Brigitte Engerer
Brigitte(-Marie-Raymonde) Engerer (27. lokakuuta 1952 Tunis – 23. kesäkuuta 2012 Pariisi) oli ranskalainen pianisti.[1]
Engerer aloitti pianonsoiton 4-vuotiaana ja opiskeli Pariisin konservatoriossa vuosina 1963–1969. Vuonna 1969 hän pääsi stipendillä Moskovan konservatorioon, jossa sai opetusta Stanislav Neuhausilta[2] ja josta valmistui vuonna 1975. Hän pysyi Moskovassa vielä yhdeksän vuoden ajan tämän jälkeen. Engerer palkittiin Kansainvälisessä Tšaikovski-kilpailussa (1974) ja Kuningatar Elisabetin musiikkikilpailussa (1978).[1] Vuonna 1980[1] Herbert von Karajan kutsui hänet soittamaan Berliinin filharmonikkojen kanssa[1] näiden satavuotisjuhlallisuuksissa.[2] Tämä edisti merkittävästi Engererin uraa. Hän pääsi tekemään esimerkiksi debyyttinsä New Yorkin filharmonikkojen kanssa Zubin Mehtan johdolla.[3]
Engerer teki kamarimusiikillista yhteistyötä muiden muassa Olivier Charlierin, Henri Demarquetten[2] ja Boris Berezovskin kanssa. Levytyksiä hän teki esimerkiksi Robert Schumannin, Modest Mussorgskin ja Franz Lisztin teoksista Mirarelle ja Harmonia Mundille.[3] Engerer piti viimeisen konserttinsa Théâtre des Champs-Élyséesissä 12. kesäkuuta 2012 ja kuoli 23. kesäkuuta. Hän oli sairastanut syöpää vuosien ajan.[2] Engerer oli naimisissa kirjailija Yann Queffélecin kanssa ja oli pianisti Anne Queffélecin käly. Engererillä oli tytär ja poika.[3]
Engerer sai Kunnialegioonan upseerin (2004) ja Kansallisen ansioritarikunnan komentajan (2011) arvot.[1]