Tenedos (saari)

Tenedos (kreik. Τένεδος, Ténedos, turk. Bozcaada) on Turkkiin kuuluva saari Egeanmeren koillisosassa. Hallinnollisesti se kuuluu Çanakkalen maakuntaan ja muodostaa Bozcaadan piirikunnan. Sen pinta-ala on 39,9 km², ja se on Turkin kolmanneksi suurin saari Imbroksen (Gökçeada) ja Marmaran jälkeen. Vuonna 2011 saaren asukasluku oli 2 472. Saarelaisten pääelinkeinoja ovat matkailu, viinin tuotanto ja kalastus. Saari on ollut vuosisatojen ajan kuuluisa viinirypäleistään, viineistään ja punaisista unikoistaan.

Nimi Tenedos on ollut käytössä jo vanhalla ajalla, ja saari mainitaan tällä nimellä sekä Iliaassa että Aineiaassa. Pienestä koostaan huolimatta saarella on kautta aikojen ollut suuri strateginen merkitys, koska se sijaitsee lähellä Dardanellien salmen suuta. Saarta ovat eri aikoina hallinneet Akhaimenidien Persia, Deloksen meriliitto, Aleksanteri Suuren valtakunta, Pergamonin kuningaskunta, Rooman valtakunta ja sen seuraaja Bysantti eli Itä-Rooma, kunnes se lopulta joutui Venetsian tasavallan hallintaan. Genovan ja Venetsian vuonna 1381 käymän Chioggian sodan aikana saaren koko väestö evakuoitiin ja siellä sijainnut kaupunki hävitettiin. Osmanien valtakunta valloitti autioituneen saaren vuonna 1455. Osmanien valtakaudella sinne asettui sekä kreikkalaisia että turkkilaisia, mutta toistuvien sotien vuoksi saari oli ajoittain autionakin.

Kreikka hallitsi saarta vuosina 1912–1922, mutta Lausannen rauhansopimuksella se luovutettiin uudelle Turkin tasavallalle, joka oli syntynyt Osmanien valtakunnan hajottua. Rauhansopimuksen mukaan Tenedokselle oli sen kreikkalaisväestön vuoksi myönnettävä autonomia, eikä Kreikan ja Turkin väestönvaihto koskenut Tenedoksen eikä myöskään läheisen Imbroksen asukkaita.[2] Enemmistö saaren asukkaista oli vielä 1960-luvulla kreikkalaisia, mutta myöhemmin heistä suurin osa on muuttanut pois ja tilalle on muuttanut turkkilaisia.

Saaren nimet
Antiikin aikainen hopeinen tetradrakhma Tenedoksesta. Rahassa on Zeuksen ja Heran kuva sekä toisella puolella teksti Τενεδίων, Tenediōn, ”tenedoslaisten (polis)”.

Saaren vanha kreikkalainen nimi on Tenedos (Τένεδος, lat. Tenedus), turkkilainen nimi Bozcaada, joka sekin on ollut käytössä jo satoja vuosia.[3] Antiikin aikana siitä tiedetään käytetyn myös nimiä Kalydna (Calydna), Foinike (Phoenice) ja Lyrnessos (Lyrnessus).[4][5] Saaren virallinen turkkilainen nimi on Bozcaada, joka johtuu turkin sanoista boz, joka merkitsee sekä hedelmätöntä maata että ruskeanharmaata väriä, ja ”aza”, joka merkitsee saarta.[6] Apollodoros Ateenalainen selitti Tenedos-nimen johtuvan kreikkalaisesta sankari Teneestä, joka hallitsi saarta Troijan sodan aikana ja jonka Akhilleus surmasi. Apollodoroksen mukaan saaren nimi oli alkujaan ollut Leukofrys, kunnes Tenes nousi siellä maihin ja tuli saaren hallitsijaksi.[7] Nimi Bozcaada tuli käyttöön, kun osmanit olivat valloittaneet saaren.[8] Nimi Tenedos pysyi sen ohella yleisesti käytössä vielä sen jälkeenkin; useimmiten saaren kreikkalaiset käyttivät siitä eri nimeä kuin turkkilaiset.[9]

Maantiede ja ilmasto
Tenedos satelliitikuvassa.

Tenedos on suurin piirtein kolmion muotoinen, ja sen pinta-ala on 39,9 km². Se on Turkin kolmanneksi suurin saari Marmaran ja Imbroksen jälkeen.[3] Sitä ympäröivät pienet luodot, ja se sijaitsee lähellä Dardanellien salmen suuta. Saari muodostaa oman piirikuntansa. Siellä sijaitsee myös samanniminen kaupunki, mutta ei sen lisäksi yhtään kylää.

Geologisten todisteiden mukaan saari on aikoinaan lohjennut irti manteresta, mikä on johtanut siihen, että maaperä on tasaista saaren länsiosissa, mutta kumpuilevaa sen koillisosissa. Saaren korkein kohta ulottuu 192 metrin korkeuteen meren pinnasta. Maan­viljelykseen soveltuu parhaiten saaren keskiosa.[10] Saaren lounaisosassa on pieni pinjametsä.[11] Saaren länsiosat laajoine hiekkaisine alueineen eivät sovellu viljelykseen.[10]

Saarella vallitsee välimerenilmasto, mutta sille ominaisia ovat voimakkaat pohjoistuulet.[11] Vuoden keskilämpötila on 14 °C ja vuotuinen sademäärä 529 mm.[12]

Saaren lounais­osissa on joukko pieniä jokia, jotka virtaavat pohjoisesta etelään.[10] Makeaa vettä ei siellä kuitenkaan ole riittävästi, joten vettä joudutaan johtamaan putkea pitkin manterelta.[13]

Historia

Esihistoria

Arkeologiset löydöt osoittavat, että Tenedoksen varhaisimmat ihmisasutukset ovat varhaiselta pronssi­kaudelta, noin 3000–2700 eaa. Todisteet viittaavat siihen, että saarella vallinneella kulttuurilla oli monia yhtäläisyyksiä Luoteis-Anatolian ja Kykladien saman­aikaisten kulttuurien kanssa.[14] Asutus keskittyi enimmäkseen saaren itärannan pienten lahtien rannoille, jotka muodostivat luonnollisia satamapaikkoja. Arkeologiset kaivaukset suoritettiin pikaisesti, ja näin ollen ei voitu löytää varmoja todisteita saaren varhaisesta viininviljelyksestä. Viiniä kuitenkin viljeltiin jo tuolloin yleisesti naapuri­saarilla ja läheisillä manneralueilla.[15]

Vanhalla ajalla saaren uskottiin saaneen nimensä myyttisen Teneen mukaan. Walter Leaf on selittänyt Tenes-myytin saaneen aiheensa siitä, että saaren ensimmäiset asukkaat olivat pelasgeja, jotka fryygialaiset karkottivat Anatolian manterelta.[16] Leaf väitti myös todisteiden viittaavan siihen, että saarella on jälkiä minolaisen ja mykeneläisen kulttuurin vaikutuksesta.[17]

Jo pronssikauden lopulla ja rautakaudella saari toimi välietappina merimatkoilla Välimereltä Mustallemerelle tai päinvastoin. Aikakauden kulttuuri ja käsityötuotteet kuten haudoista löydetty keramiikka ja metalliastiat ovat samantyyppisiä kuin muuallakin Egeanmeren koillis­osan saarilla.

Antiikin aika
Tenedos sijaitsee lähellä muinaista Troijaa, Imbroksesta etelään ja Lesboksesta pohjoiseen.

Tenedoksesta on mainintoja kreikkalaisessa ja roomalaisessa mytologiassa, ja arkeologit ovat osoittaneet sen olleen asuttu jo pronssikaudella. Sillä oli suuri merkitys vielä antiikin Kreikan aikana, mutta roomalaisaikana sen merkitys väheni. Vaikka se on pieni saari, sen asema tärkeän meritien varrella ja sen kaksi satamaa tekivät tärkeäksi Välimeren alueen kulloistenkin suurvaltojen kannalta. Yhdeksän kuukautta vuodesta merivirrat ja vallitseva tuuli, Etesian, tulevat Mustan­meren suunnalta, ja entisaikaan ne usein sulkivat purje­aluksilta pääsyn Konstantinopoliin. Laivojen oli usein pysähdyttävä viikoksi tai kahdeksikin Tenedokseen odottamaan suotuisaa etelätuulta. Tenedos toimi siis välietappina ja tukikohtana laivoille, jotka olivat menossa Hellespontokselle, Propontikseen, Bosporille tai Mustallemerelle saakka. Eri aikoina saaren valtasivat monet alueelliset suurvallat kuten Ateena, Persia, Aleksanteri Suuren Makedonia, Seleukidit ja Attalidit.[18]

Mytologia

Homeros mainitsee, että hänen aikanaan Tenedoksen pääjumala oli Apollon.[19] Hänen mukaansa Akhilleus hyökkäsi saareen Troijan sodan aikana, ja tämän valtauksen aikana Nestor hankki sieltä orjansa Hekameden.[20] Nestor pysähtyi Tenedoksessa myös paluumatkallaan Troijasta.[21] Voitettuaan Troijan sodan kreikkalaiset nimittäin Odysseian mukaan purjehtivat Troijasta ensin läheiseen Tenedokseen, uhrasivat siellä jumalille ja jatkoivat sitten matkaansa Lesboksen läheisyyteen, jonne he pysähtyivät suunnittelemaan paluumatkansa reittiä.[22]

