Brita Polttila

Brita Polttila piti itseään ennen kaikkea runoilijana, ja hän julkaisi kuusi runokokoelmaa. Hänen ensimmäinen kokoelmansa Katson tästä julkaistiin vuonna 1963. Sairastuttuaan 1990-luvun alussa Polttila jätti muun muassa käännöstyöt, mutta hän jatkoi runojen kirjoittamista. Viimeiseksi jäänyt teos Verkkaista liikettä ilmestyi vuonna 2000.[3]

Varhain vasemmistolaisuudesta ja feminismistä kiinnostunut[3] Polttila oli pitkään aktiivisesti mukana kulttuuri- ja muissa järjestöissä, kuten Kiilassa ja Yhdistys 9:ssä. Hän oli myös SKDL:n Vapaa Sana -lehden toimittaja.[4] Hän myös kirjoitti Hertta Kuusisen elämäkerran Hertta Kuusinen: Ihmisen tie (1975). Puoluekannastaan huolimatta Polttila arvosteli myös reaalisosialismia.[3]

Vuonna 1986 Polttila sai valtion kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä.[1] Polttila suomensi muun muassa Bertolt Brechtiä, Nazim Hikmetiä ja Federico García Lorcaa.

Polttila oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli majuri Esko Autero vuosina 1945–1951 ja toinen vuodesta 1953 kirjailija Arvo Turtiainen.[2] Polttilan ja Auteron tytär on toimittaja Eva Polttila (s. 1946).[1] Brita Polttilan isä oli jääkärieversti Väinö Polttila.[5] Brita Polttilan äiti oli Pietarissa vuonna 1895 syntynyt Olga Polttila[6] (o.s. Jacobs[7]), jolla oli saksalais-puolalais-englantilainen sukutausta. Olga pakeni Suomeen bolševikkihallintoa vuonna 1918[8][9] ja muutti vuonna 1952 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli sairaanhoitajana.[8] Hän palasi Suomeen eläkeläisenä 1960-luvun lopulla.[6][8] — Brita Polttilan tyttärentytär on käsikirjoittaja-kirjailija Veera Ikonen (s. 1975).[10]

• Brita Polttilan runoja. Ylen Elävä arkisto.