Brahenpuisto

Tuomiokirkkoympäristön puistoistutukset aloitettiin kuusi vuotta Turun palon jälkeen, vuonna 1833. Tuolloin alueelle toteutettiin kolme pientä puistikkoa, skvääriä: Brahenpuisto, Porthaninpuisto ja Tuomiokirkonpuisto. Brahenpuistoa laajennettiin ja uudistettiin vuosina 1886–1888 ennen Pietari Brahen patsaan pystyttämistä.[1]

Vuonna 1888 kuvanveistäjä Walter Runebergin tekemä patsas pystytettiin laajan hiekkakentän keskelle.[2] Patsaan sijaitseminen hiekkakentällä herätti arvostelua ja vuonna 1899 tehdyn suunnitelman mukaisesti patsaan ympäristö nurmetettiin ja koristettiin kukkaistutuksilla.[1]

Brahenpuisto. Etualalla oleva Tuomiokirkontori on rauhoitettu autoliikenteeltä.

Turun tuomiokirkko Barahenpuistosta kuvattuna. Etualalla Pietari Brahen patsas.

Puiston 1800-luvulta peräisin olevia puulajeja olivat jalavat, lehmukset ja korkkipuut. Vuosikymmenten kuluessa puustoa on uudistettu. 2010-luvun lopulla Brahenpuistoa alettiin kunnostaa pyrkimyksenä saavuttaa puiston alkuperäinen ilme. Vanhoja puita jouduttiin huonokuntoisina kaatamaan. Brahenpuiston jalaviin oli iskenyt sienitauti, jalavanpakuri, joka verotti myös uusia myöhemmin istutettuja jalavia. Osa 1900-luvulla istutetuista täydennyspuista oli arkkitehtoonisesti väärässä paikassa ja poistettiin. Poistettujen puiden tilalle istutetaan jalavia, vaahteroita ja yksi kaukaasiansiipipähkinä.[3]

1830-luvulla perustettu puisto oli nykyistä paljon pienempi, muun muassa Brahen patsaan ympäristö on uudempaa aluetta. Alkuperäisen puiston muoto tuodaan esille puuistutuksin, vaikka hahmottuva puiston kaari jääkin nykyisen puiston sisään.[4]

Puiston läpi kulkeva hiekkapintainen väylä on aikaisemmin ollut myös pyöräilijöiden käytössä. Pyöräily puiston läpi ei enää ole sallittu, vaan puiston leveä keskikäytävä on varattu jalankulkuun ja puistossa oleskeluun.[5]

Pietari Brahen patsaan ympärille on palautettu alkuperäisen asun mukaiset kukkaistutukset. Brahenpuisto kuuluu hoitoluokitukseltaan kaupungin edustuspuistoihin.[6]