Homeros mainitsee Iliaassa, että Tenedoksen ja Imbroksen välissä on suuri luola, jossa Poseidon piti hevosiaan.[23]

Vergiliuksen Aeneis -eepoksessa akhaijit kätkivät laivastonsa Troijan sodan loppuvaiheessa Tenedoksen lahteen, jotta troijalaiset luulisivat sodan olevan päättynyt ja jotta he kuljettaisivat Troijan hevosen kaupunkinsa muurien sisäpuolelle.[24] Samassa teoksessa Tenedos mainitaan myös paikkana, jossa kaksi käärmettä surmasi troijalaisen pappi Laokoonin ja hänen poikansa rangaistukseksi siitä, että he olivat heittäneet keihään päin Troijan hevosta.[25] Pindaroksen mukaan saaren asuttivat vasta sodan jälkeen pronssisiin haarniskoihin pukeutuneet amýkleläiset soturit, jotka saapuivat paikalle yhdessä Oresteen kanssa.[26][27]

Myytin mukaan Tenes oli Kyknoksen poika, kun taas Kyknos itse oli Poseidonin ja Kalyken poika. Filonome, Kyknoksen toinen puoliso ja Teneen äitipuoli, yritti vietellä Teneen, mikä vuoksi Kyknos hylkäsi hänet. Kun Filonome syytti Tenestä raiskauksesta, tämä hylättiin sisarensa kanssa merelle. He ajautuivat Leukopryksen saarelle, jossa Tenes julistettiin kuninkaaksi, ja saari sai hänen kunniakseen uuden nien Tenedos. Kun Kyknos huomasi Filonomeen valehdelleen, hän otti laivan mennäkseen pyytämään pojaltaan anteeksi. Myytin eri muunnelmat poikkavat toisistaan siinä, pääsivätkö he sovintoon.[28] Erään version mukaan Tenes katkaisi isänsä laivan köyden tämän saavuttua Tenedokseen. Sanonta Teneen kirves tulikin tämän vuoksi merkitsemään mielipahaa, jota ei kyetä tyynnyttämään.[29] Toisen myytin mukaan Akhilleus nousi maihin Tenedoksessa ollessaan matkalla Aulikseen. Hänen laivansa törmäsi myrskyssä saareen, jossa Akhilleus taisteli Tenestä, myytin tämän version mukaan Apollon poikaa vastaan tietämättä tämän syntyperää eikä näin ollen osannut varoa Apollon kostoa. Myytin tämän version mukaan Akhilleuksen tappoi sittemmin Kyknos Troijassa.[30] Sofokleen näytelmässä Filoktetes vuodelta 409 eaa. käärme puri Filoktetestä jalkaan Tenedoksessa. Hyginuksen mukaan jumalatar Hera, joka vastusti Filoktetesta auttaakseen Heraklesta, oli lähettänyt käärmeen rankaisemaan tätä. Hänen haavansa eivät yrityksistä huolimatta parantuneet, ja kreikkalaiset hylkäsivät hänet, mutta palasivat myöhemmin hänen luokseen pyytämään apua hyökkäyksessä Troijaa vastaan.[31] Athenaios ylisti Nymfodorosta mukaillen Tenedoksen naisten kauneutta.[32]

Kallimakhos mainitsi myytin, jonka mukaan Inon poika Melikertes ajautui kuolleena Tenedokseen sen jälkeen, kun hänen äitinsä oli heittänyt hänet mereen ennen kuin teki itsemurhan. Saaren asukkaat, lelegialaiset, rakensivat Melikerteelle alttarin ja panivat alulle rituaalin, jossa nainen uhrasi pienen lapsensa, kun kaupunki oli hädässä. Nainen saatettiin silloin tehdä sokeaksi.[33] Myytti kertoo myös, että tästä tavasta luovuttiin, kun Oresteen jälkeläiset asettuivat saarelle.[34]

Arkaainen kausi

Herodotoksen mukaan Tenedoksen varhaisimmat asukkaat olivat aiolialaisia.[35] He olisivat ilmeisesti siirtyneet sinne Egeanmeren yli Thessaliasta, Boiotiasta ja Akhaiasta manner-Kreikasta. Heitä pidettiin Oresteen jälkeläisinä, ja näin ollen he olisivat kuuluneet mykeneläiseen Atreuksen sukuun. Pindaros viittaa 11. Nemean oodissaan ryhmään peloponnesolaisia, Troijan sodan taistelijoiden lapsiin, jotka olisivat vallanneet Tenedoksen yhdessä Oresteen, Agamemnonin pojan kanssa.[27] Erityisesti hän mainitsee spartalaisen Peisandroksen, joka olisi saapunut sinne yhdessä Oresteen kanssa, ja tämän jälkeläisen Aristagoraan. Strabonin mukaan aiolialaisten muutto Traakiaan ja sitä sen läheisyydessä oleville saarille alkoi 60 vuotta Troijan sodan jälkeen ja sen pani alulle Oresteen poika Penthilos.[36]

Mitkään arkeologiset löydöt eivät kuitenkaan tue käsitystä saaren varhaisten asukkaiden aiolialaisesta alkuperästä. Arkaaisen ajan alussa Lesboksessa aikuiset haudattiin sijoittamalla heidät suuriin ruukkuihin, myöhemmin ruumiit peitettiin savella samaan tapaan kuin läntisessä Vähässä-Aasiassa. Vielä myöhemmin Tenedoksessa vainajia sekä haudattiin että poltettiin maakuopissa, joiden seinät oli peitetty kivillä. Lapsena kuolleet haudattiin yhä ruukuissa. Jotkut haudoista löydetyt esineet kuten keramiikka, lahjaesineet ja soljet muistuttavat sekä tyyliltään että niihin kaiverrettujen kuvien osalta enemmän Anatoliasta kuin manner-Kreikasta löydettyjä.[37]

Uskonto

Varhaisista ajoista saakka, ilmeisesti jo pronssikauden lopulla, Tenedosessa palvottiin ennen kaikkea Apollon Smintheusta, jonka uskottiin sekä lähettävän kulkutauteja että suojelevan niiltä.[38][39] Apollon yhteys Tenedokseen ilmenee myös Iliaan ensimmäisestä kirjasta, jonka mukaan pappi kutsui Apollonia sanoen:

»Foibos hohtavajousi, sa kaitsija, valtias vahva,
jonk' ikisuojass' on Tenedos, pyhä Killa ja Khrysa.[19]»

Perimätiedon mukaan Tenedoksessa olisi muinaisina aikoina uhrattu ihmisiä, etupäässä lapsia, mutta nykyisin kertomuksia ihmisuhreista pidetään myyttisinä. Saarella palvottiin Paleomon-nimistä sankaria, jonka kulttiin uhrit on liitetty.[40] Tenedoksessa tiedetään kyllä uhratun vastasyntyneitä koturniin puettuja vasikoita, kun lehmää oli kohdeltu kuin synnyttävää naista. Sen jälkeen vasikan tappanut henkilö karkotettiin merelle.[34] Harold Willoughbyn mukaan tämä tapa johtui siitä, että vasikan uskottiin olevan jumalan rituaalinen inkarnaatio.[41]

Rahat

Ensimmäiset rahat, joissa oli kreikankielistä tekstiä, lyötiin Tenedoksessa ja Lesboksessa.[37] Niihin lyötiin rypäleterttujen ja viiniastioiden kuten amoforien ja kantharosten kuvia.[42] Kaikkein varhaisimmissa rahoissa oli toisella puolella miehen ja naisen pään kuva.[43][44] Varhaiset rahat olivat hopeaa, ja niissä oli kaksipäisen kirveen kuva. Tämän on selitetty symboloineen Tenedoksessa voimassa ollutta lakia, jonka mukaan aviorikokseen syyllistyneet oli mestattava.[44] Todennäköisemmin kyseessä kuitenkin oli joko uskonnollinen symboli tai rahan liikkeeseenlaskijan sinetti.[43]

Klassinen kausi

Arkeologiset löydöt, varsinkin hyvin varustetut haudat todistavat Tenedoksen vauraudesta sekä arkaaisena että klassisena kautena. Suuret säiliöt viittaavat siihen, että saarella viljeltiin viiniköynnöstä ja oliivipuuta. Niitä käytettiin myös kuolleiden lasten hautaamiseen. Viimeistään 300-luvulla eaa. viinirypäleet ja viini olivat saaneet huomattavan taloudellisen merkityksen. Ilmeisesti viini oli Tenedoksen tärkein vientituote. Ajan kirjalliset lähteet kertovat, että viljelyskelpoista maata ei ollut riittävästi, mikä viittaa siihen, että saarelle oli asettunut lyhyessä ajassa runsaasti muualta tullutta väestöä. Saarelaiset joutuivat riitoihin naapurisaaren Sigeumin asukkaiden kanssa, mutta sovittelijaksi saatiin korinttilainen Periander.

