Brittiläinen 7. panssaridivisioona

7. panssaridivisioona oli Yhdistyneen kuningaskunnan panssaridivisioona, joka taisteli toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen 1950-luvulla tapahtuneeseen prikaatiksi supistamiseensa saakka. Divisioonan lempinimenä oli Desert Rats.

7. panssaridivisioona

tunnus vuodesta 1944
Toiminnassa 1938–1958
Valtio  Yhdistynyt kuningaskunta
Puolustushaarat maavoimat
Aselajit panssari
Lempinimi Desert Rats
Sodat ja taistelut Pohjois-Afrikan sota toisessa maailmansodassa
Sisilian maihinnousu
Normandian maihinnousu
Ardennien taistelu
Komentajat
Tunnettuja komentajia Percy Hobart
William Gott
John Charles Campbell

Perustaminen

Münchenin kriisin jälkeen yhtymän muodostaneet joukot siirrettiin Lähi-itään vahvistamaan Egyptiin sijoitettuja joukkoja. Liikkuva osasto perustettiin rannikolla lähes 200 kilometriä Aleksandriasta länteen Kairon ratsuväkiprikaatista, johon kuului tuolloin kolme panssaroitua rykmenttiä (7., 8. ja 11. Husaarirykmentti) sekä 1. Kuninkaallinen tankkirykmentti (engl. 1st Royal Tank Regiment, RTR), joiden tukena oli 3. hevosvetoinen tykistörykmentti sekä pioneeri- ja lääkintäkomppaniat.

Yhtymä organisoitiin ratsuväkiprikaatiksi eli husaarirykmentit varustettiin kevein panssarivaunuin, 15 cwt Ford -kuorma-autoin sekä panssariautoin, panssariosasto keskiraskain ja kevein panssarivaunuin ja tukiosasto 3,7 tuuman vuoristotykein sekä telavetäjillä. Yhtymään liitettiin Burmasta saapunut King's Royal Rifle Corpsin I pataljoona, joka liitettiin tukiosastoon motorisoituna pataljoonana, ja divisioonankomentajaksi määrättiin kenraalimajuri Percy Hobart. Syyskuussa 1939 tykistö varustettiin 25 naulan haupitsein ja 37 millimetrin ilmatorjuntatykein ja kuukautta myöhemmin divisioona vastaanotti ensimmäiset cruiser-panssarivaunut.

Toinen maailmansota

Joulukuussa kenraalimajuri Michael O'Moore Creagh vastaanotti divisioonankomentajan tehtävät Hobartilta, joka oli menettänyt esimiestensä luottamuksen. Yhtymän kalustona piti olla 220 panssarivaunua, mutta toisen maailmansodan alkaessa sillä oli ainoastaan 65. Divisioona nimettiin 16. helmikuuta 1940 panssaridivisioonaksi, jolloin siitä tuli 7. panssaridivisioona ja sen aavikkorotta tunnus vahvistettiin samoihin aikoihin.

Pohjois-Afrikka

Italian julistettua 10. kesäkuuta sodan Läntisen aavikon joukot olivat määrällisesti alakynnessä. Sodan alkuvaiheessa brittijoukot ottivat 250 000 sotavankia. Tammikuussa 1941 Italian joukkojen vetäytyessä 7. panssaridivisioona koukkasi Beda Fommiin katkaistakseen vetäytyjien pakotien austarialaisten jatkaessa takaa-ajoa. Operaatio johti Italian 10. armeijan tuhoutumiseen. Taisteluiden hiljentyessä divisioona vedettiin lepoon ja täydennettäväksi Kairoon.

Saksa lähetti Pohjois-Afrikkaan Erwin Rommelin johtaman osaston, josta muodostui Saksan Afrikan armeijakunta, Afrikan armeija ja lopulta armeijaryhmä. Rommelin aloitettua hyökkäyksensä liittoutuneet vetäytyivät aina Egyptiin, jolloin läntisimmäksi tukikohdaksi jäi saarrettu Tobruk. Saarroksissa olleiden joukkojen vapauttamiseksi toteutettiin operaatio Battleaxe, jossa divisioona oli jaettu kahteen taisteluosastoon. Operaatio kuitenkin epäonnistui ja divisioona vetäytyi lähtöasemiin kolmen päivän taisteluiden jälkeen. 18. marraskuuta divisioona hyökkäsi keskitettynä operaatio Crusaderissa. Divisioonan komentaja Norrie käski suurten tappioiden vuoksi joukkojen pysähtyä täydennettäviksi, jolloin Rommel aloitti vastahyökkäyksen työntäen liittoutuneet takaisin.

Divisioona osallistui lähes kaikkiin aavikolla käytyihin taisteluihin mukaan lukien Alameinin taistelut ja niistä alkaneen etenemisen kohti Tunisiaa ja Pohjois-Afrikan taisteluiden päättymistä akselivaltain joukkojen antautuessa.

Italia

Divisioona ei kuulunut Sisilian maihinnousujoukkoihin, mutta se osallistui Italian taisteluihin noustuaan maihin Salernossa 15. syyskuuta 1943. Se osallistui Saksan vastahyökkäyksen torjuntaan, minkä jälkeen divisioona liitettiin Yhdysvaltain 5. armeijaan liitettyyn brittiläiseen X armeijakuntaan. 46. (North Midland) divisioonan tukemana divisioona valtasi Napolin. Aavikolla taistelemaan tottuneet Aavikkorotat joutuivat opettelemaan taistelemisen Italian kapealla tieverkolla. Divisioona ylitti Volturnon ponttoonisiltaa pitkin jatkaen etenemistä kohti pohjoista.

