Bror Leonard Magnus Edvard Tawaststjerna
Bror Leonard Magnus Edvard Tawaststjerna (26. tammikuuta 1832 Helsinki – 1903 Bjeloje, Varsova, Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Bror Leonard Magnus Edvard Tawaststjernan vanhemmat olivat everstiluutnantti Carl Gustaf Tawaststjerna (s. 1788) ja Sofia Vilhelmina Novitzky ja puoliso vuodesta 1857 Charlotta Vilhelmina Sofia Hising, senaattori Carl Gerhard Hisingin tytär. Bror Leonard Magnus Edvard Tawaststjerna tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1843 ja ylennettiin gardemariniksi Venäjän laivastoon 1849. Vuonna 1851 hänet määrättiin midshipsmaniksi ylennettynä 26. meriekipaasiin. Tawaststjerna purjehti 1851–1854 Itämerellä aluksilla Brienne, Berezina, Ingermanlandia ja Ne Tron. Hänet ylennettiin luutnantiksi toukokuussa 1854 ja hän osallistui soutulaivasto-osastossa ja Prohor-aluksella Viaporin puolustustaisteluihin Krimin sodan aikana 1854–1855.[1]
Tawaststjerna siirrettiin 7. meriekipaasiin joulukuussa 1856 ja hän otti seuraavana vuonna osaa höyryfregatti Gromoboin Itämeren purjehdukseen. Vuonna 1859 hänet määrättiin kutteri Dymin päälliköksi Suomenlahdelle ja siirrettiin vuonna 1860 45. Kaspian meriekipaasiin. Hän palveli höyrykuunari Buharetsin päällikkönä Astrabadissa Kaspianmerellä Persiassa 1860–1865. Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 1865, mutta hän erosi samana vuonna sotapalveluksesta ja siirtyi Venäjän kauppalaivaston palvelukseen. Aktiivipalvelukseen Venäjän merivoimiin Tawaststjerna palasi tammikuussa 1873 2. luokan kapteenina ja hänet määrättiin Henkivartioväen meriekipaasiin Pietariin. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 1877 ja eron sotapalveluksesta hän sai Venäjän amiraliteetin kenraalimajurina huhtikuussa 1884.[1]
Lähteet
- Bror Leonard Magnus Edvard Tawaststjerna Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 1.5.2020)