Joidenkin lähteiden mukaan filosofi Thales kuoli Tenedoksessa. Tähtitieteilijä Kleostratos eli ja vaikutti Tenedoksessa, mutta ei tiedetä, tapasiko hän koskaan Thalesta. Kleostratus on yksi Kreikan tähtitieteen perustajista, joka oli perehtynyt babylonialaisten tietämykseen ja sai siitä vaikutteita.[45]

Ateenalla oli laivastotukikohta saarella 400- ja 300-luvuilla eaa. Demosthenes mainitsi, että Apollodoros, erästä laivaa komentanut trierarkki, ehdotti, että laivan olisi pitänyt poiketa Tenedokseen ostamaan ruokaa, minkä jälkeen hän olisi voinut luovuttaa päällikkyyden Polykleelle.[18] Vuonna 493 eaa. persialaiset valloittivat Tenedoksen ja joukon muita kreikkalaisten asuttamia saaria[46] mutta noin vuonna 450 eaa. Ateena ilmeisesti perusti sinne entistä voimakkaamman tukikohdan.[18] Ksenofonin mukaan spartalaiset hyökkäsivät saareen vuonna 389 eaa., mutta Ateenan laivasto voitti heidät, kun he kaksi vuotta myöhemmin yrittivät samaa uudestaan.[18]

Saaren maaperä ei soveltunut laajamittaiseen laiduntamiseen tai maanviljelykseen. Paikallisista rypäleistä ja viineistä on mainintoja piirtokirjoituksissa ja rahoissa, mutta ei esimerkiksi Pliniuksen ja hänen aikalaistensa teoksista. Lisäksi siellä tuotettiin meiramia eli oreganoa, joka oli yksi kreikkalaisessa keittiössä käytetyistä mausteista.[47] Useimmat sekä välttämättömyys- että ylellisyyshyödykkeistä olivat tuontitavaraa.[18]

Aristoteles kirjoitti Politiikka -teoksessaan lyhyesti Tenedoksen yhteiskunnallisesta ja poliittisesta rakenteesta. Hän mainitsi, että huomattavan suuri osa saaren väestöstä työskenteli lauttaliikenteeseen liittyvissä tehtävissä[48], mahdollisesti jopa satoja henkilöitä saaren vain muutamaan tuhanteen nousseesta väestöstä.[18] Ei kuitenkaan tiedetä, oliko Tenedoksessa koskaan vallalla samankaltainen demokraattinen valtiomuoto kuin Ateenassa.[49]

Tenedoksessa aviorikokseen syyllistyneitä rangaistiin katkaisemalla heidän kaulansa kirveellä.[50] Pausanias mainitsi, että muutamat yleiset kreikkalaiset sananparret viittasivat tenedoslaisten tapoihin. Sanonta ”Hän on mies Tenedoksesta” viittasi ehdottoman rehelliseen henkilöön, ja ”leikkaaminen tenedoslaisella kirveellä” merkitsi ehdotonta ja lopullista kieltävää vastausta.[51] Lykofron toisella vuosisadalla eaa. viittasi Melikertes-jumalaan ”vauvojen tappajana”.[33]

Makedonian kuningas Filippos II, Aleksanteri Suuren isä, lähetti hallitus­kaudellaan saarelle sotajoukkoja taistelemaan Persian laivastoa vastaan. Muiden Egeanmeren saarten tavoin myös Tenedos nousi tällöin kapinaan Persia vastaan, joka oli sillä välin vallannut saaren uudestaan.[52]

Aleksanteri Suuren sotiessa Persiaa vastaan persialainen sotapäällikkö Farnabazos hyökkäsi Tenedokseen sadan laivan voimin ja valtasikin sen, kun Aleksanteri ei ehtinyt lähettää laivastoa ajoissa puolustamaan saarta. Saaren muurit purettiin ja asukkaiden oli uudelleen hyväksyttävä Persian kuningas Dareios I:n kanssa aikoinaan tehty Antalkidaan rauhansopimus.[53] Myöhemmin Aleksanterin sotapäällikkö Hegelokhos Makedonialainen valtasi saaren persialaisilta.[54] Aleksanteri teki saarelaisten kanssa liiton rajoittaakseen Persian mahtia merellä.[55] Hän myös otti armeijaansa ja laivastoonsa mukaan 3000 tenedoslaista kauppiasta ja soutajaa.[56]

Hellenistinen kausi

Hellenistisenä aikana Tenedoksessa palvottiin myös egyptiläistä Isis-jumalatarta. Hänen yhdistettiin läheisesti aurinkoon, mihin hänestä käytetyt lisänimetkin viittaavat.[57]

Roomalaiskausi

Kun roomalaiset olivat vallanneet Kreikan, myös Tenedos tuli pian heidän hallintaansa. Saaresta tuli osa Rooman valtakuntaa vuonna 133 eaa., kun Pergamonin kuningas Attalos III testamentilaan luovutti valtakuntansa roomalaisille.[18] Roomalaiset rakensivat Dardanellien salmelle uuden sataman nimeltä Alexandreia Troas. Sen vuoksi Tenedos menetti entisen merkityksensä ja alkoi rappeutua.[58] Vergilius totesi Aeneis-teoksessaan, että sen satama oli autio eivätkä laivat voineet enää hänen aikanaan ankkuroitua lahteen. Saaren viiniviljelyksetkin oli ilmeisesti hylätty. Oliivien viljelys ja oliiviöljyn valmistus mahdollisesti jatkuivat, mutta todennäköisesti niitäkään ei riittänyt vientiin. Arkeologisten todisteiden mukaan asutusta oli etupäässä kaupungissa sekä vain muutamissa paikoissa maaseudulla.[59]

Strabonin mukaan Tenedoksen asukkaat olivat Kyknoksen kautta sukua Korintin seudulla sijainneen Tenean asukkaiden kanssa.[60]

Ciceron mukaan kreikkalaiset palvoivat monia jumalaksi korotettuja ihmisiä. Tenedoksessa tällaiseen asemaan oli korotettu Tenes.[61] Hän mainitsi myös, että Teneksen kunniaksi saarelle oli rakennettu temppeli, ja että saarella vallitsi ankara oikeusjärjestelmä.[18]

Kolmannen Mithridateen sodan aikana noin 73 eaa. Tenedoksen luona käytiin suuri meritaistelu roomalaisen sotapäällikkö Luculluksen ja Pontoksen kuningas Mithridates VI:n laivaston välillä, jota komensi Neoptolemus. Tämä Tenedoksen taistelu päättyi roomalaisten täydelliseen voittoon.[62][63] Noin vuosina 81–75 eaa. Kilikian kuvernööri Gaius Dolabellan lähetti saarelle Varreksen, joka ryösti sieltä Teneen patsaan ja jokin verran rahaa.[18] Vuoteen 6 eaa. mennessä manterelle perustettu satama oli käynyt vähemmän hyödylliseksi, ja Tenedos alkoi saada entistä merkitystään takaisin.[58] Dion Krysostomoksen ja Plutarkhoksen mukaan Tenedos oli vuoden 100 jaa. aikoihin kuuluisa saviastioistaan.[64] Rooman suojeluksessa Tenedoksessa alettiin jälleen lyödä rahaa yli sadan vuoden tauon jälkeen. Rahat olivat vanhan mallin mukaisia, mutta niihin lyödyt kuvat olivat yksityiskohtaisempia ja tarkempia.[65]

Bysanttilainen kausi

Kun Konstantinopoli 300-luvulla tuli yhdeksi Rooman valtakunnan tärkeimmistä kaupungeista ja lopulta Itä-Rooman keisarikunnan pääkaupungiksi, Tenedos sai huomattavan merkityksen kauppapaikkana. Keisari Justinianus I:n määräyksestä saarelle rakennettiin suuri viljavarasto, ja Tenedoksen ja Konstantinopolin välillä aloitettiin säännöllinen lauttaliikenne.[18] Viljaa Egyptistä Konstantinopoliin kuljettaneet laivat pysähtyivät Tenedoksessa, jos sää ei ollut suotuisa. Satamakaupunkia lukuun ottamatta saari lienee kuitenkin ollut harvaan asuttu. Siellä oli viinitiloja, hedelmätarjoja ja viljapeltoa, jotka aika ajoin hylättiin levottomuuksien vuoksi.[66]

Ortodoksinen kirkko teki Tenedoksesta oman hiippakuntansa, joka 800-luvulta lähtien oli Mytilinin metropoliitan alainen, mutta sai 1300-luvun alussa oman metropoliittansa.[67] Tenedos oli siihen aikaan osa Bysantin valtakuntaan, mutta sen sijainnin vuoksi sitä tavoittelivat myös Venetsia Genova ja Osmanien valtakunta. Sodissa, joita heikentynyt Bysantti joutui toistuvasti käymään Genovaa ja Venestiaa vastaan kauppareittien hallinnasta, Tenedos sai keskeisen strategisen merkityksen.[68] Vuonna 1304 genovalainen seikkailija Andrea Morisco, jolle Bysantin keisari Andronikos III oli myöntänyt amiraalin arvon, valtasi Tenedoksen.[69] Kun poliittinen jännitys Bysantissa vuosien 1352–1357 sisällissodan edellä kiristyi, venetsialaiset tarjosivat vuonna 1350 Johannes V Palaiologokselle 20 000 dukaattia siitä, että olisivat saaneet Tenedoksen valvontaansa. Kun Johannes V sitten sisällissodan aikana vangittiin, Johannes VI Kantakuzenos määräsi Tenedoksen hänen karkotuspaikakseen.[68]

