Brörup-interstadiaali

Brörup-interstadiaali eli MIS 5c 106 000–100 000/93 000 vuotta sitten oli lämmin vaihe viime jääkauden alkuvaiheessa, Herning-jäätiköitymisen jälkeen. Tundran raja kulki Etelä-Lapissa ja Keski-Ruotsissa, ja koivumetsien eteläraja Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Etelä- ja Keski-Suomessa kasvoi havumetsää, mm mäntyjä[1]. Pohjois-Saksan heinäkuun keskilämpötila oli +15 °C, ja Etelä-Suomen yli +10 °C[2].

Sarja Vaihe Alivaihe Kronozooni Aika
vuotta sitten
Holoseeni Preboreaali 10 640–11 560
Pleistoseeni Veiksel-jääkausi Jääkauden loppuvaihe Nuorempi Dryas 11 560–12 700
Allerød 12 700–13 350
Vanhempi Dryas 13 350–13 480
Bølling 13 480–13 730
Vanhin Dryas 13 780–13 860
Meiendorf 13 860–14 500
Keski-Veiksel-kausi
LGM 18 000–28 000
Denekamp 28 000–32 000
Hengelo 36 900–38 700
Moershoofd
Glinde 48 000–51 000
Ebersdorf
Oerel 55 400–57 700
Schalkholz
Varhaisjääkausi Odderade ±74 000
Rederstall
Brørup
Herning -116 000
Eem 116 000–128 000
Sinertävä: kylmää, punertava: lämmintä

Brörup

Kaudesta käytetään myös nimityksiä happi-isotooppivaihe 5c, Peräpohjolan ja Fanan interstadiaali.Ollaan sitä mieltä, että tällä kaudella Skandien jäätikkö suli lähes kokonaan tai kutistui huomattavasti. Luultavasti oli vain muutamia pienehköjä jäätiköitä Kölivuoristossa.[1][3] Itse Brörupissa kuusi ja mänty yleistyivät kauden keskivaiheille mennessä huomattavasti. Kauden alussa koettiin Rhamnus-huippu[4].

Erään arvion mukaan jäätikkö ulottui läntisimpään Ruotsiin ja Norjan tuntureille alueilla, joiden korkeus oli noin 1 000 m.lähde? Erään arvion mukaan Kölivuoriston jäätikkö oli hajonnut kolmeen osaan, joista pohjoisin ulottui Trondheimin ja Mo i Ranan välimaastosta hieman Tromssan pohjoispuolelle[3]. Maailmassa merenpinta oli noin 20 m alempana kuin nyt Brörup- ja Odderade-vaiheiden aikana[5].

Jää ulottui ehkä Osloon asti tai melko lähelle sitä. Jää oli vetäytynyt Herning-stadiaalista noin 200 km[6]. Jäätä saattoi olla Suomen käsivarren Lapissa. Novaja Zemlja ja Sevarnaja Zemlja olivat saman jääkuvun alla, ja Huippuvuorten ja Frans Joosefin maan yllä oli suuret erilliset jäätiköt. Lämpimimmillään Brörup-kauden vuoden keskilämpötila oli 3–4 °C nykyistä alempi. Alankomaissa oli heinäkuun keskilämpötila 16 astetta[7], tammikuun keskilämpötila -9 astetta, ja siellä kasvoi metsää[8]. Pohjois-Saksassa kulki tuolloin mäntymetsän ja leveälehtisten puiden raja.[6] Siellä kasvoi koivua, mäntyä, kuusta ja lehtikuusta. Brörupia edeltänyt Amersfoort oli Alankomaissa heinäkuun keskilämpötilaltaan noin 15 °C[9].

Alussa Pohjanmaalla kasvoi avoimia koivumetsiä, seassa katajaa, ja suuri osa kasvillisuudesta oli saroja (Cyperaceae), heiniä (Poaceae) ja ruohoja. Lopulta mänty levisi Pohjanmaalle muutamaksi tuhanneksi vuodeksi, vaikka oli yhä nykyistä kylmempää. Mänty ja koivu olivat pääasialliset puut, kuusi ja leppä harvinaisia, ja nämä kasvoivat pääosin Pohjanmaan itäpuolella.

Brörup-kauden jako
  • Brörup 1 DOIS 24
  • Montaigu
  • Brörup 2 DOIS 23
  • Brörup 3 DOIS 22

Katso myös

Lähteet
  • Koivisto M: Jääkaudet. WSOY, 2004. ISBN 9789510291016.
  • Ehlers J: Quaternary and glacial geology. J. Wiley & Sons, 1996. ISBN 9780471955764.
  • Lunkka J P: Maapallon ilmastohistoria. Gaudeamus, 2009. ISBN 9789524950831.
  • Nilsson T: The Pleistocene: geology and life in the quaternary Ice Age‎. D. Reidel Pub. Co., 1983. ISBN 9789027714664.

Viitteet
  1. Hanna Lokrantz, Gustav Sohlenius: Ice marginal fluctuations during the Weichselian glaciation in Fennoscandia, a literature review (PDF) December 2006. Geological Survey of Sweden (SGU). (englanniksi)
  2. Maapallon ilmastohistoria, Juha Pekka Lunkka, s. 237
  3. Lena Morén, Svensk Kärnbränslehantering AB Tore Påsse, Sveriges Geologiska Undersökning: Climate and shoreline in Sweden during Weichsel and the next 150,000 years (Pdf) (s. 56) TR-01-19. August 2001.
  4. Tage Nilsson, The Pleistocene, s. 253
  5. Maapallon ilmastohistoria, s. 236
  6. Jürgen Ehlers, Quaternary and Glacial geology, s. 290
  7. Tage Nisslon, The Pleistocene, s. 258
  8. Jürgen Ehlers, Quaternary and Glacial geology, s. 345
  9. Tage Nilsson, The Pleistocene, s. 258
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.