ja Kockumsille.

Broström-konsernin jäljelle jäänyt varustamotoiminta myytiin vuonna 1992 United Tankersille, ja vuonna 1995 osaomistajaksi tuli myös Vopak. Vuonna 1998 Broström-varustamo listattiin pörssiin, kunnes se myytiin 2008 osaksi tanskalaisen varustamojätti Maerskin tankkeritoimintaa.[2] Vuonna 2012 Maersk ilmoitti siirtävänsä Broströmin kaikki toiminnot Göteborgista Kööpenhaminaan[12].

Lähteet
  1. Ruotsin rikkain nainen. Suomen Kuvalehti, 1962, nro 51/1962, s. 34. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 23.12.2020.
  2. Henriksson, Dick: Broström var stadens största arbetsgivare Göteborgs-Posten (Internet Archive). 23.8.2012. Arkistoitu 28.9.2013. Viitattu 24.12.2020.
  3. Sata vuotta seitsemällä merellä. Helsingin Sanomat, 19.8.1965, s. 4 ja 7. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.12.2020.
  4. Dan-Axel Broströmin ”vointi tyydyttävä”. Helsingin Sanomat, 29.7.1965, s. 11. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.12.2020.
  5. Broströmkoncernen. Axel Broström & Son Kommandobryggan, merihistoriallinen sivusto. Viitattu 24.12.2020.
  6. Ruotsin rikkain nainen. Suomen Kuvalehti, 1962, nro 51, s. 35. Näköislehti (maksullinen) (PDF). Viitattu 24.12.2020.
  7. Saarinen, Jukka: Suomi 1965: Suomen suurin laiva ja uusia kuuluttajia. Turun Sanomat, 24.8.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.2.2023.
  8. Heini, Maija-Liisa: Broström syrjään Tirfingin johdosta. Helsingin Sanomat, 1.5.1969, s. 15. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.12.2020.
  9. Dan-Axel Broström joutunee eroamaan. Helsingin Sanomat, 15.4.1969, s. 25. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.12.2020.
  10. Kuolleita: Dan-Axel Broström. Helsingin Sanomat, 10.12.1976, s. 10. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 24.12.2020.
  11. Rogsten, Eva: De många tragedierna bakom redarfamiljen expressen.se. 16.7.2017. Viitattu 25.12.2020.
  12. Håkan Andersson & Linus Hugo: Broström lägger ner i Göteborg Göteborgs-Posten. 23.8.2012. Arkistoitu 24.8.2012. Viitattu 24.12.2020.

    Kirjallisuutta
    • Mattsson, Algot (toim., 1965). Tre generationer på sju hav : Broströmskoncernen 1865-1965.
    • Söderskog, William (1964). Från Vänern till oceanerna : en bok om Axel och Dan Broström. Göteborg: Zinderman.
    • Perne, Martin (1979). Vänerskepparen som blev storredare. Laholm: Settern. ISBN 91-85274-98-4.
    • Mattsson, Algot (1980). Huset Broström : bilder ur ett världsföretag. Stockholm: Askild & Kärnekull. ISBN 91-582-0250-1.
    • Mattsson, Algot (1984). Huset Broström : en dynastis uppgång och fall. Göteborg: Tre böcker. ISBN 91-85414-21-2.
    • Mattsson, Algot (1998). Dans kring guldkalven. Göteborg: Tre böcker. ISBN 91-7029-357-0.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.