Brasilia

Brasilia jakautuu pinnanmuotojen perusteella kolmeen alueeseen: Amazonasin alankoon, maan osuuteen Guyanan ylängöstä ja etelän ylänköön.[8] Amazonasin alanko on 3 500 kilometriä pitkä alanko Andien ja Atlantin välissä. Se on leveimmillään pohjois-eteläsuunnassa 2 000 kilometriä leveä. Alue peittää Etelä-Amerikasta viidenneksen eli 3 600 000 neliökilometriä, josta 2 300 000 neliökilometriä kuuluu Brasilialle. Amazonasin alangon osuus Brasilian valtion pinta-alasta on 27 %.[8]

Kolmesta Brasilian päävyöhykkeestä pienin on Guayanan ylänkö, jonka Brasilian osuudella on pinta-alaa noin 400 000 neliökilometriä eli vain 5 % maan kokonaispinta-alasta. Guayanan ylängön, joka on hyvin vanha massiivi, peruskallio muodostuu gneissistä, kiilleliuskeesta, graniitista ja kvartsiitista. Alueella on myös nuorempia, vulkaanisia kivilajeja, jotka ovat kerrostuneet vanhojen kivilajien päälle.[8] Ylängön massiivin ja Amazonasin rajalla on paljon koskia ja putouksia, koska alueella on jyrkkä murros. Kosket vaikeuttavat pääsyä sisämaahan niin paljon, että alueella elää vain karaib-intiaaneja.[8] Alueen länsiosassa on maan korkein huippu Pico da Neblina (2 994 m).[8][9]

Brasilian ylänkö eli Planalto on pinta-alaltaan noin 6 miljoonaa neliökilometriä. Se sijaitsee Etelä-Amerikan keskiosan itäpuolella, rajoittuen idässä jyrkästi laskien Atlantin valtamereen ja lännessä Pampan ja Gran Chacon alankoihin. Ylängön korkeus on sen keskivaiheilla 500–1000 metriä, etelässä ja idässä se nousee 2000–3000 metrin korkeuteen. Alueen korkein huippu ja koko Brasilian kolmanneksi korkein vuori on Pico da Bandeira (2 890 m).[10]

Amazonjoen ja sen sivujokien lisäksi Brasiliassa on muitakin pitkiä jokia. Maan koillisosassa sijaitsevan São Francisco -joen pituus on 3 160 kilometriä, Tocantins-joen pituus on noin 2 400 kilometriä, Parnaíba-joen pituus on noin 1 700 kilometriä, Paraná-joen pituus on noin 2 570 kilometriä ja Paraguay-joen pituus on 2 549 kilometriä.[11]

Brasiliaan kuuluvat myös Atlantin saaret ja saariryhmät:

• São Pedro ja São Paulo
• Rocasin atolli
• Fernando de Noronha
• Trindade ja Martim Vaz

Ilmastokaavioita Brasilian eri osista Sade sinisellä, keskimääräinen ylin lämpötila punaisella.
Manaus Amazonas, 92 m.	São Paulo 760 m.
Cuiabá, Mato Grosso 165 m.	Porto Alegre etelässä, 10 m.

Keskimääräinen ylin lämpötila on Manauksessa koko vuoden +31..+33 astetta,[12] Porto Alegressa heinäkuussa +19 astetta ja helmikuussa +31 astetta.[13]

Amazonin altaassa sataa tyypillisesti 1500–2000 mm vuodessa, sateita saadaan ympäri vuoden. Brasilian ylängöllä on selvä sadekausi lokakuusta huhtikuuhun, jolloin sadetta saadaan 1250–1500 mm.[14]

Joki Amazonin sademetsässä, joka on maailman suurin yhtenäinen metsäalue.

Brasilian kasvillisuusvyöhykkeet (kartta vuodelta 1977):

  sademetsä

  cerradon ja rannikkosademetsän vaihettumisvyöhyke

  Paranán havumetsä

  palmumetsä

  caatinga

  cerrado

  campo

  mangove

Vaakaviivoitettu alue on osan vuodesta veden alla.

