Brasilian laivasto
Brasilian laivasto (port. Marinha do Brazil) on Brasilian puolustusvoimien merellinen osa. Laivasto on Latinalaisen Amerikan suurin ja sen merkittävin alus ja samalla lippulaiva on lentotukialus NAe São Paulo (entinen Ranskan laivaston lentotukialus FS Foch). Laivastoon kuuluu lisäksi amerikkalais- ja brittiläisvalmisteisia fregatteja sekä paikallisilta telakoilta tilattuja korvetteja, rannikkokäyttöön suunniteltuja dieselkäyttöisiä sukellusveneitä ja lukuisa määrä keveitä aluksia. Laivaston vahvuus on noin 60 000 henkeä.
| Brasilian laivasto | |
|---|---|
 Brasilian laivasto |
|
| Toiminnassa | 1822 - |
| Valtio |
 Brasilia |
| Koko | 60 000 aktiivipalveluksessa olevaa |
| Marssi | Cisne Branco |
| Sodat ja taistelut |
Itsenäisyystaistelu Argentiinan ja Brasilian sota Kolmiliiton sota Ensimmäinen maailmansota Toinen maailmansota |
Laivasto tänään
Brasilian laivastoon kuuluu 2009 60 000 aktiivipalveluksessa olevaa henkilöä, 98 alusta ja 89 lentokonetta. Laivaston komentajana on amiraali Júlio Soares de Moura Neto.
Laivasto on jaettu kahteen pääosaan varsinaiseen laivastoon ja merijalkaväkeen.
Merijalkaväki
Laivastoon kuuluu myös Brasilian merijalkaväki (port. Corpo de Fuzileiros Navais), johon kuuluu valmiusprikaati sekä seremoniallisia pataljoonia. Kaikkiaan yksiköissä palvelee noin 14 000 henkeä.
Laivastoon kuuluu edelleen laivaston ilmavoimat, jossa palvelee noin 1 500 henkeä.
Historia
Brasilian itsenäistyessä 1822 Brasilian kuningas Pedro I loi laivaston syyskuussa samana vuonna. Vasta muodostettu laivasto osallistui Brasilian itsenäisyystaisteluihin, jotka olivat alkaneet jo vuotta aiemmin. Tämän jälkeen laivasto on ollut osallisena useissa Brasilian käymissä sodissa.
Laivasto on ollut luomisestaan alkaen merkittävä alueellinen voimatekijä. Laivasto muodostui vuonna 1860 kahdeksasta siipiratasaluksesta, seitsemästä potkurisluupista, kuudesta fregatista ja korvetista sekä 14 pienemmästä aluksesta. Paraguayta vastaan käydyn sodan aikana laivastolle ostettiin panssarilaivoja Isosta-Britanniasta, Ranskasta sekä lisäksi paikalliselta telakalta.
Vuoden 1893 laivastokapinan jälkeen laivasto taantui, kunnes vuoden 1904 laivasto-ohjelma käynnisti hankinnat uudelleen.
Laivasto 1906
- Taistelulaivat: Brasil, Lima Barros, Riachuelo, Aquidabã, Marshal Feodoro, Marshal Floriano
- Risteilijät: Trajano, Guanabara, Parnaiba, Primeiro de Marco, Almirante Tamandare, Benjamin Constant, Republica ja Barrozo
- Hävittäjät: Tiradentes, Gustavo Sampaio, Tupi, Timbira ja Tamoio
- 5 Yarrow-tyypin torpedovenettä
- 3 Alfa-luokan torpedovenettä
- 3 Araguari-luokan torpedovenettä
- 5 Panne-luokan torpedovenettä
- Moxoto-luokan torpedovene
- aseistetut kauppa-alukset Andrada, Jupiter, Marte ja Mercurio
Laivastolle ostettiin Isosta-Britanniasta kaksi dreadnought-tyyppistä alusta (Minais Gerais -luokka), jotka olivat samalla viimeiset taistelulaivat Brasilian laivastolla. Taistelulaivojen lisäksi ostettiin Armstrongin telakalta kaksi Bahia-luokan tiedusteluristeilijää (keveiden risteilijöiden edeltäjiä), Yarrowin telakalta kymmenen Para-luokan hävittäjää, Italiasta kolme sukellusvenettä sekä sukellusveneiden emälaiva.
Brasilia päätti hankkia kolmannen dreadnought-luokan aluksen Rio de Janeiron 6. elokuuta 1910. Tilanne kuitenkin muuttui, kun samana vuonna 22. marraskuuta taistelulaiva Minais Geraisin miehistön ryhtyi kapinaan. Kapinan syynä olivat valtion talouden ahdinko ja sosiaaliset epäkohdat ja sen seurauksena jo tilattu alus asetettiin myyntiin. Laivasto kuitenkin suunnitteli vielä neljännen dreadnoughtin (Riachuelo) ostoa, mutta se ei koskaan edennyt tilaukseen saakka.
Ensimmäinen maailmansota
Brasilian talous oli riippuvainen merenkulusta johtuen kahvin ja kumin toimituksista Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Saksalaiset sukellusveneet upottivat useita brasilialaisia aluksia Atlantilla ja Yhdysvaltojen liityttyä sotaan Brasilia julisti sodan Keskusvalloille 24. lokakuuta 1917.
Brasilian laivaston osasto koostui risteilijöistä Rio Grande do Sul ja Bahia sekä hävittäjistä Paraiba, Rio Grande do Norte, Piaui ja Catharina. Osasto operoi Afrikan luoteisrannikolla. Alukset kerkesivät olla asemapaikallaan kolme kuukautta ennen sodan päättymistä.
Brasilian laivaston dreadnoughtit lähetettiin Yhdysvaltoihin huollettaviksi ennen niiden purjehdusta Scapa Flowhun ja liittymistä Kuninkaallisen laivaston Suureen laivastoon. Alukset eivät kuitenkaan palanneet palvelukseen telakalta ennen sodan päättymistä.
Brasilian laivasto sai Versailles'n rauhansopimuksen perusteella kaksi Saksan laivaston hävittäjää (V-105 ja V-106), jotka kuitenkin myytiin. Sotalaivojen lisäksi maalle määrättiin luovutettavaksi 43 saksalaista kauppalaivaa.
Sotien välinen aika
Sotien välinen aika oli sisäpoliittisesti rauhatonta ja ulkopolitiikka keskittyi lähinnä Argentiinan kanssa käytävään varustelukilpaan. Yhdysvaltain laivastolla oli merkittävä osuus Brasilian laivaston koulutuksessa ja varustamisessa vuodesta 1918 alkaen.
Toinen maailmansota
Toisessa maailmansodassa Brasilian laivasto oli osana Etelä-Atlanttia valvovaa laivasto-osastoa. Lisäksi Brasilian laivaston alukset osallistuivat muun muassa Afrikan ja Italian maihinnousuihin. Merkittävin laivaston kokema tappio sodan aikana oli risteilijä Bahian uppoaminen. Alus räjähti 1945 sen ollessa pelastamassa pudonneita amerikkalaisia lentäjiä.
.jpg.webp)
Sodan aikana aloitettiin laivaston modernisointi. Laivastolle tilattiin kolme Marcilio Dias -luokan hävittäjää, kuusi Acre-luokan hävittäjää, kuusi Henrique Dias -luokan troolaria ja kuusi Carioca-luokan miinalaivaa. Alusten rakentamiseen kului paljon aikaa, mutta tilaukset loivat pohjan Brasilian telakkateollisuudelle.
Lähteet
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)