Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta

Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta (saks. Kurfürstentum Braunschweig-Lüneburg), epämuodollisesti Hannoverin vaaliruhtinaskunta (Kurfürstentum Hannover), perustettiin vuonna 1692 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan yhdeksänneksi vaaliruhtinaskunnaksi. Sitä hallitsi Hannover-suku, joka oli Welf-suvun sivuhaara.

Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta (Hannoverin vaaliruhtinaskunta) Kurfürstentum Braunschweig-Lüneburgs (Kurfürstentum Hannover)
1692–1807
lippu vaakuna
Braunschweig-Lüneburgin vaaliruhtinaskunta vuonna 1789.
Valtiomuoto	ruhtinaskunta
osa	Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa
Pääkaupunki	Hannover
Historia
– ylennys vaaliruhtinaskunnaksi	1692
– peri Lüneburgin ja Saksi-Lauenburgin	1705
– vaaliruhtinaskunta virallisesti hyväksytty	1708
– personaaliunioni Ison-Britannian kanssa	1714
– Bremen-Verdenin hankinta	1715
– sulautuminen Westfalenin kuningaskuntaan	1807
– perustettiin uudelleen Hannoverin kuningaskuntana	1814
Kielet	alasaksa
Edeltäjä	Calenbergin ruhtinaskunta
Seuraaja	Westfalenin kuningaskunta
Infobox OK

Keisari Leopold I ylensi Hannoverin kaupungin ympäristössä sijainnutta Calenbergin ruhtinaskuntaa hallinneen herttua Ernst Augustin vaaliruhtinaaksi kiitokseksi tämän avusta yhdeksänvuotisessa sodassa. Nimitystä protestoitiin eikä se tullut virallisesti voimaan kuin vasta vuonna 1708 valtiopäivien hyväksyttyä sen. Braunschweig-Lüneburgin ensimmäinen vaaliruhtinas oli Ernst Augustin poika, Yrjö I Ludvig, josta tuli Ison-Britannian kuningas Yrjö I vuonna 1714, jolloin vaaliruhtinaskuntaa alettiin hallita personaaliunionissa Britannian kanssa.

Vaaliruhtinaskunta sulautettiin Napoleonin Ranskan vasallivaltio Westfalenin kuningaskuntaan vuonna 1807, kunnes Wienin kongressi palautti Hannover-suvun vallan ja vaaliruhtinaskunnasta tuli Hannoverin kuningaskunta vuonna 1814. Personaaliunioni Britannian kanssa kesti vuoteen 1837.