Sademetsät Amazonin altaalla muodostavat maailman suurimman yhtenäisen metsäalueen, joka työntyy Amazon-joen suistoalueelta Andien rinteille saakka ja myös Brasilian ylängölle. Amazonasin alangolla on erittäin rehevä kasvillisuus kuuman ja kostean ilmaston takia, vaikka maaperä on pääosin vähäravinteista ja hapanta. Koko maailman trooppisista metsistä 34 % sijaitsee Brasiliassa. Metsää kuitenkin katoaa plantaasiviljelyyn, erityisesti itäisten rannikkovuorten alueella. Maassa sijaitsee Amazonian sademetsän lisäksi myös rannikkosademetsä, joka ulottuu kapeana rannikon suuntaisena vyöhykkeenä Koillis-Brasiliasta etelään saakka. Rannikkosademetsä sijaitsee Brasilian tiheimmin asutulla alueella, jonka vuoksi suuri osa siitä on tuhoutunut. Amazonian sademetsistä on hävinnyt 15 % ja rannikkosademetsästä yli 90 %.[15][16][17] Alun perin rannikkosademetsää oli 1,3 miljoonaa neliökilometriä, nykyään jäljellä on enää 92 000 neliökilometriä.[18] Amazonin sademetsää raivataan vuosittain noin 10 000 – 25 000 neliökilometriä laidunmaaksi tai soijapelloksi, mutta metsän hävitys on hieman vähentynyt viime vuosina.[19] Metsä hylätään muutaman vuoden päästä raivauksen jälkeen, koska sen tuotantokyky on laskenut. Alueen trooppiset sateet kuluttavat pintamaan, joka valuu pois liettämään jokia. Pintamaan alla oleva latosoli kuivuu kovaksi lateriitiksi.[20]

Brasilian pinta-alasta on alle 50 % sademetsää, muita luontotyyppejä ovat cerrado, caatinga, restinga, campos ja pantanal.[15]

Brasiliassa tavattavien kasvilajien määrää on vaikea arvioida, mutta tiede tuntee niitä tällä hetkellä yli 60 000. Pelkästään rannikkosademetsäalueella kasvaa noin parikymmentätuhatta lajia, joista puolet on kotoperäisiä: rannikkosademetsien suojelu onkin tärkeää eläimien lisäksi myös kasvien takia.[21] Amazonian sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella 300 puuvartista kasvia.[22]

Brasilialle tyypillisiä kasveja ovat bromeliat, jotka kasvavat päällyskasveina puiden rungoilla ja oksilla. Nämä kasvit luovat sademetsille niille tyypillisen rehevän ilmeen, eniten näitä kasveja kasvaakin erilaisissa metsissä.[21]

Brasiliassa tavataan 56 000 kukkakasvi- ja saniaislajia, joista monet ovat hyötykasveja, kuten kumipuu, kaakao, ananas ja guarana. Maailman 20 000 orkidealajista 2 500 lajia tavataan Brasiliassa.[23]

Kuningastukaani.

Brasiliassa on maailman monimuotoisin luonto: nisäkäslajeja on 524, lintulajeja 1 800, matelijalajeja 500 ja sammakkoeläinlajeja 500. Kaikkien ryhmien, kuten hyönteisten, lajimäärää ei tunneta. Uhanalaisia lajeja on 202, joista 171:n asuinalue sijaitsee rannikkosademetsässä.[15][18]

Brasiliassa elää noin 1 800 lintulajia eli noin 18 % koko maailman lajeista ja yli 1 100 niistä Amazonin sademetsissä. Lajeista 250 on sellaisia, ettei niitä esiinny missään muualla. Maassa tavataan 80 kolibrilajia, 70 papukaijalajia ja 21 tukaanilajia.[16][21][24]

Käärmeitä on noin 250 lajia, 70 niistä myrkyllisiä. Maassa tavataan miljoonia hyönteislajeja, ja siellä on myös eniten sammakkoeläinlajeja maailmassa.[25]

Sademetsissä eläviä nisäkkäitä ovat esimerkiksi jaguaari, joka on Etelä-Amerikan suurin kissaeläin, kapybarat ja tapiirit.[26] Muita sademetsän eläimiä ovat jättiläiskäärmeet, vampyyrilepakot, jättilierot ja lehdenleikkaajamuurahaiset.[27] Mangrovemetsissä eläviä eläimiä ovat esimerkiksi hyppyravut ja mangroveravut.[28]

