Bram Fischer

Abraham "Bram" Fischer (23. huhtikuuta 1908 Oranjejoen siirtokunta – 8. toukokuuta 1975 Bloemfontein) oli eteläafrikkalainen lakimies ja poliittinen aktivisti. Fisherille myönnettiin vuonna 1967 Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto.[1]

Fischer tuli vaikutusvaltaisesta afrikaaneriperheestä: hänen isänsä oli arvostettu tuomari Oranjessa ja isoisä toimi Oranjejoen siirtokunnan pääministerinä vuosina 1907–1910. Fischer opiskeli Grey Collegessa Bloemfonteinissa ja University of South Africassa ja valmistuttuaan opiskeli kolme vuotta Oxfordin yliopistossa Rhodes-stipendiaattina. Tuona aikana Fischerin poliittinen kanta muuttui afrikaanerinationalismista kommunismiin. Palattuaan Etelä-Afrikkaan Fischer ryhtyi toimimaan lakimiehenä Johannesburgissa. Hän liittyi myös vaimonsa kanssa vuonna 1942 Etelä-Afrikan kommunistiseen puolueeseen.[1]

Vuonna 1952 Fischer toimi Nelson Mandelan, Walter Sisulun ja kahdeksantoista muun ANC:n johtajan puolustusasianajajana näiden saatua syytteen väestö- ja rekisteröinti- ja kommunismin hävittämislain vastaisen uhmakampanjan vuoksi ja sai itse kommunismin hävittämislain mukaisen pannamääräyksen vuonna 1953.[1]

Koska Bram Fischer ei sattumalta ollut Lilies leaf -maatilalla poliisien pidättäessä Umkhonto we Sizwen johtajiston, hän saattoi toimia syytettyjen puolustusasianajajana Rivonian oikeudenkäynnissä. Fischer pidätettiin apartheidin vastaisen toimintansa vuoksi 23. syyskuuta 1964. Oikeudenkäynnin aikana hän siirtyi maan alle, mutta hänet vangittiin uudelleen joulukuussa 1965. Hänet tuomittiin kommunisminhävittämislain ja šabotaasia suunnittelevan salaliiton nojalla elinikäiseen vankeuteen.[1]

Fischer sairastui vankeusaikana syöpään ja liberaalin lehdistön ja poliitikkojen laajan kampanjan jälkeen hänet vapautettiin terveydellisistä syistä muutama viikko ennen kuolemaansa.[1]