Brendan Bell

Bell pelasi kaudella 1998–1999 CJHL-sarjaa Ottawa Jr. Senatorsin joukkueessa. Hänet valittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi tulokkaaksi ja tulokkaiden tähdistökentälliseen.[2] OHL-joukkue Ottawa 67's varasi Bellin 18. pelaajana kesällä 1999. Tulokaskausi 1999–2000 toi hänelle siellä runkosarjassa 33 tehopistettä. Kaudella 2000–2001 Bell pelasi CHL Top Prospects Gamessa. Hän voitti kauden päätteeksi OHL:n mestaruuden.[1] Toronto Maple Leafs varasi Bellin kolmannella kierroksella 65. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2001.

Kaudella 2001–2002 Bell sijoittui tehoilla 10+36=46 OHL:n puolustajien pistepörssissä kymmenenneksi. Kaudella 2002–2003 hän nousi 67'sin kapteeniksi. Bell oli tuolloin joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 14+39=53, joilla hän jakoi OHL:n puolustajien pistepörssin viidennen sijan Sault Ste. Marie Greyhoundsin Trevor Daleyn ja Peterborough Petesin Lukáš Krajíčekin kanssa.[3] Bell oli myös koko kevään 2003 pudotuspelien tehokkain puolustaja tehtyään 23 ottelussa tehot 8+19=27.[1] Hänet palkittiin kauden päätteeksi sekä OHL:n (Max Kaminsky Trophy) että koko CHL:n parhaana puolustaja sekä valittiin myös molempien ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2]

Maaliskuussa 2003 Bell teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa ja siirtyi sen organisaatioon kaudeksi 2003–2004. Hän pelasi kaksi ensimmäistä sopimuskauttaan kokonaan farmijoukkue St. John's Maple Leafsissa, AHL:ssä, jälkimmäisen kauden 2004–2005 osaksi NHL:n työsulun takia. Bell oli tuolloin joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 6+25=31. Kaudella 2005–2006 Toronto Maple Leafin farmijoukkueeksi vaihtui Toronto Marlies, jonka tehokkain puolustaja hän oli tehoilla 6+37=43.[3] Bell debytoi samalla kaudella myös NHL:ssä, jossa hän pelasi yhden ottelun. Heinäkuussa 2006 Bell teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Maple Leafsin kanssa.[4]

Kausi 2006–2007 oli Bellin tulokaskausi NHL:ssä ja se toi hänelle yhteensä 45 runkosarjaottelussa tehot 1+6=7. Bell ei pelannut kauden aikana otteluakaan farmissa. Helmikuun 2007 lopulla Maple Leafs kauppasi hänet ja vuoden 2008 toisen kierroksen varausvuoron Phoenix Coyotesiin vaihdossa Yanic Perreaultiin ja vuoden 2008 viidennen kierroksen varausvuoroon.[5] Heinäkuussa 2007 Bell teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Coyotesin kanssa.[1] Hän pelasi kaudella 2007–2008 kuitenkin vain kaksi NHL-ottelua. Bell pelasi suurimman osan kaudestaan AHL-joukkue San Antonio Rampagessa, jonka paras pistemies hän oli pelipaikastaan huolimatta kevään 2008 pudotuspeleissä tehoilla 2+5=7.[3]

Bell siirtyi kaudeksi 2008–2009 vuoden mittaisella ja kaksisuuntaisella sopimuksella Ottawa Senatorsin organisaatioon.[6][7] Hän pelasi kautensa suurimmaksi osaksi NHL:ssä, jossa Bell teki yhden kauden piste-ennätyksensä tehtyään 53 runkosarjaottelussa tehot 6+15=21. Farmijoukkue Binghamton Senatorsissa hän teki 15 runkosarjaottelussa yhtä monta tehopistettä. Heinäkuussa 2009 Bell teki vuoden mittaisen sopimuksen St. Louis Bluesin kanssa.[8][9] Hän pelasi 22 ottelua sen farmijoukkue Peoria Rivermenissä, kunnes Bell ja Tomáš Káňa kaupattiin joulukuussa 2009 Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa Pascal Pelletieriin.[10] Bell pelasi loppukauden Blue Jacketsin farmijoukkue Syracuse Crunchissa, jonka tehokkain puolustaja hän oli tehtyään 49 runkosarjaottelussa tehot 10+24=34.[3] Yhteensä Bell teki kauden aikana AHL:ssä 71 runkosarjaottelussa tehot 14+37=51, joilla hän teki liigan yhden kauden piste-ennätyksensä. Bell jakoi AHL:n puolustajien pistepörssin viidennen sijan Binghamton Senatorsin Derek Smithin kanssa.[1]

Kaudeksi 2010–2011 Bell teki vuoden mittaisen sopimuksen KHL-joukkue Avangard Omskin kanssa.[11] Hän ehti pelata joukkueessa kuitenkin vain yhden ottelun tehden kaksi syöttöpistettä, kunnes purki yhteisymmärryksessä sopimuksensa Omskin kanssa syyskuussa 2010.[12] Vajaa kuukautta myöhemmin Bell siirtyi loppukauden 2010–2011 kattavalla sopimuksella Sveitsin National League A:ssa pelaavan EHC Bielin riveihin.[2] Kaudeksi 2011–2012 hän palasi Pohjois-Amerikkaan ja siirtyi New York Rangersin organisaatioon.[13] Bell pelasi suurimman osan kaudestaan sen farmijoukkue Connecticut Whalessa, jonka tehokkain puolustaja hän oli Tim Erixonin kanssa tehoilla 7+26=33.[3] Bell kuului myös joukkueen kapteenistoon ja pelasi kauden aikana yhden NHL-ottelun.

Bell oli edellisen kauden jälkeen vapaana agenttina joulukuuhun 2012 saakka, jolloin hän teki vuoden mittaisen sopimuksen Ruotsin Elitserienissä pelanneen Frölunda HC:n kanssa.[14][15] Kaudeksi 2013–2014 Bell palasi Sveitsin NLA:n EHC Bieliin, jonka tehokkain puolustaja hän oli tehoilla 4+13=17.[1] Kauden 2014–2015 kynnyksellä Bell palasi taas Pohjois-Amerikkaan ja teki AHL-sopimuksen Norfolk Admiralsin kanssa. Hän oli kauden päätyttyäkin joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 1+22=23,[3] mutta Admirals kuitenkin kauppasi Bellin kesken kauden Chicago Wolvesiin maaliskuussa 2015.[16]

Tammikuussa 2016 Bell siirtyi loppukauden 2015–2016 kattaneella sopimuksella Itävallan Erste Bank Eishockey Ligan italialaisjoukkue HC Bolzanoon oltuaan alkukauden ilman sopimusta.[17]

Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Hopeaa	Nova Scotia 2003	jääkiekko

Bell pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2003, jolloin hän voitti hopeaa. Bell edusti Kanadaa myös Spengler Cupissa vuosina 2003, 2010 ja 2013. Vuoden 2003 turnaus päättyi voittoon, mutta vuoden 2010 turnauksessa Kanada hävisi KHL-joukkue SKA Pietarille lukemin 4-3.[1]