Brasilialainen jujutsu

Brasilialainen ju-jutsu on brasilialaisten Carlos ja Hélio Gracien perinteisten japanilaisten jujutsu- ja judotekniikoiden pohjalta kehittämä kamppailu- ja itsepuolustuslaji.[1] Brasilialainen jujutsu painottuu erilaisiin maassa käytäviin kamppailutekniikoihin.[2] Tyypillisessä ottelutilanteessa vastustaja pyritään viemään mahdollisimman pian maahan, jossa ottelu lopetetaan lukolla tai kuristuksella.[2] Lukkopaini muistuttaa hyvin paljon Brasilialaista jujutsua, mutta siinä ei käytetä jujutsu-pukua, gi'tä.[3]

Brasilialainen jujutsu
Tunnetaan myös nimillä Gracie jujutsu
BJJ
GJJ
Perustettu 1925
Alkuperämaa  Brasilia
Perustaja(t) Hélio Gracie
Carlos Gracie
Vaikutteet jujutsu, judo
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta

Laji myös tunnetaan lyhenteellä 'BJJ', sekä nimellä Gracie Jiu-jitsu, Gracien suvun mukaan nimettynä.

Historia

Gracien suvun historia Brasiliassa alkoi, kun George Gracie muutti aikanaan Skotlannista Brasiliaan. Hänen poikansa Gastão oli poliitikko Brasiliassa 1900-luvun alussa. Gastãolla oli avustajanaan jujutsu- ja judomestari Mitsuo Maeda, joka opetti Judoa (joka tuolloin tunnettiin vielä nimellä Kano Ju-jutsu) Gastãon pojalle Carlosille, joka taas opetti oppimansa veljilleen. Hélio Gracie, joka oli veljeksistä pienin ja kevyin, joutui kehittämään tekniikoita, koska ei saanut tekniikoita toimimaan isommille vastustajille. Näin alkoi kehittyä brasilialainen jujutsu, jonka pääkehittäjinä toimi Gracien perhe.[1]

Brasilialainen jujutsu tuli maailmankuuluisaksi kun 1990-luvun puolivälissä Hélio Gracien poika, vain 84 kg painava Royce Gracie, voitti ylivoimaisesti kaikki vastustajansa ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä Ultimate Fighting Championship-turnauksessa.[2] Vaikka osa vastustajista oli huomattavasti häntä isokokoisempia, Roycen taktiikka oli pakottaa vastustajansa mattokamppailuun, ja saada heidät luovuttamaan joko kuristukseen tai lukkoon. Myös myöhemmin Brasilialaisen jujutsun edustajat ovat pärjänneet hyvin erilaisissa vapaaottelukilpailuissa. Toisaalta tilannetta on tasoittanut se, että muutkin, Gracieiden menestyksen nähtyään, ovat ruvenneet harjoittelemaan aiemmin aliarvioituja mattotekniikoita.

Suomessa ensikosketus lajiin saatiin vuonna 1997, kun Helsingin ju-jutsuklubilla järjestettiin viikonloppuleirejä Hokutoryu ju-jutsun harrastajille. Ohjaajina toimivat brasilialaiset Alexandre Paiva ja Roberto Mirenda sekä myöhemmin Fabio Gurgel.

Säännöt

Brasilialaisen jujutsun harjoittelu on perinteisesti jakautunut kolmeen osaan: itsepuolustus, vapaaottelu ja kilpailu. Kilpailumuodossa on säännöt ja pistelasku, ja ottelu päättyy joko pistevoittoon tai toisen ottelijan luovutukseen (lukko tai kuristus), tajuttomuuteen (kuristus) tai tuomarin keskeytykseen (loukkaantuminen, diskaus).

Pisteitä saa seuraavasti:

  • 2 pistettä: Alasvienti, käännöt alta päälle, polvi vatsan päällä.
  • 3 pistettä: Guardin ohitus.
  • 4 pistettä: Mount-, backmount- ja backgrab-positiot.

