Brawn GP

Rubens Barrichello testaamassa autoa Barcelonassa maaliskuussa 2009.

Poistumisilmoituksensa jälkeen Honda oli jatkanut edelleen uuden autonsa kehitystyötä, muttei ollut testannut sitä lainkaan. Edeltäjänsä suunnitteleman auton pohjalta jatkanut Brawn-talli suoritti uuden autonsa ensimmäiset testit vasta 6. maaliskuuta 2009, noin kolme viikkoa ennen kauden avauskilpailua.[6] Jo tuolloin Brawn-autoilla ajettiin radan nopeimmat kierrokset. Syyksi poikkeukselliseen nopeuteen paljastuivat autojen pohjaan sijoitetut ilmanohjaimet, eli diffuusorit, joita tuolloin ivattiin lehdistön keskuudessa "lumiauroiksi"[7].

Brawn oli kaudella 2009 yksi kolmesta tallista Williamsin ja Toyotan ohella, jotka käyttivät autojensa takaosaan sijoitettua kaksikerroksista diffuusoria kauden alusta alkaen. Diffuusori tuottaa downforcea takapäähän, jolloin sinne syntyy autoa rataan painavaa voimaa. Autoa rataan painavaa voimaa aikaansaavat myös auton siivet ja monet muut ilmanohjaimet, mutta tästä ylimääräisestä ohjaimesta aiheutunut hyöty oli poikkeuksellisen suuri. Ohjaimen ansiosta Brawn GP:n autolla pystyi ajamaan mutkissa nopeammin, sillä auton takapää ei lähtenyt luisumaan muille autoille liian suurissa mutkanopeuksissa. Diffuusoria käyttävien tallien kuljettajat ilmaisivat onnistuneiden testien jälkeen, että ohjaimen avulla saavutettaisiin jopa puolen sekunnin ero kierrosta kohden muihin talleihin.[7]

Brawnin käyttämä niin sanottu ”tupladiffuusori” katsottiin FIA:n laatimissa säännöissä kielletyksi ylimääräiseksi ilmanohjaimeksi, mutta auton takapään rakennetta muuttamalla se saatiin vastaamaan sääntöjä. Monet muutkin tallit olivat huomanneet tämän porsaanreiän säännöissä, mutta eivät hyödyntäneet sitä, koska pitivät rakennetta silti sääntöjenvastaisena.[7]

Button Australian GP:ssä. Auton kyljessä näkyy tallin ensimmäisen suursponsorin, Virgin Groupin teksti.

Brawn aloitti kauden ennakkosuosikkina kautta edeltäneiden testien perusteella. Ennen ensimmäistä kilpailua tuomaristo antoi kuuden tunnin pohdinnan jälkeen virallisen hyväksynnän Brawnin diffuusoreille, vaikka Ferrari, Red Bull ja Renault protestoivatkin niitä vastaan.[8] Kauden avauskilpailussa Australiassa Brawnin autot lunastivat niille asetetut odotukset, kun molemmat Brawn-kuljettajat ajoivat nopeimmat kierrokset aika-ajoissa ja voittivat kilpailun ylivoimaisesti. Paalupaikalta lähtenyt Jenson Button ohitti ruutulipun ensimmäisenä Brawn-kuljettajana. Heti ensimmäisessä kilpailussaan talli teki historiaa: debyyttikilpailussa paalupaikkaan oli aiemmin pystynyt vain Mercedes-Benz kaudella 1954 Ranskan GP:ssä ja kaksoisvoittoon tulokaskilpailussaan oli aiemmin yltänyt vain edellä mainittu talli samalla kaudella. Kuljettajina toimivat tuolloin Juan Manuel Fangio ja Karl Kling. Edellinen heti debyyttikilpailunsa voittanut talli oli viimeksi nähty kaudella 1977, jolloin Wolf-tallin kuljettaja Jody Scheckter voitti Argentiinan GP:n.[9]