Johannes V väitti lopulta voittaneensa sisällissodan, mutta velkaantui samalla suuresti, etupäässä venetsialaisille.[68] Kesällä 1369 Johannes V purjehti Venetsiaan ja tarjoutui myymään Tenedoksen venetsialaisille 25 000 dukaatin hinnasta edellyttäen, että saisi takaisin myös omat kruununjalokivensä.[70] Hänen poikansa Andronikos IV Palaiologos, joka toimi Konstantinopolissa sijaishallitsijana, kuitenkin hylkäsi sopimuksen, mahdollisesti genovalaisten painostuksen vuoksi.[68] Andronikos yritti saada isänsä luopumaan kaupasta, mutta ei onnistunut. Vuonna 1376 Johannes V myi saaren Venetsialle aiemmin alustavasti sovituin ehdoin. Tämä oli Galatan genovalaisille suuri järkytys. Genovalaiset auttoivat vangittua Andronikosta pakenemaan ja syrjäyttämään isänsä. Palkkioksi avusta Andrikos luovutti Tenedoksen genovalaisille. Saarella toiminut varuskunta ei kuitenkaan hyväksynyt sopimusta, vaan luovutti saaren hallinnan venetsialaisille.[70]

Venetsialaiset perustivat saarelle tukikohdan, mikä suuresti kiristi Bysantin, Genovan ja Venetsian välejä. Torinon rauhansopimuksen mukaan, joka vuonna 1381 lopetti Venetsian ja Genovan välisen Chioggian sodan, Venetsian oli luovutettava saari Savoijijin hallitsija Amadeolle, mutta genovalaisten oli kustannettava linnoitusten purkaminen saarelta.[71][70] Rauhansopimuksen mukaan venetsialaisten oli hävitettävä saarelta kaikki linnat, muurit, puolustuslaitteet, talot ja asumukset niin perusteellisesti maan tasalle, ettei niitä enää koskaan voitu jälleenrakentaa tai asuttaa uudestaan.[72] Saaren kreikkalaisväestö ei ollut osallistunut neuvotteluihin, mutta sille luvattiin maksaa korvauksia siitä, että se karkotettiin. Tenedoksen käskynhaltija Zanachi Mudazzo kieltäytyi evakuoimasta saarta, ja Venetsian doge Antonio Venier esitti vastalauseensa. Venetsian senaattorit vahvistivat sopimuksen uudestaan ehdotettuaan ensin saaren palauttamista Bysantille, mitä Genova ei voinut hyväksyä. Vuoden 1383 lopulla saaren koko väestö, lähes 4000 henkeä, siirrettiin Euboiaan ja Kreetaan. Saaren tyhjilleen jääneet rakennukset hävitettiin.[73]

Venetsialaiset vartioivat mustasukkaisesti niitä oikeuksia, jotka Torinon rauhansopimus jätti heille Tenedoksen suhteen. Rodoksen ritarien suurmestari halusi vuonna 1405 rakentaa sinne linnoituksen ritarien kustannuksella, mutta venetsialaiset eivät sitä sallineet.[74] Saari pysyi suurimmaksi osaksi asumattomana vuosikymmeniä. Kun Ruy Gonzáles de Clavijo kävi siellä vuonna 1403, hän totesi, että se oli Trinon rauhansopimuksen jäljiltä edelleen asumaton.[75]

Ensimmäinen meritaistelu Venetsian ja nousevan osmanien valtakunnan laivastojen välillä käytiin Gallipolissa 29. toukokuuta 1416. Venetsian laivaston päällikkö Pietro Lordean voitti, karkotti lähistöltä kaikki turkkilaiset ja nousi maihin Tenedoksessa, jossa hän surmasi kaikki ei-turkkilaiset vangit, jotka olivat vapaaehtoisesti liittyneet Turkin puolelle.[76] Vuonna 1419 sulttaani Mehmed I teki Venetsian kanssa rauhansopimuksen, jonka mukaan Tenedos oli rajana, jonka toiselle puolelle Turkin laivasto ei saanut edetä.[77] Kun espanjalainen Pedro Tafur kävi saarella, hän totesi, että se oli suurimmaksi osaksi autio, siellä oli runsaasti kaniineja, sen viinitarhat olivat rappeutuneet, mutta satama oli pidetty hyvässä kunnossa. Hän mainitsi myös turkkilaisten usein hyökänneen satamaan.[78] Vuonna 1453 venetsialaisen sotalaivan komentaja Giacomo Loredan tarkkaili Tenedoksesta käsin Turkin laivastoa sen ollessa matkalla Konstantinopoliin, joka tällöin viimeisen kerran yritti puolustautua turkkilaisten hyökkäystä vastaan.[71]

Osmanien valtakausi

Sulttaani Mehmed II miehitti Tenedoksen vuonna 1455, kaksi vuotta sen jälkeen kun hän oli valloittanut Konstantinopolin ja tehnyt siten lopun Itä-Rooman keisarikunnasta.[58] Siitä tuli ensimmäinen Egeanmeren saari, jonka osmanit saivat valtaansa.[79] Silloin saari oli kuitenkin lähes 75 vuotta aikaisemmin pakolla suoritetun evakuoinnin jäljiltä edelleen autiona.[67] Mehmed II jälleenrakensi saaren linnoituksen.[58] Hänen hallitessaan osmanien laivasto käytti sitä huoltotukikohtana. Kun venetsialaiset ymmärsivät saaren strategisen merkityksen, he yrittivät vallata sen. Vuonna 1464 Giacopo Loredano onnistuikin valtaamaan sen Venetsialle,[80] mutta jo samana vuonna osmanien amiraali Mahmud Pašša valtasi sen takaisin.[81]

Turkkilaisen kartografi Piri Reisin kartta Tenedoksesta (Bozcaada) 1500-luvulta.

Osmanien valtakaudella saari asutettiin jälleen, ja asukkaita sinne houkuteltiin myöntämällä heille verovapaus.[82] Osmanien laivaston amiraali ja kartografi Piri Reisin vuonna 1521 valmistuneessa teoksessa Kitab-i-Bahriye on hänen laatimansa kartta rannikosta ja sen läheisyydessä olevista saarista, Tenedos mukaan luettuna. Hän mainitsi, että Smyrnasta pohjoiseen, Darnanelleille matkalla olleet laivat tavallisesti kulkivat saaren ja manteren välisen seitsemän mailin levyisen salmen kautta.[83]

Venetsialainen Tommaso Morosini komensi 23 laivaa, jotka 20. maaliskuuta 1646 lähtivät Kreetasta määränpäänään Istanbul. Ne pysähtyivät Tenedoksen luona, mutta miehistö ei pystynyt nousemaan maihin, kun laivoja ammuttiin niin, että monet miehistön jäsenet saivat surmansa.[84] Vuonna 1654 turkkilainen meriupseeri Hozam Alin nousi saarella maihin ja johti Turkin joukkojen meritaistelua venetsialaisia vastaan.[85] Turkkilaiset voittivat tämän ensimmäisen Dardanellien taistelun, josta tuli ensimmäinen neljän taistelun sarjassa.[86] Kun alueella oli vuonna 1656 jälleen taistelu, venetsialainen Barbaro Badoer valtasi saaren 8. heinäkuuta.[87] Tämä osmanien häviö heikensi silloin 16-vuotiaan Mehmed IV:n asemaa[88], kun taas suurvisiiri Köprülü Mehmed Paššan asema vahvistui.[89] Vuonna 1657 Dardanellien läpi purjehti suuri osmanien laivasto, joka mursi venetsialaisten rakentaman sulun tarkoituksenaan vallata Tenedos takaisin, minkä venetsialaiset kuitenkin onnistuivat estämään.[90] Heinäkuussa 1657 pašša päätti murtaa venetsialaisten sulun ja vallata alueen takaisin.[91] Venetsialaiset olivat keskenäänkin eri mieltä siitä, oliko Tenedosta ja Lemnosta puolustettava vai voitiinko ne luovuttaa osmaneille. Kiista päättyi vasta, kun pašša 31. elokuuta 1657 valloitti Tenodoksen neljännessä ja viimeisessä Dardanellien taisteluista.[92][89]

Osa Bozcaadan linnoituksesta.