Ottelussa on kiellettyä kaikenlainen lyöminen ja potkiminen, pureminen, hiuksista vetäminen, sormien työntäminen silmiin tai nenään, sukuelinten tahallinen vahingoittaminen, piennivelmanipulaatio ja doping-aineiden käyttö. Tekniikoista kiellettyjä ovat kaikki polven kiertoa aiheuttavat jalkalukot (esimerkiksi ns. heel hook) sekä niskaan tai selkärankaan kohdistuvat lukot. Jalkalukoista ainoastaan suora nilkkalukko on sallittu alle ruskeavöisille, ruskea- ja mustavöisille sallitaan lisäksi suora polvilukko sekä ns. toe hold-nilkkalukko.[4]. Lisäksi erilaiset rannelukot ovat laillisesti kiellettyjä valkovöisillä.

Asu ja vyöjärjestelmä

Brasilialaisessa jujutsussa, niin kuin monessa muussakin kamppailulajissa, käytetään gi'tä. Gi saa virallisissa kilpailuissa olla väriltään sininen (royal blue), valkoinen tai musta, muttei sekoitettuna (esimerkiksi mustat housut ja valkoinen takki).[5]

Brasilialaisessa jujutsussa on myös kaksi erilaista vyöjärjestelmää: aikuisille ja junioreille. Kuhunkin värivyöarvoon on mahdollista suorittaa 4 kappaletta natsoja, ennen etenemistä seuraavaan vyöarvoon. Brasilialaisessa jujutsussa koulukunnasta riippuen järjestetään vyökokeita tai vyöarvoja myönnetään ilman vyökokeita yleisen teknisen osaamisen ja kamppailutaidon perusteella.

Moniin muihin lajeihin verrattuna brasilialaisessa jujutsussa mustan vyön saaminen kestää huomattavasti kauemmin. Mustan vyön saaminen kestää arviolta 10-15 vuotta, kun monissa muissa lajeissa sen saaminen kestää nopeimmillaan noin 4-6 vuotta. Toisaalta tähän vaikuttaa myös se että jo ensimmäisen asteen musta vyö on brasilialaisessa jujutsussa opettaja-arvo (joista käytetään nimitystä professori) kun monissa muissa lajeissa vasta neljännen asteen musta vyö on opettaja arvo ja ensimmäinen on vasta kaikki lajin perusteet osaava oppilas. [6]

Junioreiden vyöarvot (16-vuotiaasta alaspäin)

  • Valkoinen
  • Harmaa
  • Keltainen
  • Oranssi
  • Vihreä

Aikuisten vyöarvot (16-vuotiaasta ylöspäin)

  • Valkoinen
  • Sininen
  • Purppura
  • Ruskea
  • Musta
  • Punamusta
  • Punavalkoinen
  • Punainen ja sinimusta

Lähteet
  • Kyllönen, Ari: Judon historia. Kuopio, 2003. ISBN 951-842-264-8.

Viitteet
  1. The History of Brazilian Jiu-Jitsu International Brazilian Jiu-Jitsu Federation. Arkistoitu 1.5.2013. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  2. Juntunen, Markku: Brasilialainen Jujutsu Suomen Brasilialaisen Jujutsun Liiton verkkosivut. Viitattu 16.7.2010. (suomeksi)
  3. Submission Wrestling (SW), lukkopaini, Grappling NHB Finland. Arkistoitu 9.12.2010. Viitattu 16.7.2010. (suomeksi)
  4. Technical department of regulations and rules of jiu-jitsu International Brazilian Jiu-Jitsu Federation. Arkistoitu 18.7.2011. Viitattu 16.7.2010. (englanniksi)
  5. Uniform Intrnational Brazilian Jiu-Jitsu Federation. Viitattu 11.11.2015. (englanniksi)
  6. Brazilian Jiu Jitsu black belt: How long do I need to train to earn one? Gracie Balmain Brazilian Jiu Jitsu. Viitattu 17.12.2021. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.