Malesian Sepangissa viikkoa myöhemmin Button otti tallille toisen perättäisen paalupaikan. Talli teki jälleen historiaa, sillä uusi talli oli lähtenyt paalulta kahdessa ensimmäisessä kilpailussaan viimeksi vuonna 1954, kun Fangio lähti Mercedes-Benzin autolla ensimmäisestä ruudusta sekä Ranskassa että Britanniassa. Jenson Button ajoi toisen voiton Brawn GP:lle.[10] Kilpailun jälkeen FIA:n vetoomustuomioistuin totesi myös Brawnin käyttämät diffuusorit sääntöjen mukaisiksi, jonka jälkeen Buttonin maailmanmestaruutta alettiin pitää todennäköisenä.[11][12] Muun muassa Renault'n tallipäällikkö Flavio Briatore piti päätöstä MM-sarjan lopputuloksen kannalta ratkaisevana, ja entinen maailmanmestari Nigel Mansell ilmoitti pitävänsä Buttonin mestaruutta varmana.[13][14]

Brawn voitti kauden seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta kuusi; vain Kiinan GP:ssä Red Bull -talli oli parempi ja sen kuljettajat juhlivat kaksoisvoittoa Buttonin jäätyä kolmanneksi. Seuraavissa kilpailuissa auton nopeus ei enää riittänyt voittoihin: Turkissa tuli tallin historian ensimmäinen keskeytys, kun Rubens Barrichellon vaihdelaatikko hajosi, Britannian GP:ssä Button jäi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintopallin ulkopuolelle sijoituttuaan kuudenneksi ja Saksan GP:ssä Brawnin auto jäi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintojen ulkopuolelle. Kilpailun jälkeen The Times -lehden mukaan Nürburgringilla pystyi ”tuntemaan Brawn-leirin uppoavan tunnelman”.[15] Buttonin vauhti ei enää ollut alkukauden voittoputken tasolla, mutta hän sijoittui tasaisesti pistesijoille. Barrichello taas pystyi todistamaan epäilijöille, että Brawn oli vielä kilpailukykyinen voittamalla Euroopan GP:n Valenciassa. Vaisun Belgian GP:n jälkeen talli otti Italian GP:ssä Monzan radalla ensimmäisen kaksoisvoittonsa sitten Monacon GP:n, kun Barrichello voitti ja MM-sarjaa johtava Button sijoittui toiseksi. Kyseessä oli tallin historian viimeinen voitto.

Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Brasilian GP:ssä Brawn varmisti sekä kuljettajien että valmistajien maailmanmestaruudet, kun Button sijoittui riittävästi viidenneksi. Aiempana päivänä Barrichello oli ajanut Brawnin historian viimeisen paalupaikan, mutta putosi itse kilpailussa tallikaverinsa taakse. Talli teki tuolloin historiaa olemalla ensimmäinen F1-talli, joka voitti valmistajien mestaruuden debyyttikaudellaan.[16] Brawn saavutti viimeisen palkintopallisijoituksensa kauden viimeisessä kilpailussa Abu Dhabissa, kun Jenson Button sijoittui kolmanneksi.

Brawn ajoi historiansa aikana 17 kilpailua, voitti niistä kahdeksan ja ajoi neljästi paalupaikalle. Talli saavutti pisteitä jokaisesta ajamastaan kilpailusta.

Menestyksekkään kauden jälkeen autovalmistaja ja F1-sarjan moottoritoimittaja Mercedes-Benz kiinnostui tallista, joka oli saavuttanut menestystä ajamalla heidän moottoreillaan. Marraskuussa 2009 tallikauppa Mercedes-Benzin kanssa julkistettiin. Kaupan myötä talli muuttui kaudella 2010 Mercedes Grand Prixiksi.[2] Brittiläinen Daily Mail arvioi Brawnin ansainneen kaupasta noin 100 miljoonaa puntaa.[3]