Brasilian savannin eli cerradon asukkeja ovat esimerkiksi seebut, harjasudet, isomuurahaiskarhut ja nandut. Seebut ja muut nautaeläimet ovat ihmisen mukanaan tuomia, sillä alun perin cerradoilta puuttuivat suuret nauta-, antilooppi- ja kengurulaumat ja niiden vastineet.[29]

Pääosin Brasiliassa sijaitseva Pantanal on maailman suurin tulvatasanko, jonka eläimistö on erittäin runsas: alueella elää 30 miljoonaa alligaattoria, paljon lintuja, kuten haikaroja ja satoja kalalajeja. Pantanal on myös maailman suurimman haikaralajin jabirun esiintymisalue.[15]

Katso myös: Luettelo Brasilian kansallispuistoista

Brasiliassa on 16 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta, joista seitsemän on luontokohteita: Brasilian Atlantin saaret: Fernando de Noronhan ja Rocasin atollin suojelualueet, Cerradon suojelualueet: Chapada dos Veadeirosin ja Emasin kansallispuisto, Iguaçun kansallispuisto, Jaún kansallispuisto (osana Keski-Amazonin suojelualuetta), Mata Atlântican suojelualueet (erikseen Bahian ja Espírito Santon sekä etelämpänä Paranán São Paulon osavaltioissa) sekä Pantanalin suojelualue.[30]

Kaikkiaan Brasiliassa on 57 kansallispuistoa, joiden ensisijainen tarkoitus on suojella uhanalaisia elinympäristöjä. Puistosta vain puolet on avattu yleisölle ja monet niistä ovat puitteiltaan vaatimattomia matkailutulojen pienuudesta johtuen.[31]

Jean Baptiste Debret, Orjakauppias noin 1820–1830.

Ennen eurooppalaisten tuloa Brasilian alueella on ollut asutusta jopa 30 000 vuoden ajan. Asukkaat muodostivat kymmeniä tai jopa satoja heimoja, jotka puhuivat eri kieliryhmiin kuuluvia kieliä.[32]

Portugalilaiset saapuivat Brasiliaan 1500-luvun alussa. Pedro Álvares Cabral valtasi maan Portugalin kuninkaan nimissä vuonna 1500. Ensimmäinen siirtokunta perustettiin kuitenkin vasta vuonna 1532.[33] Vuonna 1549 siitä tuli kenraalikuvernöörikunta, jolloin maahan tuli jesuiittalähetyssaarnaajia. Intiaanien orjuus kiellettiin vuonna 1758, mutta heidän sijaansa käytettiin mustia orjia, joita oli vuonna 1818 puolet asukasluvusta. Kolmen vuosisadan aikana eurooppalaiset hakivat maasta brasilianpuuta. Maassa viljeltiin myös runsaasti sokeriruokoa.[34]

Laki, joka kumosi orjuuden Brasiliassa, 1888.

Kun Ranska valloitti Portugalin vuonna 1807, pakeni sen kuningas Juhana VI Brasiliaan, joka korotettiin Portugalin kanssa personaaliunionissa olevaksi kuningaskunnaksi. Hänen poikansa Pedro I, jolle kuningas oli uskonut hallinnan lähtiessään takaisin emämaahan vuonna 1820, julisti yleisen mielipiteen pakottamana Brasilian itsenäiseksi ja hänet tunnustettiin perustuslailliseksi keisariksi 12. lokakuuta 1822. Pedro I:tä (1822–1831) seurasi hänen poikansa Pedro II (1831–1889), jonka aikana maakunnat saivat omat lakiasäätävät kokoukset ja laajennetun itsehallinnon. Orjuuden poistaminen aiheutti 1889 vallankumouksen, jolloin Brasilia julistettiin tasavallaksi.[35] Tosin vielä 1990-luvulla Brasiliassa ilmeni kuningasvallan kannatusta, ja siksi 21. huhtikuuta 1993 järjestettiin kansanäänestys. Vaihtoehtoina olivat presidenttivaltainen tasavalta, parlamentarismia noudattava tasavalta ja monarkia. 68 prosenttia kannatti tasavaltaa, ja 60 prosenttia presidenttivaltaista tasavaltaa. Monarkian kannattajia oli 12 prosenttia äänestäjistä, ja arvioidaan, että he olivat pääasiassa nuoria. Pedro II:n jälkeläinen on valokuvaaja João Henrique de Orléans e Brangança.[36]