Voiton jälkeen suurvisiiri Köprülü Mehmed Pašša kävi saarella ja valvoi sen jälleen rakentamista, minkä aikana hän pani alulle myös hänen mukaansa nimensä saaneen moskeijan rakennustyöt.[93] Moskeijan perustamiskirjan mukaan se rakennettiin aikaisemman, venetsialaismiehityksen aikana tuhoutuneen Mıhçı -nimisen moskeijan paikalle.[94] Ennen kuin Köprülü syyskuussa 1661 kuoli, hän oli rakennuttanut saarelle kahvilan, leipomon, 84 kauppaa ja yhdeksän myllyä, kaksi moskeijaa, koulun, majatalon matkustajia varten, tallin ja kylpylän.[95]

Kaniineja, joihin Tafur oli 250 vuotta aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, oli saarella runsaasti vielä 1600-luvun puolivälissä. Saarella 1600-luvulla vallinnut sekasorto johti usein siihen, että siemenviljastakin oli puutetta.[96]

Seurauksena tappioista, jotka osmanit Mehmed IV:n hallitsija­kauden lopulla kärsivät Rumeliassa, suurvisiiri Sarı Süleyman Paššan aikana, Tenedoksessa olleet sotajoukot nousivat vuonna 1687 kapinaan, johon osallistui myös Rumeliassa taistelleista joukoista. Näiden laajalle levinneiden kapinoiden vuoksi sekä sulttaani että suurvisiiri joutuivat eroamaan jo saman vuoden aikana.[97]

Vuonna 1691 venetsialaiset liittolaisineen perustivat sotaneuvoston suunnittelemaan Tenedoksen valloittamista. Neuvosto kokoontui säännöllisesti Venetsian laivaston komentaja Domenico Mocenigon laivassa. Siihen aikaan saarella ei ollut muita asukkaita kuin linnoituksen väki. Mocenigo arvioi heitä olevan noin 300 ja että linnoitus olisi heikosti aseistettu.[98] Sotaneuvosto kokoontui 17. heinäkuuta 1691 laivassa lähellä Tenedosta ja päätti vallata sen, sillä heidän arvionsa mukaan se olisi maineestaan huolimatta ollut heikosti puolustettu.[99] Ensin he päättivät ottaa asiasta selvää. Seuraavassa kokouksessaan kuusi päivää myöhemmin he kuulivat vangituilta orgilta, että turkkilaisessa varuskunnassa oli noin 3000 miestä, jotka olivat kaivaneet juoksuhautoja ja vahvistaneet puolustusta. Suunnitelma saaren valtaamiseksi hylättiin.[99] Vuonna 1697 venetsialaiset kuitenkin yrittivät vielä kerran tuloksetta valla Tenedoksen.[100]

Osmanien Turkki, Venetsia ja joukko muita Euroopan valtiota allekirjoitti 26. tammikuuta 1699 Karlowitzin rauhansopimuksen, jonka yhteydessä osmanit ensimmäisen kerran joutuivat kosketukseen Euroopan valtavirran diplomatian kanssa. Venetsian senaatti lähetti edustajansa Soranzon Tenedoksen kautta Istanbuliin. Saarella häntä tervehdittiin kuninkaallisin kunnianosoituksin tykinlaukauksineen, ja juhlallisuuksiin osallistui myös saaren pašša.[101]

Osmanien klassisella kaudella saari oli kadiluk. Osmanit rakensivat sinne moskeijoita, suihkulähteitä, kylpylöitä ja madrasan.[6] He omaksuivat myös bysanttilaisten tavan käyttää saaria valtiollisten vankien karkotuspaikkana. Tenedokseen karkotettiin muun muassa Konstantinos Mourouzis ja Halil Hamid Pašša.[102] Vuonna 1633 ortodoksisen kirkon Aleppon metropoliitta Cyril Contari nimitettiin patriarkaksi hänen luvattuaan maksaa keskushallitukselle 50 000 dollaria. Koska hän ei kyennyt näin suurta summaa maksamaanm hänet karkotettiin joksikin ajaksi Tenedokseen.[103]

Vuonna 1807, Venäjän–Turkin sodan aikana, Venäjän ja Britannian laivastot yhdessä valtasivat saaren.[104] Venäläiset käyttivät sitä sotilastukikohtanaan voittaakseen Dardanellien ja Athoksen taistelut[105], mutta vetäytyivät sieltä tehtyään Korkean portin kanssa aseleposopimuksen.[106] Lyhytaikaisuudestaan huolimatta venäläis­miehitys oli kuitenkin saaren kannalta tuhoisa. Kaupunki poltettiin, satama lähes täytettiin ja melkein kaikki rakennukset hävitettiin. Saarelaiset pakenivat ja Tenedos autiotui jälleen kerran.[105]

Vuonna 1822 Kreikan vapaussodan aikana vallankumoukselliset päättivät hyökätä osmanien laivastoa vastaan ja polttaa yhden sen laivoista Tenedoksen edustalla.[107][108] Tapaus rohkaisi suuresti Kreikan vapaustaistelijoita ja herätti huomiota kaikkialla Euroopassa.[109] Saaren metsät tuhoutuivat sodassa.[110]

1800-luvulla viinin tuotanto saarella pysyi kannattavana liiketoimintana, kun taas vehnän vuotuinen tuotanto tyydytti paikallisen tarpeen vain kolmeksi kuukaudeksi vuodessa.[111] Viinin ohella saaren ainoa vientituote oli pieni määrä villaa.[110] Saarelle yritettiin 1800-luvulla istuttaa myös päärynä-, viikuna- ja mulperipuita[93]. Vähäisessä määrin siellä oli jo aikaisemmin viljelty hedelmiä, varsinkin viikunoita.[105]

Vuoden 1852 tanzimat-laki organisoi Turkin saarten hallinnon uudelleen, ja Tenedos tuli osaksi Bosje Adassin (Bozcaadan) sancakia, joka kuului Saariston (Archhipelagon) vilajettiin (Vilayet Jazaǐri).[112] Vuonna 1854 saaressa oli noin 4000 asukasta, joista noin kolmasosa oli turkkilaisia. Siellä toimi kreikkalainen koulu, jossa oli noin 200 oppilasta.[113][111]

Heinäkuussa 1874 saarella sattui tuhoisa tulipalo.[114] Vuonna 1876 saarelle perustettiin siellä ennestään toimineiden koulujen lisäksi keskikoulu, jossa oli 22 oppilasta ja jossa opetettiin turkkia, arabiaa ja persiaa.[115] Vuonna 1878 saarella asui 2015 miespuolista henkilöä, joista noin neljäsosa oli muslimeja, ja siellä oli noin 800 taloa.[116] Siellä oli myös Turkin tykistön varuskunta[117] sekä Itävallan ja Ranskan varakonsulaatit.

1900-luvun alussa saarella, joka edelleen kuului Turkkiin, oli noin 2000 asukasta, jota asuivat puutarhojen ympäröimissä puutaloissa. Satama suojasi laivoja ankarilta pohjoistuulilta. Britannialla oli siellä varakonsulaatti. Kaupunki toimi lennätinasemana, johon itävaltalainen laiva saapui joka toinen viikko. Vuonna 1906 kaupungin tuonti oli arvoltaan 17 950 liiraa ja vienti, joka koostui pääasiassa viinistä ja rypäleistä, 6 250 liiraa. Saarelle johti merenalaisia lennätinkaapeleita, joiden saaren puoleinen pää oli lähellä satamaa.[118]

Kreikan miehityskausi 1912–1922
Kreikan ja Turkin laivastojen meritaistelu lähellä Tenedosta.

Ensimmäisessä Balkanin sodassa kreikkalaiset valtasivat Tenedoksen 20. lokakuuta 1912 ensimmäisenä Egeanmeren pohjoisosan saarista.[119] Saaren turkkilainen väestönosa ei ollut mielissään kreikkalaishallinnosta.[120] Valtaamalla saaren Kreikan laivasto rajoitti Turkin laivaston mahdollisuuksia liikkua Dardanelleilla.[119][121] Saari oli Kreikan hallinnassa 12. marraskuuta 1922 saakka.[122]

Neuvottelut Balkanin sodan lopettamiseksi alkoivat Lontoossa joulukuussa 1912, ja kiista Egeanmeren saarista oli jatkuva ongelma. Suurvalloista Saksa, Itävalta-Unkari ja Italia asettuivat Turkin puolelle tämän vaatiessa kaikkien Egeanmeren saarten palauttamista, kun taas Britannia ja Ranska tukivat Kreikan pyrkimyksiä saada ne kaikki hallintaansa.[123] Koska Italia hallitsi joitakin seudulla avainasemassa olleita saaria, neuvottelut kariutuivat niin Lontoossa kuin myöhemmin Bukarestissakin. Marraskuussa 1913 Romania uhkasi ryhtyä yhdessä Kreikan kanssa sotatoimiin Turkkia vastaan pakottaakseen tään neuvotteluihin.[123] Lopulta Saksa asettui Kreikan ja Britannian painostuksesta tukemaan sopimusta, jonka mukaan Turkille jäisivät Tenedos, Kastelorizo ja Imbros, mutta Kreikka saisi muut Egeanmeren saaret. Kreikka hyväksyi ehdotuksen, mutta Turkki hylkäsi vaatimuksen muiden Eganmeren saarten luovuttamisesta.[123] Tehtyä sopimusta ei toteutettukaan, mutta ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkeen Kreikan–Turkin sodan vuoksi asia jäi sikseen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 Britannia valtasi saaren.[1] Gallipolin taistelussa britit käyttivät saarta huoltotukikohtana ja rakensivat sinne 600 metriä pitkän kiitotien sotilaslentokoneita varten.[124]

Sen jälkeen kun Turkin itsenäisyyssota oli päättynyt Kreikan tappioon Anatoliassa sekä Lloyd Georgen Lähi-idän -politiikan epäonnistumiseen ja Osmanien hallitseman Turkin tilalle oli tullut uusi Turkin tasavalta, länsivallat allekirjoittivat tämän kanssa Lausannen rauhansopimuksen vuonna 1923. Rauhan­sopimuksen mukaan Tenedos ja Imbros jäivät Turkille, mutta niille oli niiden kreikkalaisväestön vaatimusten tyydyttämiseksi vuoksi myönnettävä autonominen asema.[2] Kreikan ja Turkin väestönvaihto ei myöskään koskenut näiden saarten asukkaita, ja sopimus sisälsi määräyksiä saarten kreikkalaisvähemmistön oikeuksien turvaamiseksi.[2]

