Brant Bjork

Bjork on kotoisin Palm Desertistä, Kaliforniasta. High schoolissa hän tapasi paikallisen Josh Hommen ja perusti tämän kanssa yhtyeen yhdessä John Garcian ja Chris Cockrellin kanssa. Kokoonpanon alkuperäinen nimi oli ”Sons of Kyuss”, mutta se muutettiin myöhemmin pelkäksi Kyussiksi. Myöhemmin Nick Oliveri korvasi Chris Cockrellin basistina. Kyuss sai levytyssopimuksen Elektra Recordsilta ja siitä tuli näin ollen ensimmäinen kansainvälistä kuuluisuutta saanut stoner rock -yhtye. Kyussin toinen studioalbumi Blues for the Red Sun julkaistiin vuonna 1992. Albumia pidetään usein Kyussin parhaana. Bjork näytti albumilla laulunkirjoitustaitonsa kirjoittamalla muun muassa kappaleet ”Green Machine” ja ”50 Million Year Trip (Downside Up)”. Vuonna 1993 Bjork jätti Kyussin (Welcome to) Sky Valley -albumin julkaisun jälkeen, koska ei pitänyt Kyussissa soittamista enää hauskana.

Vuonna 1994 Bjork tuotti Fu Manchun debyyttialbumin No One Rides for Free. Fu Manchun seuraavalla studioalbumilla The Action is Go vuonna 1997 Bjork otti paikan uutena rumpalina. Bjork teki Fu Manchun kanssa vielä kolme studioalbumia: Eatin’ Dust, King of the Road ja California Crossing. Viiden albumin jälkeen Bjork jätti Fu Manchun, koska yhtyeellä oli liian kiireinen aikataulu.

Fu Manchun vuosina Bjork aloitti itsenäisen levy-yhtiön, El Caminon, joka nykyään tunnetaan nimellä Duna Records.

Vuosina 1997 ja 1999 Bjork lyöttäytyi jälleen yhteen Josh Hommen kanssa The Desert Sessionsissa. He myös äänittivät Nick Oliverin kanssa raitoja Mondo Generatorin albumeille Cocaine Rodeo ja A Drug Problem That Never Existed. Vuonna 2000 Bjork perusti yhtyeen nimeltä Che, jonka ainoaksi albumiksi jäi The Sounds of Liberation.

Bjork julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, Jalamantan, vuonna 2000 Man's Ruin -levymerkin alla. Albumi uudelleenjulkaistiin vuonna 2003 Bjorkin levy-yhtiön Duna Recordsin kautta. Albumin juuret ja inspiraatio tulivat paljolti Yawning Man -yhtyeeltä, joka oli inspiroinut Bjorkia jo hänen Kyussin-aikoinaan. Albumi sai paljon arvostusta ja sillä näkyi Bjorkin kyky kirjoittaa ja tuottaa omia kappaleitaan.

Bjork julkaisi kolme studioalbumia lisää, jokaisella omanlaisensa retrospektiivinen tunnelmansa. Vuonna 2002 Bjork julkaisi albumin nimellä Brant Bjork & the Operators. Vuonna 2003 hän julkaisi albumin Keep Your Cool, joka oli askel poispäin The Operatorsin erikoisemmista melodioista. Vuonna 2004 hän julkaisi osittain akustisen albumin Local Angel .

Vuonna 2004 Bjork kiersi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja nimellä ”Brant Bjork and the Bros”. Kokoonpanossa oli mukana Dylan Roche (basso), Michael Peffer (rummut) ja Cortex (kitara). Vuonna 2005 Brant Bjork and the Bros. vetäytyi studioon ja nauhoitti Bjorkin viidennen albumin Saved By Magic. Se julkaistiin 1. elokuuta 2005 ja se sisältää kaksi CD:tä. Albumin musiikillinen tyyli on sekoitus Jalamantaa ja Chen The Sounds of Liberationia. Brant Bjork and the Bros. on toiminut lämmittelijänä muun muassa Danko Jonesille ja Dick Dalelle.

• Jalamanta (12. lokakuuta 2000)
• Brant Bjork & the Operators (30. huhtikuuta 2002)
• Keep Your Cool (21. lokakuuta 2003)
• Local Angel (10. lokakuuta 2004)
• Tres Dias (27. helmikuuta 2007)
• Punk Rock Guilt (13. toukokuuta 2008)
• Gods & Goddesses (30. maaliskuuta 2010)

• Che - Sounds of Liberation (3. lokakuuta 2000)
• Brant Bjork & The Bros - Saved by Magic (1. elokuuta 2005)
• Brant Bjork & The Bros - Somera Sól (8. toukokuuta 2007)

• No One Rides for Free (tuottaja, 1997)
• The Action Is Go (1997)
• Jailbreak (1998)
• Eatin' Dust (1999)
• King of the Road (2000)
• California Crossing (2001)

• Sons of Kyuss (1990)
• Wretch (1991)
• Blues for the Red Sun (1992)
• Welcome to Sky Valley (1993)
• Muchas Gracias: The Best of Kyuss (kokoelma, 2000)

• Cocaine Rodeo (2000)
• A Drug Problem That Never Existed (2003)
• Use Once and Destroy Me (DVD) (2004)
• "I Never Sleep" – 7" (2006)
• Australian Tour EP (2008)