Brian Molko
Brian Molko (s. 10. joulukuuta 1972 Bryssel, Belgia) on brittiläinen muusikko. Hänet tunnetaan parhaiten Placebo-yhtyeen laulaja-kitaristina. Hän myös kirjoittaa suurimman osan yhtyeen sanoituksista. Hän on biseksuaali ja tunnettu androgyynisestä imagostaan.
| Brian Molko | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. joulukuuta 1972 |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1994– |
| Tyylilajit | Indie rock, vaihtoehtorock |
| Soittimet | Laulu, kitara, basso, koskettimet |
| Yhtyeet | Placebo |
| Levy-yhtiöt |
EMI, Virgin Records, Hut Records, Caroline Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.placeboworld.co.uk | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Brian Molko on amerikkalaisen pankkiiri-isän ja skottilaisen kristityn äidin lapsi. Hänen lapsuusaikoinaan perhe muutti usein. He asuivat muun muassa Liberiassa, Libanonissa ja Luxemburgissa. Hän kuvailee lapsuuttaan aikana, jolloin hän tunsi olevansa hyvin yksinäinen ja vieraantunut. Hän alkoi meikata 11-vuotiaana ja näytteli koulun draamateatterissa. Hän puhuu ranskaa ja on laktoosi-intolerantti. Molkon vanhemmat yrittivät kasvattaa hänet omien arvojensa mukaan. Isä halusi pojastaan pankkiirin. Tuloksena oli kuitenkin kapinointia, jonka seurauksena Molko pakeni opiskeluun ja uskontoon painostavasta perheestä.
Vuonna 1990 Molko lähti opiskelemaan draamaa Goldsmiths Collegeen Iso-Britanniaan Lontooseen.
Luxemburgissa Molko päätyi samaan kouluun nykyisen yhtyetoverinsa Stefan Olsdalin kanssa, tosin he eivät vielä silloin tutustuneet. Lontoossa opiskellessaan Molko tapasi Olsdalin South Kensingtonin metroasemalla. Molko kutsui tämän eräälle klubikeikalle, jossa hän soitti Steve Hewittin kanssa. Hewittistä tuli myöhemmin Placebon rumpali. Olsdal piti Molkon äänestä, ja he perustivat yhdessä yhtyeen nimeltä Ashtray Heart, jonka nimen he lopulta muuttivat Placeboksi. Yhdessä rumpali Robert Schultzbergin (Olsdalin ystävä Ruotsista, josta hän on kotoisin) kanssa he tekivät keikkoja vuonna 1996. Schulzberg soitti rumpuja yhtyeen nimilevyllä. Hän ei kuitenkaan sopinut yhtyeeseen eikä tullut toimeen Molkon kanssa. Pian tarvittiin uusi rumpali ja paikan sai Steve Hewitt, joka oli jo aiemmin soittanut Placebon demonauhoilla.
Molkon musiikillisiin vaikutteisiin kuuluvat muun muassa Dead Kennedys, Sonic Youth, PJ Harvey, Nick Drake, Joy Division ja The Pixies. Molko opetteli soittamaan kitaraa itse. 16-vuotiaana hän sai Telecaster-kopion lahjaksi vanhemmiltaan. Molko osaa soittaa myös bassoa, koskettimia, saksofonia ja rumpuja. Silloin tällöin Molko työskentelee myös DJ:nä klubeilla.
Kuten muillakin yhtyeensä jäsenillä, Molkolla oli pieni rooli vuonna 1998 ilmestyneessä elokuvassa Velvet Goldmine, jota varten yhtye myös levytti T. Rexin kappaleen "20th Century Boy". Molko näytteli Malcolmia, laulajaa fiktiivisessä glam rock-yhtyeessä, The Flaming Creaturesissa.
Brian Molko on ystävä muun muassa David Bowien, Marilyn Mansonin, Jonathan Davisin ja Nicola Sirkisin (Indochine) kanssa. Hän oli myös läheinen Simon Hobartin kanssa. David Bowien kanssa Molko on esiintynyt yhdessä livekonsertissa, esittäen Placebon kappaleen "Without You I'm Nothing" ja T.Rexin kappaleen "20th Century Boy"
Brianin ja hänen pitkäaikaisen puolisonsa Helena Bergin esikoislapsi Cody syntyi vuonna 2005.
Vierailevana vokalistina
- Timo Maas – "Pictures", "Like Siamese", "First Day"
- Kristeen Young – "No Other God"
- Dream City Film Club – "Some"
- Jane Birkin – "Smile"
- ac acoustics – "Crush"
- Alpinestars – "Carbon Kid"
- Trash Palace – "The Metric System", "Je t'aime, moi non plus"
- Hotel Persona – "Modern Kids"
- Faultline, Brian Molko & Françoise Hardy – "Requiem for a jerk"
- Indochine - Pink Water 3
Hän myös kirjoitti englanninkielisen sanoituksen ranskalaisen rockyhtye Indochinen kappaleeseen Pink Water 3.
Aiheesta muualla
- Brian Molko Internet Movie Databasessa. (englanniksi)