Turkin valtakausi vuodesta 1922 nykyaikaan

Kreikka palautti saaren Turkille vuonna 1922.[122] Lausannen rauhansopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin väestönvaihto ei koskenut sen asukkaita.[2] Sopimuksesta huolimatta Kreikan ja Turkin väliset suhteet sekä yleisemmin maailmanpoliittiset tekijä samoin kuin Turkin sisäpoliittisetkin tekijät vaikuttivat suuresti Tenedoksen kreikkalaisväestön asemaan.[125] Rauhansopimuksen 14. artiklaa, jonka mukaan saarelaisille oli myönnettävä itsehallinnollisia oikeuksia, ei koskaan toteutettu eikä myöskään 39. artiklaa, jonka mukaan Turkin kansalaisilla oli oikeus itse valita, mitä kieltä he käyttivät jokapäiväisessä elämässään.[126] Turkki teki myös useita yrityksiä evakuoida kreikkalaisväestö saarelta.[127]

Vuoden 1926 tenedoslaiset asevelvolliset ja reserviläiset kuljetettiin Anatoliaan. Tapaus herätti suuren paniikin, ja nuoret kreikkalaiset pelkäsivät joutuvasa sorrettuun asemaan. Osa heistä yritti piileksiä vuorilla, mutta heidät löydettiin pian ja kuljetettiin Anatoliaan.[113]

Vuonna 1927 säädetty Turkin laki nro 1151 nimenomaisesti vahvisti saaren hallinnon kuuluvan Turkin hallitukselle eikä paikalliselle väestölle[128], kielsi opetuksen kreikan kielellä ja sulki kreikkalaiset koulut.[127][129]

Kun Kreikka ja Turkki vuonna 1930 lähentyivät tavalla, joka merkitsi maiden suhteissa käännekohtaa, myös Tenedoksen kreikkalaisväestön asema parani jonkin verran. Syyskuussa 1933 lisäksi saarelta Amerikkaan muuttaneet saivat oikeuden palata.[113] Turkki salli saarelaisten myös valita säännöllisesti kreikkalaisen pormestarin, seitsemän kylänvanhinta ja joukon paikallisia virkamiehiä.[113]

Kun Kreikan ja Turkin välit 1950-luvulla paranivat, vuoden 1927 laki kumottiin ja korvattiin vuoden 1951 lailla nro 5713, jonka mukaisesti saaren kouluihin perustettiin kreikankielisiä luokkia.[113] Myös matkustusrajoituksia lievennettiin, ja kasvava määrä kreikkalaisia ja muita matkailijoita alkoi käydä Tenedoksessa. Nämä turistit eivät ainoastaan tuoneet kipeästi kaivattuja lisätuloja vaan tekivät myös lopun saaren 27 vuotta kestäneestä eristyksestä ulkomaailmasta.[113]

Vuonna 1963 maiden välinen jännitys kuitenkin kiristyi jälleen Kyprosta koskevan kiistan vuoksi. Silloin Turkin hallitus kielsi jälleen kreikankielisen opetuksen ja pakkolunasti sotilastukikohtaa varten suuren osan saaren viljelyskelpoisesta maasta.[130] Tämä politiikka, paremmat taloudelliset mahdollisuudet muualla, suuremman kreikkalaisyhteisön läsnäolo Kreikassa, pelko ja painostus johtivat siihen, että suuri osa saaren kreikkalaisväestöstä muutti pois. Pois muuttaneet säilyttivät Turkin kansalaisuuden, joka kuitenkaan ei peritytynyt heidän jälkeläisilleen.[127] Monet saarelta 1960-luvulla pois muuttaneista kreikkalaista myivät omaisuutensa pilkkahintaan turkkilaisille naapureilleen, mikä kuvasti heidän silloista ankeaa tilaansa, jonka vuoksi he poistuivat.[130]

Viime vuosina saaren eri uskonnollisten ryhmien väliset suhteet ovat jonkin verran parantuneet. Vuonna 2005 Kreikan ja Turkin yhteinen valtuuskunta vieraili Tenedoksessa, ja myöhemmin samana vuonna siellä kävi myös Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan. Vierailun jälkeen Turkin hallitus myönsi varat Tenedoksen vuonna 1869 rakennetun ortodoksisen kirkon kellotapulin kunnostamiseen.[131] Saaren ortodoksiset seurakunnat ovat vuodesta 1925 lähtien kuuluneet Imbroksen ja Tenedoksen metropoliitan alaisuuteen.[122] Vuodesta 2002 lähtien sen piispana on toiminut Cyril Dragounis.[122] Vuonna 2009 Bozcaada Kimisis Tedokun kreikkalais-ortodoksisen kirjo säätiö voitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen vedetyn kiistan häväistyn hautausmaan tunnustamisesta ja rahakorvauksesta.[132]

Vanhan käytännön mukaisesti Tenedosta on edelleen käytetty myös karkotuspaikkana. Demokraattinen puolue karkotti sinne Ticani -nimisen uskonlahkon johtaja Kemal Pilavoğlun Tenedokseen rangaistukseksi Atatürkin muiston häpäisemisestä.[133] Ulkomaalaisilta saaret olivat suljettuja 1990-luvulle saakka,[134] mutta 1990-luvun puolivälissä Turkin hallitus tuki taloudellisestikin saaren viininviljelyn laajentamista ja matkailun mahdollisuuksien parantamista.[6] Nykyään saari on kesäisin suosittu matkailukohde varsinkin viinien harrastajille.[135]

Vuodesta 2011 lähtien saarella on vuosittain juostu puolimaraton.[136]

Väestökehitys
Katu Boxcaadan kaupungissa.

Vuonna 1854 Tenedoksessa oli noin 4000 asukasta, joista noin kolmasosa oli turkkilaisia.[113]

Turkin vuoden 1893 väestönlaskennan mukaan saaren asukaissa oli 2 479 kreikkalaista, 1 247 turkkilaista, 103 ulkomaiden kansalaista ja 6 armenialaista.[113]

Kun Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti vuonna 1912 pani toimeen oman väestönlaskennan, sen mukaan saaren asukkaista oli 5 420 kreikkalaista ja 1 200 turkkilaista.[130][113]

Turkin vuonna 1927 toimeenpaneman virallisen väestönlaskennan tulosten mukaan saarella asui tuolloin 2 500 kreikkalaista ja 1 247 turkkilaista.[137]

Vuonna 2000 saarella vakinaisesti asuvia etnisiä kreikkalaisia oli virallisen tilaston mukaan enää 22.[138] Vuonna 2011 saarella asui kaikkiaan 2472 henkeä.[139] Kesäisin saarelle saapuu paljon vierailijoita, jolloin siellä saattaa oleskella jopa yli 10 000 henkeä.

Asutus

Historiallisesti Tenedoksessa turkkilaisten kaupunginosa, mahalle, on ollut kaupungin etelä­osassa, kreikkalaisten pohjoisessa. Kummallakin kaupunginosalla on omat uskonnolliset instituutionsa, moskeijat turkkilaisten ja kirkot kreikkalaisten puolella. Kreikkalaisten kaupunginosa tuhoutui tulipalossa vuonna 1874 ja rakennettiin sen jälkeen uudestaan, kun taas turkkilaisten kaupunginosa on säilyttänyt vanhan asunsa. Eri kaupunginosien arkkitehtuurilla on selvä ero.[6] Kreikkalaisten kaupunginosa on ruutukaavoitettu, ja siellä on liikkeitä, gallerioita ja hotelleja.[135] Kaupunginosaa hallitsee Jumalan Äidin kuolonuneen nukkumisen kirkon kellotapuli. Vuosittain 26. heinäkuuta, Pyhän Paraskevin juhlapäivänä, kreikkalaiset kokoontuvat paikalle syömään ja tanssimaan.[3][140]

Turkkilaisten kaupunginosassa on etupäässä asuintaloja.[135] Suurin piirtein nykyiseen muotoonsa se kaavoitettiin vuonna 1702. Siellä sijaitsee myös suurvisiiri Halil Hamid Paššan hauta. Pašša teloitettiin Tenedoksessa, jonne hänet oli karkotettu hänen yritettyään syrjäyttää sulttaani Abd-ul-Hamid I asemastaan ja asettaa hänen tilalleen kruununprinssi Selim, josta myöhemmin tulikin sulttaani Selim III.[3] Hauta sijaitsee historialliseksi monumentiksi julistetun Alaybeyn moskeijan pihalla. Toinenkin moskeija, Köprülü Mehmet Paşan moskeija (eli Yalin moskeija), on historiallinen monumentti.[94] Turkkilaisten kaupunginosassa, Alaybeyssä, on myös hammameja sekä Namazgahin suihkulähde.[141]

Saaren asukkaista osa on syntyperäisiä, joiden suku on asunut siellä vuosisatoja, osa on äskettäin Istanbulista muuttaneita varakkaita henkilöitä, minkä lisäksi siellä asuu runsaasti työn perässä Anatoliasta, varsinkin Bayramiçista muuttaneita.[6]

Talous
Tenedoksen tuulivoimalat.

