Brasilian väestö

Brasilian väestössä näkyy selvästi laajan siirtolaisuuden ja sulautumisen seuraukset. Väestöstä hieman yli puolet on eurooppalaisten jälkeläisiä ja lopuista useimmat ovat rodultaan sekoittuneita eurooppalaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja. Osa uusimmista maahanmuuttajista on japanilaisia, puhdasverisiä intiaaneja on vähän, enimmäkseen Amazonian syrjäisimmissä kolkissa.[2] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Brasilian alkuperäiskansoihin kuului vajaat 900 000 ihmistä, eli noin 0,47 % Brasilian väestöstä.[3]

Väestötiedot

Brasilian väestönkehitys vuosina 1550-2005.
Väkiluku 196 342 592 (2008)
Väentiheys 21
Väestönkasvu 1,228 % (2007)[1] %
Elinajanodote 71,71[1]
 -miehet 68,15[1]
 -naiset 75,45[1]
Väestöryhmät
Suurin väestöryhmä eurooppalaiset
Kieli
Virallinen kieli portugalin kieli
Uskonto
Pääuskonto katolilaisuus
Brasilian asukasmäärä osavaltioittain. Mustissa osavaltioissa asukkaita on yli 10 miljoonaa, tummansinisissä yli 5 miljoonaa, sinisissä yli miljoona ja vaaleansinisissä yli 100 000.
Brasilian väestötiheys osavaltioittain. Tummanpunaisilla alueilla väestötiheys on yli 300 ihmistä neliökilometrillä, punaisilla 100-299, vaaleanpunaisilla 50-99, tummanvihreillä 25-49, vaaleanvihreillä 10-24 ja keltaisilla 0-9.
Brasilian ikäpyramidi.

Brasiliassa oli vuonna 2008 196 342 592 ihmistä, joista 0-14-vuotiaita oli 27 %, 15-64-vuotiaita 66,8 % ja yli 65-vuotiaita 6,3 %. Väestön mediaani-ikä oli 28,3 vuotta; miehillä 27,5 vuotta ja naisilla 29 vuotta. Edellisestä vuodesta väestö oli kasvanut 1, 228 %.[1] Vuosien 1975-1985 välillä väestönlisäys oli noin 20-30 %.[4] Eliniänodote oli 71,71 vuotta; naisilla 75,45 vuotta ja miehillä 68,15 vuotta.[1] Brasilian väestötiheys on 21 ihmistä neliökilometriä kohden, eli se on 150 tihein maa.

Brasilian väestöstä noin 80 % asuu alle 320 kilometrin etäisyydellä rannikosta. Valtion hallitus on kuitenkin yrittänyt siirtää väestöä sisämaahan. Pääkaupunki siirrettiin vuonna 1960 sisämaahan, Brasíliaan, josta on matkaa rannikolle 960 kilometriä. Brasilia tarjosi ilmaista maata 1970-luvulla kaikille niille, jotka suostuivat muuttamaan Amazonin altaaseen. Kaupunkiväestöä on ollut enemmän kuin maaseudulla asuvia vuodesta 1970 saakka.[5]

Brasilialaiset kuluttavat henkeä kohti 2 500–2 900 kaloria päivässä. Eläinvalkuaisia brasilialaiset kuluttavat 20–35 grammaa henkeä kohti päivässä, kun esimerkiksi Pohjoismaissa luku on yli 50.[4]

Uskonto

Brasilian väestöä yhdistää uskonto: vuonna 2000 heistä 73,89 % oli katolilaisia, ja Brasiliassa onkin maailman eniten katolilaisia. Protestanttisiin kirkkoihin kuuluvien määrä on kuitenkin nousussa: vuonna 2000 protestantteja oli 15,41 % väestöstä. Ateisteja ja muita uskonnottomia ihmisiä on 7,4 % väestöstä ja spiritistejä 1,3 %.[2][1] Vaikka Brasilia on maailman suurin katolinen maa, suuri osa brasilialaisista palvelee sekä afrikkalaisia jumalia että kristittyjen jumalaa.[6]

Kieli

Uskonnon lisäksi brasilialaisia yhdistää portugalin kieli, joka on tosin muuttunut erilaiseksi kuin Euroopan portugali. Kielen muuttumiseen ovat vaikuttaneet intiaanien ja maahanmuuttaneiden omat kielet,[2] joten sanasto on hyvin erilainen kuin Euroopassa, mutta eroja on myös ääntämyksessä ja lauserakenteessa. Brasiliassa käytetyssä kielessä on mukana myös muualla maailmassa vanhentuneita ilmaisuja. Intiaanikielet tupí ja guaraní, ja afrikkalaiset kielet, ovat luoneet brasilianportugaliin monia sanoja. Useiden maantieteellisten paikkojen nimet ovat intiaanikielisiä. Euroopan portugalin sanojen merkitys on muuttunut brasilianportugalissa, esimerkiksi ”lencol” tarkoittaa Euroopan portugalissa kylpypyyhettä ja brasilianportugalissa vuodepeitettä. Brasilialainen ääntämys on sointuvampaa kuin portugalilainen, esimerkiksi lopputavut –de ja –te äännetään Brasiliassa –dži ja –tži.[7]

Koulutus

Noin 60-80 % Brasilian yli 15-vuotiaista on luku- ja kirjoitustaitoisia.[4] Brasiliassa on oppivelvollisuus 7-12-vuotiaille. Peruskoulu kestää 4-5 vuotta, jonka jälkeiset yleissivistävät, ammatteihin valmistavat ja erikoisammattikoulut jakautuvat kahteen asteeseen. Ensimmäinen aste on neljävuotinen lukio ja toinen aste on kolmevuotinen college. Brasiliassa ei ollut yhtään yliopistoa ennen vuotta 1900; nykyisistä yliopistoista tärkeimmät ovat Rio de Janeiron vuonna 1920 perustettu, São Paulon vuonna 1934 perustettu, Pôrto Alegren vuonna 1934 perustettu, Curitiban vuonna 1912 perustettu, Salvadorin vuonna 1946 perustettu, Recifen vuonna 1946 perustettu, Belo Horizonten vuonna 1927 perustettu ja Brasílian vuonna 1960 perustettu yliopisto. Pääosa yliopistoista on valtion yliopistoja, mutta maassa on myös yksityisiä katolisia yliopistoja.[8]

Lähteet
  • Maailma nyt 5: Etelä-Amerikka ja Pienet-Antillit. Weilin + Gs, 1992. ISBN 951-35-4918-6.
  • Maailma tänään: Etelä-Amerikka. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0798-6.
  • Maailmantieto 2: Belize - Etelä-Afrikka. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1905-9.
  • Suuri Maailmantieto. Valitut Palat, 1993. ISBN 951-584-002-3.
  • Uusi iso atlas. Gummerus, 2000. ISBN 951-20-4030-1.

Viitteet
  1. The World Factbook – People CIA. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 12. maaliskuuta 2009. (englanniksi)
  2. Maailma tänään: Etelä-Amerikka (1997) s. 24
  3. Indigenous population in Brazil Povos Indigenas No Brasil. Instituto Socioambiental. Viitattu 10.5.2016.
  4. Uusi iso atlas s. 96-97
  5. Maailma nyt: Etelä-Amerikka ja Pienet Antillit (1992) s. 105
  6. Suuri maailmantieto (1993) s. 102
  7. Maailmantieto 2: Belize – Etelä-Afrikka (1980) s. 69
  8. Maailmantieto 2: Belize – Etelä-Afrikka (1980) s. 68

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.