Brasilia julisti sodan Saksalle 1917 takavarikoiden satamissaan olevia saksalaisia laivoja, sillä saksalaiset sukellusveneet olivat tuhonneet Brasilian kauppalaivastoa.[35] Toisessa maailmansodassa Brasilia oli aluksi sitoutumaton, mutta liittyi liittoutuneiden puolelle vuonna 1943.[37]

Brasiliaan muutti yli kaksi miljoonaa siirtolaista Euroopasta ja Aasiasta 1800-luvun lopulla sekä 1900-luvun alussa.[38] Tällöin maa alkoi teollistua, ja asutus laajeni maan sisäosiin. Demokratia vaihtui diktatuuriin kolme kertaa; maa oli 1930–1934 ja 1937–1945 Getúlio Vargasin alla sekä 1964–1985 asevoimien nimittämien kenraalien hallitsemana.[39]

Intiaanien oikeudet ovat olleet varsin heikot pitkälle 1990-luvulle saakka. Vielä 1950-luvulla intiaaneilla ei ollut juuri mitään oikeuksia edes asuinpaikkansa maa-alueeseen. Vuoden 1988 perustuslaki tunnusti intiaanien oikeuden perinteisiin maihinsa, mutta määrätty viiden vuoden siirtymäaika venyi monin paikoin kohtuuttomasti.[40] Vasta 2000-luvulla intiaanien elinoloja on alettu parantaa. Oloissa tapahtuu silti myös huononemista: muun muassa padonrakennus- ja kaivostyöhankkeet ovat turmelleet useita jokia, joista ei voida enää harjoittaa kalataloutta, joten useiden heimojen on ollut pakko muuttaa muualle.[41]

Brasilian pääkaupunkina oli alun perin Rio de Janeiro. Vuonna 1956 päätettiin sisä­maahan perustaa uusi pää­kaupunki, Brasília, jonne maan hallitus siirtyi vuonna 1960.[37]

Brasilian ja sen joidenkin naapurimaiden hallitusten poliittisen suuntautumisen aikajana
Valtio	1950-luku										1960-luku										1970-luku										1980-luku										1990-luku										2000-luku
	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	0	1	2	3	4	5	6	7	8	9	0	1	2	3	4	5	6	7	8
Brasilia
Argentiina
Bolivia
Paraguay
Uruguay
Chile

██ keskusta/vasemmisto ██ riippumaton/liberaali/keskustalainen ██ keskusta/oikeisto ██ (sotilas-)diktatuuri

Vuonna 2002 Luiz Inácio Lula da Silva valittiin maan ensimmäiseksi vasemmistolaiseksi presidentiksi yli 40 vuoteen. Vuonna 2006 hänet valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2010 saman puolueen Dilma Rousseffista tuli maan ensimmäinen naispresidentti.[37] Toukokuussa 2016 Rousseff pakotettiin virkavapaalle virkarikossyytteiden takia. Senaatti käsitteli syytteitä 29. elokuuta alkaen. Siihen asti presidentin tehtäviä hoiti varapresidentti Michel Temer.[42] Elokuussa 2016 Brasilian senaatti sitten erotti Dilma Roussefin budjettilakien rikkomisen takia presidentin virasta ja samalla loppui vasemmistolaisen työväenpuolueen (PT) 13 vuotta kestänyt valtakausi (Lulan ja Dilman presidenttikaudet). Keskustalainen varapresidentti Michel Temer toimi Brasilian presidenttinä Roussefin toisen kauden loppuun saakka.[43]

Vuonna 2007 hallitus myönsi ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuneen vuosien 1964–1985 aikana. Vuonna 2009 asetettiin komissio tutkimaan niitä.[37]

Vuonna 2009 Rio de Janeiro ja São Paulo kärsivät sähkökatkoista suuren vesivoimalan ongelmien takia. Vuonna 2010 Brasilia ilmoitti rakentavansa lisää vesivoimaa Amazonin sademetsäalueelle vastustuksesta huolimatta.[37]

