Bror Hallonblad

Hän kävi seitsemän luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 3. komppania.

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 8. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonaan ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 5. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ksi. Hän toimi rykmentin 2. pataljoonan esikuntavääpelinä ja jonkin aikaa pataljoonan adjutanttina sekä talouspäällikkönä. Hänet siirrettiin Rannikkolaivueeseen 24. lokakuuta 1918 ja sijoitettiin torpedovene C 4:n 2. upseeriksi ja laivalta hän siirtyi myöhemmin laivaston esikuntaan. Armeijasta hän erosi 12. maaliskuuta 1919 ja siirtyi Ab. Blomqvist & co oy:n palvelukseen ja syyskuussa samana vuonna hän antautui yrityksen kauppamatkustajaksi, kunnes 18. helmikuuta siirtyi Turun keksitehdas oy:n kauppamatkustajaksi ja lokakuusta 1924 alkaen konttoripäälliköksi. Hän toimi Keksitehdas Victorian pääedustajana Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa 1. joulukuuta 1927 alkaen ja toimi tehtävässä 30. marraskuuta 1930 saakka, jolloin siirtyi S. V. Paasivaaran margariinitehdas oy:n myyntipäälliköksi ja 1. tammikuuta 1933 yrityksen toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajana hän palveli 30. huhtikuuta 1936 saakka, jolloin siirtyi Oy Anilin ab:n palvelukseen Tampereelle. Siviilitöidensä ohella hän toimi myös Suojeluskuntajärjestössä ja kuului vuosina 1920–1924 Helsingin pitäjän eteläiseen suojeluskuntaan ja toimi siellä komppanianpäällikkönä.[1][2]

Talvisotaan hän osallistui lähettiupseerina ja komppanianpäällikkönä Erillis-pataljoona 35:ssä ja osallistui taisteluihin Viipurin lahdella. Jatkosotaan hän osallistui Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiirin esikunnassa ilmasuojelutoimiston toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä.[2]

Sotien jälkeen hän siirtyi takaisin siviilitoimeensa Oy Anilin Ab:lle Tampereelle ja hoiti tehtäväänsä vuoteen 1945 saakka, jolloin siirtyi Ruotsiin Tukholmaan A/B Livicin toimitusjohtajaksi ja oli toimessaan vuoteen 1960 saakka. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1951 ja merkittiin Ruotsin armeijan laivaston rulliin luutnantin arvoisena. Hänet haudattiin kumminkin kotimaan multiin Helsinkiin.[2]

Hän toimi Paasivaaran margariinitehdas Oy:n johtokunnan jäsenenä.[1][2]

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli maaliskuussa 1918 Kansiupseeri 25. lokakuuta 1918 Vänrikki 1940 Luutnantti 1941 Luutnantti 1951 (Ruotsin armeija)		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (2. kpl.) Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan Kotkan ritarikunnan 3. lk. ansioristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi