Bretoni (koira)

Bretoni on seisovista lintukoirista pienin. Rakenne on vankka, tiivis ja tasapainoinen. Pään piirteet ovat veistokselliset, kallo on kevyesti pyöristynyt ja otsapenger kohtalainen. Kuono on suora ja sivuiltaan lähes yhdensuuntainen. Kirsu on suuri ja väriltään sopusoinnussa karvapeitteen sävyn kanssa. Silmät ovat soikeahkot ja hieman vinoasentoiset, väriltään mieluiten tummat (kuitenkin sopusoinnussa karvapeitteen värityksen kanssa). Korvat ovat kolmion muotoiset, suhteellisen lyhyet, melko leveät ja ylöskiinnittyneet. Koira voi olla joko hännätön tai lyhythäntäinen. Pohjaväri on aina valkoinen, jossa on oransseja, maksanruskeita tai valkomustia pilkkuja - kolmivärisellä (tricolor) lisäksi tan-merkit. Oranssit, maksanruskeat ja valkomustat alueet voivat esiintyä myös pilkuttuneena päistärikkövärityksenä (roan). Uroksen säkäkorkeus vaihtelee 48–51 cm (ihanne 49–50 cm) ja nartun 47–50 cm (ihanne 48–49 cm) välillä. Yhden senttimetrin poikkeama molempiin suuntiin sallitaan.[4]

Bretoni on sopeutuvainen, sosiaalinen, tasapainoinen ja helposti koulutettavissa. Lintukoirana se on monipuolinen, sopeutuu kaikenlaisiin maastoihin ja kaikenlaisen riistan metsästykseen. Seisonta on kestävää ja oma-aloitteista, haku, nouto ja liikunta erinomaista.[4] Rotu on valmis miellyttämään ja sillä on hyvä kestokyky, joten se sopeutuu erinomaisesti harrastavaan perheeseen. Energisyytensä vuoksi se vaatii runsaasti liikuntaa ja aktiviteetteja eikä sen vuoksi sovi kaikille. Se tarvitsee päivittäin vähintään tunnin reipasta liikuntaa.[3]

Rotu on nimensä mukaisesti kotoisin Bretagnen keskiosista ja sen uskotaan olevan yksi kaikkein vanhimpia mannermaisia spanielirotuja.[4] Erään teorian mukaan sillä ja walesinspringerspanielilla saattoi olla sama kantarotu, mitä tukee Bretagnen ja Walesin välinen muinainen kaupankäynti.[3] 1600-luvulla bretoneiden esi-isiä kuvattiin ranskalaisissa, flaamilaisissa ja hollantilaisissa maalauksissa ja gobeliineissa.[2][3] Nykyinen rotu sai alkunsa Pontivyn pikkukaupungissa 1800-luvun puolivälissä ja populaation kantayksilöt olivat paikallinen valko-punainen narttu sekä valko-keltainen Englannista maahan tuotu uros. Niiden pennuista yhtä käytettiin jalostukseen erityisen paljon ja lopputuloksena oli töpöhäntäinen seisova ja noutava lintukoirarotu.[3]

1900-luvun alussa bretonia risteytettiin muiden rotujen kanssa tavoitteena parantaa jo olemassa ollutta populaatiota.[4] Rotu hyväksyttiin Ranskassa vuonna 1907[3] ja ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1908[4]. Ensimmäinen SCC:hen rekisteröity yksilö oli valko-oranssi uros "Boy". Toinen maailmansota verotti populaatiota merkittävästi, minkä jälkeen Ranskassa päätettiin kapean geenipoolin vuoksi hyväksyä rotumääritelmään myös mustapäistäriköt (roan).[3]