Lula joutui vankilaan korruptiosyytteistä, mutta hän vapautui marraskuussa 2019.[44]

Vuoden 2018 vaalit lokakuussa voitti äärioikeistolaisena pidetty Jair Bolsonaro, joka voitti Lulan Työväenpuolueen (PT) ehdokkaan Fernando Haddadin vaalien toisella kierroksella.^lähde? Bolsonaro lupasi kitkeä korruptiota ja ottaa käyttöön kovat otteet Brasiliaa riivannutta väkivaltarikollisuutta vastaan.[45]

Jair Bolsonaro, joka astui presidentin virkaan vuoden 2019 alussa, muutti radikaalisti Brasilian ulkopolitiikkaa. Suhteet Yhdysvaltoihin ovat lähentyneet ja suhteet Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisiin hallituksiin ovat huonontuneet. Brasilia on tunnustanut Venezuelan Juan Guaidon hallituksen ja pitää nykyistä Nicholas Maduron vasemmistohallitusta Venezuelan laittomana hallintona. Bolsonaro on erityisesti lähentänyt Brasilian suhdetta Israeliin ja Bolsonaro on itse vieraillut heti virkakautensa alussa Yhdysvalloissa ja Israelissa.[46]

Bolsonaron hallitus karkotti takaisin Kuubaan noin 8 000 kuubalaista lääkäriä, jotka olivat Brasiliassa vasemmistohallituksen vuonna 2013 solmiman yhteistyösopimuksen pohjalta. Bolsonaron hallitus onkin suhtautunut kommunistiseen Kuubaan hyvin varauksellisesti.[47]

Kesällä 2019 Bolsonaro joutui kansainvälisen median huomion keskipisteeksi, kun Brasilian metsäpalot tuhosivat ennätyksellisen nopeasti maailman keuhkoina pidettäviä Amazonian sademetsiä. Bolsonaron katsottiin kannustaneen suurtilallisia ja muita maakeinottelijoita sytyttämään tulipaloja.[48] Paloja sytytetään ennen kaikkea siksi, että länsimaihin myytävät naudanliha ja soijarehu saisivat lisää viljelypinta-alaa.[49]

• 
  Jair Bolsonaro, Brasilian presidentti vuodesta 2019 alkaen.
• 
  Michel Temer, Brasilian presidentti vuosina 2016–2018.
• 
  Dilma Roussef, Brasilian presidentti vuosina 2011–2016.
• 
  Fernando Henrique Cardoso, Brasilian presidentti vuosina 1995–2002.

Pääartikkeli: Brasilian liikenne

Chapecón lentokenttä.

Brasiliassa on yli neljätuhatta lentokenttää.[1] Useimmat kansainväliset lennot lähtevät Rio de Janeirosta tai São Paulosta.[64]

Kaikki Brasilian suuret asutuskeskukset on liitetty toisiinsa päällystettyjen teiden avulla, mutta pienemmät tiet ovat usein päällystämättömiä. Rautateitä on lähinnä São Paulossa ja Rio de Janeirossa, muualla ne ovat lähinnä malmeja kuljettavia tavaraliikennerautateitä. Monille pohjoisille alueille pääseekin vain lentäen tai vesitse.[64]

Konttisatamia ovat Santos ja Itajaí, muita rahtisatamia Belem, Paranagua, Rio Grande, São Sebastião ja Tubarão.[1]

Machado de Assis oli merkittävä brasilialainen kirjailija.

Brasilialaisen kirjallisuuden juuret ulottuvat 1500-luvulle, jolloin ensimmäiset portugalilaiset tutkimusmatkailijat, kuten Pêro Vaz de Caminha, kirjoittivat kuvauksia Brasilian eläimistä, kasvillisuudesta ja alkuperäisasukkaista, jotka ihmetyttivät Brasiliaan saapuneita eurooppalaisia. Brasilia tuotti merkittäviä romantiikan ajan teoksia. Esimerkiksi kirjailijat Joaquim Manuel de Macedo ja José de Alencar kirjoittivat romaaneja rakkaudesta ja tuskasta. Alencar myös kohteli alkuperäiskansoja sankareina romaaneissaan O Guarany, Iracema, Ubirajara.[69] Jorge Amado on nykykirjallisuuden suuri nimi, jonka teoksia on käännetty viidellekymmenelle kielelle.[5]

