Brad Thiessen

Thiessen Northeastern Universityn maalinsuulla vuonna 2008.

Thiessen pelasi vuosina 2003–2006 BCHL-junioriliigaa Penticton Panthersin, Penticton Veesin, Prince George Spruce Kingsin ja Merritt Centennialsin joukkueissa. Vuosina 2006–2009 hän kävi Northeastern Universitya. Thiessen valittiin ensimmäisen yliopistokautensa 2006–2007 päätteeksi Hockey Eastin tulokkaiden tähdistökentälliseen. Viimeisen yliopistokautensa 2008–2009 päätteeksi Thiessen palkittiin koko Hockey Eastin parhaana pelaajana ja valittiin sarjan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[2] Hän oli ehdolla myös koko NCAA:n parhaalle pelaajalle myönnettävän Hobey Baker Awardin voittajaksi, mutta palkinto meni kuitenkin Bostonin yliopiston Matt Gilroylle.[3]

Thiessen saavutti kaudella 2010–2011 NU:n maalivahtien kausiennätyksiä voitoillaan (25), päästettyjen maalien keskiarvollaan (2.12), torjuntaprosentillaan (93,1%), otteluillaan (41) sekä peliajallaan (2,495:55). Hän saavutti myös yliopiston kaikkien aikojen päästettyjen maalien keskiarvon (2.40), torjuntaprosentin (92,2%) ja nollapelien (9) ennätyksen.[4]

Huhtikuussa 2009 NHL-varaamaton Thiessen teki kaksivuotisen tulokassopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa.[5] Hän liittyi loppukaudeksi 2008–2009 AHL-joukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsiin, mutta ei ehtinyt pelata siellä otteluakaan. Joukkueen AHL-kauden päätyttyä Thiessen oli pudotuspeleissä Pittsburghin NHL-joukkueen harjoitusvahvuudessa. Hän ei ollut joukkueen kokoonpanossa yhdessäkään ottelussa, mutta oli Penguinsin mukana juhlimassa Stanley Cup -mestaruutta seitsemännen finaaliottelun päätyttyä joukkueen voittoon.[4]

Kauden 2009–2010 Thiessen pelasi pääasiassa Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa, jossa hän toimi kakkosmaalivahtina John Currylle pelaten 30 runkosarja- ja yhdessä playoff-ottelussa. Thiessen valittiin 28. maaliskuuta 2010 AHL:n viikon pelaajaksi. Hän pelasi kauden aikana myös 12 ottelua sarjatasoa alempana ECHL-joukkue Wheeling Nailersin riveissä. Kaudella 2010–2011 Thiessen jakoi AHL:n runkosarjassa tasaisesti vastuuta Curryn kanssa, mutta nousi Penguinsin ykkösmaalivahdiksi ja kantoi joukkueen torjuntavastuun koko kevään 2011 pudotuspelien ajan. Hänet palkittiin koko AHL:n parhaana maalivahtina Aldege "Baz" Bastien Memorial Awardilla ja valittiin liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Thiessen ja Curry palkittiin myös AHL:n parhaan päästettyjen maalien keskiarvon omaavana maalivahtikaksikkona Harry "Hap" Holmes Memorial Awardilla.[2] Thiessen valittiin myös lokakuun 2010 ja helmikuun 2011 AHL:n kuukauden maalivahdiksi sekä 13. helmikuuta 2011 liigan viikon pelaajaksi.[3] Hänet valittiin myös Itäisen konferenssin joukkueen ykkösmaalivahdiksi AHL:n tähdistöotteluun, jossa Thiessen ei pelannut kuitenkaan loukkaantumisen takia. Lisäksi hän saavutti Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin yhden kauden voitto- (35) ja nollapeliennätyksen (7).

Kauden 2010–2011 lopulla Thiessen puki ensimmäistä kertaa Pittsburgh Penguinsin paidan NHL-otteluun, kun hänet kutsuttiin 24. maaliskuuta 2011 paikkaamaan Brent Johnsonin loukkaantumista.[6] Thiessen ei kuitenkaan pelannut ottelussa. Toukokuussa 2011 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa.[7] Kaudella 2011–2012 Thiessen debytoi NHL:ssä, jossa hän pelasi viisi ottelua. Thiessen pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 24. helmikuuta 2012 vieraissa Columbus Blue Jacketsia vastaan, jolloin hän torjui Penguinsille 4–2-voiton. Kesäkuussa 2012 Thiessen teki taas vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[8]

Thiessen jakoi kaudella 2012–2013 tasaisesti vastuuta Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa Jeff Zatkoffin kanssa. Joukkue eteni AHL:n konferenssifinaaleihin saakka. Thiessen ja Zatkoff palkittiin kauden päätteeksi AHL:n parhaan päästettyjen maalien keskiarvon omaavana maalivahtikaksikkona Harry Holmes Trophylla.[3] Thiessen ei pelannut kauden aikana NHL:ssä.

Kaudeksi 2013–2014 Thiessen siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Helsingin IFK:n maalinsuulle.[9] Hänet hankittiin joukkueeseen ykkösmaalivahdiksi, mutta Thiessen kuitenkin haparoi ajoittain ja kauden HIFK:n kolmosmaalivahtina aloittanut Ville Husso nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi. Thiessen jätti HIFK:n marraskuussa 2013 ja lähti hakemaan enemmän peliaikaa muualta.[10] Uusi osoite löytyi saman kuun lopulla AHL-joukkue Norfolk Admiralsista.[11][12] Heinäkuussa 2014 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen sopimuksen Calgary Flamesin kanssa.[13] Thiessen lähetettiin syksyn 2014 harjoitusleirin päätteeksi AHL-joukkue Adirondack Flamesiin,[14] jossa hän pelasi koko kauden 2014–2015.