Luoteis-Eurooppa
Divisioonan komentaja kenraalimajuri G. L. Verney saapuu Ghentiin 8. syyskuuta 1944.

Divisioona laivattiin Italiasta marraskuussa 1943 ja sen viimeiset osat saapuivat Britteinsaarille 7. tammikuuta 1944. Divisioona kalustettiin uudelleen Cromwell-vaunuin ja huhti-toukokuussa se vastaanotti 36 kappaletta Sherman Vc Firefly -panssarintorjuntavaunua. Uudet vaunut mahdollistivat jokaisen joukkueen varustamisen kolmella Cromwell- ja yhdellä Firefly-vaunulla.

Divisioonan 22. panssariprikaati nousi maihin Normandiassa 4. kesäkuuta ja loppuosa Gold Beachille 7. kesäkuuta. Alkuvaiheessa se osallistui Caenin taistelun operaatio Perchiin ja Goodwoodiin, joissa se kärsi suuria tappioita muun muassa Villers-Bocagessa. Caenin valtauksen jälkeen divisioona osallistui operaatio Springiin, jonka tehtävänä oli sitoa saksalaisjoukot ja estää niiden siirrot amerikkalaisten sektorille torjumaan operaatio Cobraa. Operaatio Bluecoatissa divisioonan piti tukea yhdysvaltain joukkojen etenemistä sitomalla saksalaisten täydennysjoukot taisteluun. Taisteluiden jälkeen divisioona osallistui etenemiseen Pariisista Reinille.

Ranskan vapauttamisen jälkeen divisioona eteni Belgiaan ja Alankomaihin vapauttaen Ghentin 6. syyskuuta. Maas-linjan varmistettuaan divisioona osallistui tammikuussa 1945 operaatio Blackcockiin ja Plunderiin, jossa se ylitti Xanten ja Weselin edeten lopulta Hampuriin.

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen divisioona jäi Saksaan osaksi Reinille sijoitettua armeijaa (engl. British Army of the Rhine) ja se oli hajautettu ympäri Nordrhein-Westfalenia esikunnan ollessa Bad Rothenfeldessä. Divisioonan komentajaksi nimettiin tammikuussa 1946 kenraalimajuri Pip Roberts. Divisioona lakkautettiin maaliskuussa 1948.[1]

Uudelleen perustaminen ja lakkauttaminen

Divisioona perustettiin uudelleen Berliinin ilmasillan ja kylmän sodan todella alkaessa osaksi BAORia. Se kuitenkin lakkautettiin jo 16. huhtikuuta 1958. Tällä kertaa lakkauttaminen oli kuitenkin ainoastaan nimenmuutos ensin 5. panssaridivisioonaksi ja vuotta myöhemmin 1. panssaridivisioonaksi.[1]

Perinteet

1. panssaridivisioonaan liitetty 7. panssariprikaati, jonka esikunta oli Soltaussa, jatkoi yhtymän perinteitä. Prikaatin tunnuksena on punainen aavikkorotta. Prikaatin esikunta säilytti kaikki divisioonan perinne-esineet ja järjestää vuosittain Sidi Rezeghin taistelun muistopäivän 22. marraskuuta.[1]

Komentajat[2]
3. syyskuuta 1939 kenraalimajuri P. C. S. Hobart
16. marraskuuta 1939 prikaatikenraali J. A. L. Caunter virkaatekevä
4. joulukuuta 1939 kenraalimajuri M. O'M Creagh
1. huhtikuuta 1941 prikaatikenraali J. A. L. Caunter virkaatekevä
13. huhtikuuta 1941 kenraalimajuri M. O'M Creagh
3. syyskuuta 1941 kenraalimajuri W. H. E. Gott
6. helmikuuta 1942 kenraalimajuri J. C. Campbell kuoli 23. helmikuuta 1942
23. helmikuuta 1942 prikaatikenraali A. H. Gatehouse virkaatekevä
9. maaliskuuta 1942 kenraalimajuri F. W. Messervy
19. kesäkuuta 1942 kenraalimajuri J. W. M. Renton
14. syyskuuta 1942 kenraalimajuri A. F. Harding haavoittui 19. tammikuuta 1943
20. tammikuuta 1943 prikaatikenraali G. P. B. Roberts virkaatekevä
24. tammikuuta 1943 kenraalimajuri G. W. E. J. Erskine
4. elokuuta 1944 kenraalimajuri G. L. Verney
22. marraskuuta 1944 kenraalimajuri L. O. Lyne

Lähteet
  • Verney, G. L.: The Desert Rats - The 7th Armoured Division in World War II. Lontoo: Greenhill Books, 1990. ISBN 1-85367-063-4. (englanniksi)
  • Neillads, Robin: The First Desert Rats - 7th Armoured Division 1940-1945. Lontoo: Weidenfeld and Nicolson, 1991. ISBN 0-297-81191-6. (englanniksi)
  • Forty, George: 7th Armoured Division The Desert Rats. Hincley, Englanti: Ian Allan Publishing, 2003. ISBN 0-7110-2988-1. (englanniksi)
  • Brett-Smith, Richard: The 11th Hussars. Lontoo: Leo Cooper Ltd, 1969. (englanniksi)
  • Forty, George: The First Victory - General O'Connors Desert Triumph Dec 1940 - Feb 1941. Kent, Englanti: Guild Publishing, 1990. CN 6270. (englanniksi)

Viitteet
  1. Forty, George s. 86
    • Joslen, H. F.: Orders of Battle: Second World War 1939-1945. Naval & Military Press Ltd, 2003. ISBN 978-1843424741.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.