Tenedoksen perinteisiä elinkeinoja ovat kalastus ja viininviljely. Lisäksi siellä viljellään oliivipuuta ja vehnää. Suurin osa viljelyksistä on saaren keskiosan tasangoilla ja loivarinteisillä kukkuloilla. Myös punaisia unikkoja viljellään jonkin verran ja käytetään sharbatin ja hillojen valmistukseen. Lampaita ja vuohia pidetään saaren koillis- ja lounaisosissa, jotka eivät sovellu maanviljelykseen.[142] Viime vuosina viininviljelijöiden lukumäärä on kasvanut 210:stä 397:ään, vaikka viljelty pinta-ala on pienentynyt 1800 hehtaarista 1200 hehtaariin.[143]

Matkailu on 1970-luvulta lähtien tullut taloudellisesti merkittäväksi. Aluksi se oli rajoitettua, mutta 1990-luvulta lähtien se on kehittynyt nopeasti.[135] Saaren huomattavin nähtävyys on vuonna 1815 jälleen–rakennettu linna, joka valaistaan öisin ja jonka luota avautuu näkymä avomerelle.[144] Yleisöllä ei kuitenkaan yleensä ole pääsyä sisään linnaan eikä kreikkalaiseen kirkkoon, vaan niitä on tyydyttävä katselemaan ulkoapäin. Saaren historiasta kertoo pieni museo, jossa yksi huone on omistettu sen kreikkalaiselle väestölle.[3] Kaupungin torilla käydään aamuisin torikauppaa, jossa myydään tuoreita tuotteita ja meren antimia sekä saaren erikoisuutta, tomaattihilloa. Istanbulista muuttaneet ylläpitävät saarella joitakin baareja, kauppoja ja majataloja.[144] Vuonna 2010 saari nimitettiin Condé Nast -lehden järjestämässä kilpailussa maailman toiseksi kauneimmaksi saareksi.[145] Seuraavana vuonna saman lehden lukijat äänestivät sen Euroopan 10 parhaan saaren joukkoon.[146]

Tenedoksen (Bozcaadan) satamaa.

Kalastuksella on osansa saaren taloudessa,[147] mutta kuten muillakin Egeanmeren saarilla, maanviljelykseää on suurempi merkitys.[148] Vuonna 2011 saarella oli 48 kalastusalusta ja 120 kalastajaa. Kalastusta harjoitetaan ympäri vuoden, ja meren antimia on saatavilla kaikkina vuoden–aikoina. Kalakanta on vuosien kuluessa romahtanut ja kalastus sen myötä menettänyt merkitystään, vaikka samaan aikaan kalatuotteiden kysyntä on matkailun vuoksi kasvanut. Tenedoksen ympärillä oleva merialue on tärkeimpiä väyliä, joiden kautta Egeanmeren kalat vuosittain säännöllisesti vaeltavat. Vaellus–aikoina saaren läheisyyteen saapuu kalastus–aluksia muualtakin.[147]

Vuonna 2000 saaren läntiseen niemeen rakennettiin joukko tuulivoimaloita, joissa on yhteensä 17 turbiinia.[149] Niiden nimellisteho on yhteensä 10,2 megawattia, ja ne tuottavat vuodessa 30 gigawattituntia sähköä.[150] Tämä on paljon enemmän kuin saarella käytetään, ja ylijäämä johdetaan merenalaista kaapelia pitkin manterelle Anatoliaan. Esteettisistä syistä ja maiseman suojelemiseksi ei haluttu pystyttää lorkeita sähköpylväitä ja niistä riippuvia johtimia.[149] Tuulen nopeus paikallisella säähavaintoasemalla on keskimäärin 6,4 m/s ja sen keskimääräinen energiatiheys 324 W/m. Kuten tämä osoittaa, tuulivoimaloita olisi mahdollista rakentaa vielä lisääkin.[151][152]

Vetyenergian käyttö

Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestön (UNIDO) erään hankkeen yhteydessä Kansainvälinen vetyenergiateknologian keskus (ICHET) asensi 7. lokakuuta 2011 Bozcaadan kuvernöörin rakennukseen koelaitteiston, jonka avulla uusiutuvien energian­lähteiden avulla tuotetaan vetyenergiaa. Hanketta tuki Turkin energia- ja luonnon­varojen ministeriö (MENR), ja se oli maassa ensimmäinen laatuaan. Voimala tuottaa energiaa 20 kilowatin aurinkopaneelilla, ja se käyttää kaikkiaan 50 kilowattia elektrolyysiin, jolla energia varastoidaan vetyyn. Polttokennolla tämä energia voidaan tarvittaessa muuttaa takaisin sähköksi, ja koelaitteisto voi tuottaa noin 20 kotitalouden tarvitseman määrän sähköä.[153]

Vuonna 2011 kaupungin sairaala ja kuvernöörin virka-asunto olivat maailman ainoat rakennukset, joissa käytettiin vetyenergiaa. Sama laitteisto tuottaa energiaa myös eräälle laivalle ja golfkentälle. Kuvernäärin virka-asuntoon energiaa tuottavat 20 kilowatin aurinkopaneeli ja 30 kilowatin tuulimylly. Niiden tuottama energia käytetään veden elektrolysoimiseen vedyksi. Vety varastoidaan painesäiliöön, ja se käytetään myöhemmin joko sähkön tuotantoon tai vetykäyttöisissä autoissa. Kesäkuussa 2011 Cookinsaarten pääministeri Henry Puna vieraili Tenedoksessa perehtymässä siihen, miten saarella käytetään vetyenergiaa.[154]

Vuonna 2012 Turkin hallitus avasi saarelle tullikamarin. Tarkoituksena on mahdollisesti avata suora laivayhteys Kreikan satamien ja Tenedoksen välille.[155]

Viinintuotanto

Saari on tuulinen läpi vuoden, ja sen ansioista sen ilmasto on tarpeeksi kuiva ja lämmin viinirypäleiden tuotantoon.[135] Antiikin aikana viinintuotanto liittyi Dionysoksen kulttiin, ja rypäleiden kuvia oli myös paikallisissa rahoissa. Paikallinen viinikulttuuri säilyi myös läpi osmanien valtakauden.[156] Viinitarhoja saarella on ollut antiikin ajoista lähtien, ja nykyisin ne vievät kolmasosan saaren pinta-alasta ja 80 % viljellystä alasta.[6] Saaresta vietiin maailmalle 1800-luvun puolivälissä vuosittain 800 000 tynnyriä viiniä, ja sitä arvostettiin itäisen Välimeren alueen parhaana viininä.[157] Turkkilainen matkailija Evliya Çelebi oli jo 1500-luvulla kirjoittanut, että maailman parhaat viinit tuotettiin Tenedoksessa.[158] Nykyäänkin saari on Turkin tärkeimpiä viinintuotantoalueita, ja siellä viljellään neljää paikallista rypälelajiketta: Çavuş, Karasakız (Kuntra), Altinbaş (Vasilaki), and Karalahna. Viime vuosina siellä on kuitenkin alettu viljellä enenevässä määrin myös perinteisiä ranskalaisia lajikkeita, etenkin Cabernet Sauvignonia.[6][135]

Ennen vuotta 1923 saarella viljeli viiniä yksinomaan kreikkalainen väestö. Mainitun ajankohdan jälkeen kuitenkin Turkin kotimainen viinin­tuotanto alkoi laajeta, ja saaren kreikkalaiset opettivat turkkilaisille viinin valmistustaidon.[6] Vuoden 1980 aikoihin saarella toimi 13 viinin valmistuslaitosta.[6] Korkeiden verojen vuoksi monet niistä joutuivat myöhemmin lopettamaan toimintansa, kunnes Turkin valtio vuonna 2001 kevensi viinin verotusta ja alkoi tukea joitakin saaren viinintuottajia.[6] Viime vuosina uusimmat tuottajat ovat turvautuneet italialaisiin ja ranskalaisiin asiantuntijoihin tuotannon parantamiseksi.[135] Vuonna 2010 saarella tuotettiin ennätysmäärä, 5000 tonnia viiniä.[6] Corvus on tehnyt nykyaikaiset viininvalmistustekniikat tunnetuiksi Tenedoksessa.[135] Viininkorjuujuhlaa vietetään vuosittain syyskuun ensimmäisellä viikonloppuna.[159]

Liikenneyhteydet

Tenedokseen on lauttayhtyes Turkin manterelta sekä Geyiklistä että Çanakkalesta.[160] Saari on noin viiden kilometrin päässä Turkin manteresta.[161] Geyiklin laiturista saarelle kuljetetaan lautalla sekä matkustajia että autoja, ja matka kestää noin 35 minuuttia. Vain matkustajia kuljettava lautta Çanakkalesta aloitti liikenteen vuonna 2009. Matka Istanbulista Tenedokseen linja-autolla ja lautalla kestää noin seitsemän tuntia.[135] Vuonna 2012 Seabird Airlines aloitti lentoliikenteen Istanbulin Kultaisen sarven ja Tenedoksen välillä.[162]

