Breaker

Accept alkoi äänittää kolmatta studiolevyään karuissa olosuhteissa: oli hyvin kylmä talvi ja lunta tuli viimeisenä iltana runsaasti. "Kun sitten seuraavana aamuna kaivoimme pikku-Renaultiani lumihangesta, auto oli niin jäässä että basisti Peter Baltes joutui sulattelemaan konepeltiä hiustenkuivaajalla", kitaristi Wolf Hoffmann muistelee. "Varastimme studiosta huopia, koska sen hemmetin kotteron lämmitys ei pelannut. Kesti 10 tuntia päästä kotiin Solingeniin!" Yhtyeestä otettiin ulkosalla myös promokuvia, jotka Hoffmannin mukaan seurasivat yhtyettä siitä pitäen. "Meidät raahattiin pakkaseen palelemaan. Ei oikein olisi huvittanut, ja näytämme kaikki surkeilta."[2]

Jos keli olikin kurja, oli itse levyttämisessä toisenlainen tunnelma. Accept-debyyttilevyn tekeminen oli tietysti ollut hienoa, kun oli ensimmäistä kertaa päästy äänitysstudioon. Mutta levy ei kuulostanut siltä miltä sen yhtyeen mielestä olisi pitänyt kuulostaa. I'm a Rebel oli vielä suurempi pettymys, sillä yhtyeen mielestä bändiin yritti vaikuttaa liian moni ja liian paljon. Niinpä Accept päätti, että kolmatta levyä tehtäisiin vain yhtyeen ehdoilla. Levy-yhtiön sekaantuminen edeltävän levyn musiikilliseen puoleen heijastui Breakerin tekoon: "Tämä levy syntyi puhtaasta raivosta", laulaja Udo Dirkschneider kuvailee. "Hajotin levynteossa kolme mikkiä!"[3]

Tuottajana toimi sama mies kuin edeltävällä levyllä eli Dirk Steffens, joka sovitti levyn kappale yhdessä Acceptin kanssa. Levyn materiaalin sävellystyö on kreditoitu koko yhtyeelle.[4] Äänittäjäksi ja miksaajaksi saatiin tuttu mies: Acceptin perustivat vuonna 1976 Michael Wagener ja Udo Dirkschneider. Wagenerille tarjoitui kuitenkin tilaisuus tehdä uraa studioteknikkona, eikä Udo saanut miehen mieltä muuttumaan: niinpä Wagener lähti omille teilleen. Nyt Wagener kuitenkin oli mukana levynteossa.[2][5]

Levyn kannen kauhistunut tai hämmästynyt tyttökuva on Stefan Böhlen käsialaa.[4] Alkuperäisen levyn takakanteen haluttiin kuva, jossa yhtyeen käyttämät Gibson Flying V -kitarat olisi sidottu kauloistaan yhteen piikkilangalla, jotta kuva sopii yhteen etukannen kanssa. Niinpä kitaristit Wolf Hoffmann ja Jörg Fischer lähettivät soittimensa Hampuriin kuvattavaksi. "Ne eivät ilmeisesti olleet ikinä kuulleet feikki-piikkilangasta", Hoffman kertoo. "Kitarassani on vieläkin ruhjeet aidon piikkilangan jäljiltä. Ja vissiin kiristivät sen vielä pihdeillä tiukalle!"[2] Vuonna 2005 Steamhammer julkaisi levystä uusintapainoksen, ja silloin levyt saivat myös uudet levynkansihuomautukset.[3]

Breaker oli Acceptin historiassa käännekohta. Ensilevy Accept ja sen seuraaja I'm a Rebel eivät tyydyttäneet yhtyettä, eivätkä ne edustaneet sitä mikä jäsenten mielestä on Accept.[2] Se oli samalla Acceptin kulta-ajan alku, joka Udo Dirkschneiderin mukaan ajoittuu vuosille 1981–1987.[5] Dirkschneider mainitsee Steamhammerin uusintajulkaisun (1995) tiedoissa myös sen, että samana vuonna eli 1981 Accept teki uuden managerointisopimuksen ja yhtyeen manageriksi tuli Gaby Hauke. Yhteistyö on kestänyt pitkään – Hauken nimi tosin vaihtui matkan varrella Gaby Hoffmanniksi, sillä hän avioitui yhtyeen kitaristin Wolf Hoffmannin kanssa.[lower-alpha 2] G. Hoffmann lopetti työskentelyn yhtyeen kanssa vasta vuoden 2019 kesällä,[6] ja Wolf mainitsee hänet "yhtyeen kuudenneksi jäseneksi".[7]

Ennen Breakeria Accept oli soitellut vain paikallisesti eikä ollut vielä saanut nimeä. Breakerin myötä yhtyeestä tuli tunnettu myös muualla Euroopassa. Yhtye pääsi myös lämmittelemään Judas Priestiä näiden World Wide Blitz Tour -kiertueelle, joka oli samalla ensimmäinen organisoitu isompi kiertue jolla Accept oli mukana. Kitaristi Wolf Hoffmannin mukaan levy oli ensimmäinen vakavasti otettava Accept-levy, jota kelpaa kuunnella yhä vuonna 2021.[8][5] Sekä Hoffmann että Dirkschneider ovat sitä mieltä, että Breaker-levyllä Accept löysi oman äänensä.[5][8] Dirkschneiderin näkemyksen mukaan Breaker myös toimi innoittajana monille aloitteleville muusikoille.[3]

1. Starlight – 3.52
2. Breaker – 3.35
3. Run If You Can – 4.49
4. Can't Stand the Night – 5.23
5. Son of a Bitch – 3.52
6. Burning – 5.14
7. Feelings – 4.48
8. Midnight Highway – 3.58
9. Breaking Up Again – 4.37
10. Down and Out – 3.44 [1]

• Udo Dirkschneider – laulu
• Wolf Hoffmann – kitarat
• Jörg Fischer – kitarat
• Peter Baltes – basso & laulu
• Stefan Kaufmann – rummut

• Breaker Discogsissa. (englanniksi)
• Metal Archives: Accept (englanniksi)