Brasilialainen musiikki käsittää useita alueellisia tyylejä sisältäen afrikkalaisia, eurooppalaisia ja amerintialaisia muotoja. Siitä on kehittynyt muun muassa samba, Música Popular Brasileira (MPB), choro, sertanejo, brega, forró, frevo, maracatu, bossa nova, brasilialainen rock, axé ja funk, joka tunnetaan myös nimellä baile funk tai funk carioca. Brasilian kuuluisin klassisen musiikin säveltäjä on Heitor Villa-Lobos.[5] Kevyen musiikin puolelta tunnettuja brasilialaisia ovat muun muassa Elis Regina ja Antônio Carlos Jobim, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä bossa novan kehittäjistä.[70]

Pääartikkeli: Brasilialainen keittiö

Brasilialainen keittiö vaihtelee suuresti alueittain heijastellen maan monimuotoista ja monitaustaista väestöä. Sen myötä kansallista ruokakulttuuria määrittelee alueellisten erojen säilyttäminen. Riisi, pavut ja maniokki ovat kuitenkin kaikille yhteisiä perusruoka-aineita. Muutamia esimerkkejä ruokalajeista ovat mustista pavuista ja erilaisista lihanpalasista hitaasti kypsytetty pataruoka Feijoada, jota pidetään maan kansallisruokana, ja alueelliset ruokalajit kuten vatapá, kookos-äyriäispata moqueca, polenta ja friteerattu katkarapusämpylä acarajé.[5][71]

Brasilialla on oma valikoimansa erilaisia makeisia kuten brigadeiroja ja beijinhoja. Kansallisjuoma on kahvi. Cachaça on brasilialainen tislattu alkoholijuoma, jota tehdään sokeriruo’osta ja käytetään trooppisiin drinkkeihin kuten caipirinhaan.[5]

Rubens Barrichello 2006 Brasilian GP:ssä.

Urheilussa Brasilia on tunnettu etenkin jalkapallosta. Brasilian jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden viisi kertaa vuosina 1958, 1962, 1970, 1994 ja 2002. Brasilia on kaksi kertaa isännöinyt jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuita vuosina 1950 ja 2014. Vuonna 1950 isäntäkaupunkina toimi São Paulo ja mestaruuden voitti Uruguay, Brasilian jäätyä hopealle.[72] Vuonna 2014 kisojen loppuottelu pelattiin Rio de Janeirossa.

Merkittävimpiä brasilialaispelaajia ovat olleet muun muassa Arthur Friedenreich, Pelé, Carlos Alberto, Leonardo, Garrincha, Vavá, Zico, Romário, Rivaldo, Ronaldo, Ronaldinho, Neymar, Kaká ja Marta.

Toinen merkittävä laji Brasiliassa on lentopallo. 2000-luvulla Brasilian maajoukkue on hallinnut miesten puolella kenttiä suvereenisti. Joukkue on voittanut peräti viisi kertaa 2000-luvulla lentopallon maailmanliigan, maailmanmestaruuden kaksi kertaa (2002, 2006) ja vielä olympiakultaa Ateenassa 2004. Merkittävimpiä brasilialaislentopalloilijoita ovat olleet muun muassa Giba, Ricardo Garcia, Sérgio, Gustavo Endres, Murilo, Nalbert, André Nascimento.[73]

Brasilialla on myös monia menestyneitä formula 1 -kuljettajia, kuten Felipe Massa, Nelson Piquet, Emerson Fittipaldi, Ayrton Senna ja Rubens Barrichello. Maassa ajetaan myös vuosittain F1-osakilpailu São Paulossa Autódromo José Carlos Pacella.[74]

Brasiliassa on kehitetty oma jujutsusuuntauksensa, brasilialainen jujutsu.[75]

Capoeira on Brasilian kansallislaji.[76]

Brasiliassa järjestettiin vuoden 2016 kesäolympialaiset Rio de Janeirossa.[77]

Brasilia on menestynyt myös hyvin judossa saavuttaen siinä maailmanmestaruuksia ja useita olympiamitaleita. Tunnettuja judokoita ovat Leandro Guilheiro, Tiago Camilo ja Flavio Canto.

Katso myös: Brasilia olympialaisissa