Lähteet
  1. ”Tenedos”, Tietosanakirja, 9. osa (Stambulov–Työaika), s. 1374. Tietosanakirja Oy. Teoksen verkkoversio.
  2. Treaty of Lausanne (Lausannen rauhansopimuksen teksti, 14. artikla) wwi.lib.byu.edu. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  3. Pat Yale: Return to Tenedos–A look at Bozcaada. Today's Zaman, 1.9.2012. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  4. Plinius vanhempi: ”Liber V: 140”, Naturalis historia. . Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. ”Tenedos”, Brill's New Pauly. Brill, 2012. (englanniksi)
  6. Akpınar, F. & Saygın, N. & Karakaya, E.: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1.
  7. Apollodoros: Gods and Heroes of the Greeks. Englanniksi toimittanut Michael Simpson. University of Massachusetts, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. Peter F. Sugar: Southeastern Europe Under Ottoman Rule: 1354–1804. University of Washington Press, 1996. Teoksen verkkoversio.
  9. ”Bozcaada”, Brill Encyclopedia of Islam. Brill, 2012. (englanniksi)
  10. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuityu and change in rural use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia. Takaoğlu, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Z. Okyar, N. Aktaç: Identification of butterfly fauna on Gökçeada and Bozcaada, Turkey. Pakistan Journal of Biological Sciences, , 9. vsk, nro 1, s. 76–79. doi:10.3923/pjbs.2006.76.79.
  12. Weatherbase: Bozcaada, Turkey weatherbase.com. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  13. Altyapi durumu Bozcaada Kaymakamligi. Arkistoitu 7.7.2012. Viitattu 21.8.2017. (turkiksi)
  14. Sevinç, T. Takaoğlu: The early bronze ae on Tenedos/Bozcaada. Studia Troica, 1.1.2004, s. 135–140. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  15. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuityu and change in rural use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia, s. 119–120. Takaoğlu, 2007. (englanniksi)
  16. Walter Leaf: Stabo on the Troad, s. 218. Cambridge University Press, 1923. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  17. Walter Leaf: Stabo on the Troad, s. 220. Cambridge University Press, 1923. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  18. C.L.H. Barnes: The ferries of Tenedos. Historia: Zeitschrift für Alte Geschichte, 2006, 55. vsk, nro 2.
  19. Homeros: ”Ensimmäinen laulu: Rutto, Akilleun viha (säkeet 37–38)”, Ilias, s. 2. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  20. Homeros: ”Yhdestoista laulu: Agamemnonin urotyöt (säkeet 625–628)”, Ilias, s. 213. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  21. R. Neilson: Bronze Age Connections, s. 54. Väitöskirja. University of Canterbury, 2009. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  22. Homeros: Odysseia, s. 34. Kolmas laulu, säkeet 158–175. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  23. Homeros: ”Kolmastoista laulu: Patrokleia (säkeet 32–38)”, Ilias, s. 237. Suomentanut Otto Manninen. WSOY, 1962.
  24. Vergilius: Aeneis: Aeneaan taru, s. 35–36. Toinen kirja, säkeet 21–34. Suomentanut Päivö ja Teivas Oksala. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23806-6.
  25. Vergilius: Aeneis: Aeneaan taru, s. 41. II kirja, säkeet 199–219. Suomentanut Päivö ja Teivas Oksala. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23806-6.
  26. Gregory Nagy: Homer the Preclassic, s. 184. University of California Press, 2012. (englanniksi)
  27. Pindaros: Nemean odes. Ode XI: For Aristagoras of Tenedos, on his Election to the Presicency of the Senate. Project Gutenberg. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  28. J. E. Thorburn Jr.: Factson File Companion to Classical Drama, s. 163. Facts on File, 2005. 0-8160-5202-5. Teoksen verkkoversio.
  29. John Lemprière: A Classical Dictionary, Containing a Copious Account of All the Proper Names Mentioned, s. 61. Lontoo: F.D. Lempriere, A.M:, 1804.
  30. J. E. Thorburn Jr.: Facts on File Companion to Classical Drama, s. 7. Facts on File, 2005. 0-8160-5202-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  31. J. E. Thorburn Jr.: Facts on File ompanion to Classical Drama, s. 433–434. Facts on File, 2005. 0-8160-5202-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  32. J. A. Cramer: A Geographical and Historical description of Asia Minor, With a Map, s. 113. Oxford Univerristy Press, 1832. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  33. C. O. Pache: Baby and Child Heroes in Ancient Greece, s. 141–142. University of Illinois, 2004. ISBN 0-252-02929-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  34. D. D. Hughes: Human Sacrifice in Ancient Greece, s. 86. New York: Routledge, 1991. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  35. Herodotos: Historiateos 1–2, s. 90. I kirja, kappale 151. Suomentanut Evard Rein. WSOY, 1992. ISBN 951-0-17869-1.
  36. Strabon: ”Book XIII, Chapter 1:3: The Troad and Ilium”, Geographica. englanniksi kääntänyt H.L. Jones. Harvard University Press, 1928. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  37. "C. B. Rose: Separating fact from fiction in the Aiolian migration. Hesperia, 2008, nro 77. doi:10.2972/hesp.77.3.399. (englanniksi)
  38. M. Wood: In Search of the Trojan War, Updated Edition. University of California Press, 1996. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  39. L. R. Farnell: The Cults of the Greek States, s. 161–166. Clarendon Press, 1907. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  40. D. D. Hughes: Human Sacrifice in Ancient Greece, s. 134. New York: Routledge, 1991. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  41. H.R. Willoughby: Pagan Regeneration: A Study of Mystery Initiations in the Graeco–Roman World. Kessinger Publishing, 1929. ISBN 978-0766180833. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  42. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 338. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  43. A. W. Hands: Common Greek Coins:Volume 1, The Coinage of Athens, Corinth, Aegina,.... Lontoo: Spink & Son, 1907. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  44. W. Ridgeway: The Origin of Metallic Currency and Weight Standards. Cambridge University Press, 1892. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  45. G. Sarton: Ancient Science through the Golden Age of Greece, s. 178. Harvard University Press, 1952. (englanniksi)
  46. G. Sarton: Ancient Science through the Golden Age of Greece, s. 222. Harvard University Press, 1952. (englanniksi)
  47. H. Michell: The Economics of Ancient Greece. Cambridge University Press, 1940. Teoksen verkkoversio.
  48. Aristoteles: ”Neljäs kirja, kappale 1291b”, Politiikka. Suomentanut A. M. Anttila. Gaudeamus, 1991. ISBN 951-662-515-0.
  49. T. J. Quinn: Political groups in Lesbos during the Peloponnesian war. Historia: Zeitschrift für Alte Geschichte, 1971, 20. vsk, nro 4, s. 405–417. (englanniksi)
  50. K.O. Müller: The History and the Antiquities of the Doric Race. Lontoo: John Murray, 1839. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  51. I. Disraeli, B. Disraeli: Curiosities of Literature, Volume 3. Lontoo: Frederick Warne and company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  52. J. R. Ashley: The Macedonian Empire: The Era of Warfare under Philip II and Alexander the Great, s. 161–162. Jefferson, NC: McFarland & Company, 1998. ISBN 0-7864-1918-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  53. J. R. Ashley: The Macedonian Empire: The Era of Warfare under Philip II and Alexander the Great, s. 106–107. Jefferson, NC: McFarland & Company, 1998. ISBN 0-7864-1918-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  54. J. R. Ashley: The Macedonian Empire: The Era of Warfare under Philip II and Alexander the Great, s. 95. Jefferson, NC: McFarland & Company, 1998. ISBN 0-7864-1918-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  55. D.W. Engels: Alexander the Great and the Logistics of the Macedonian Army, s. 31. University of California Press, 1980. (englanniksi)
  56. J. R. Ashley: The Macedonian Empire: The Era of Warfare under Philip II and Alexander the Great, s. 50. Jefferson, NC: McFarland & Company, 1998. ISBN 0-7864-1918-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  57. R. E. Witt: Isis in the Ancient World. Baltimore, Massachusetts: Johns Hopkins University Press, 1971. ISBN 0-8018-5642-6. (englanniksi)
  58. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 332. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  59. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuity and change in Rural Land Use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia, s. 121–122. Takaoğlu, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. Strabon: ”Book VIII, Chapter 6:22: Argolis”, Geographica. englanniksi kääntänyt H.L. Jones. Harvard University Press, 1927. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  61. Marcus Tullius Cicero: De Natura Deorum. Book III: Chapter XV; englanniksi kääntänyt Francis Brook. Methuen & Co, 1896. Teoksen verkkoversio.
  62. James Ussher: The Annals of the World, s. 543. Master Books, 2003. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  63. T. Jaques: Dictionary of Battles and Sieges: P.X. Westport, CT: Greenwood Press, 2007. ISBN 978-0-313-33536-5. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  64. C.H. Williams: Anemurium: The Roman and Early Byzantine pottery. Pontificial Institute for Medieval Studies, 1989. ISBN 0-88844-365-X. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  65. E. T. Cook: A Popular Handbook to the Greek and Roman Antiquities in the British Museum, s. 535. MacMillan, 1903. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  66. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuityu and change in rural use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia, s. 121–122. Takaoğlu, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  67. D. Kiminas: Orthodox Christianity Vol. I: The Ecumenical Patriarchate, s. 67. Wildside Press, 2009. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  68. D. M. Nicol: Byzantium and Venice: A Study in Diplomatic and Cultural Relations, s. 278. Cambridge University Press, 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  69. D. M. Nicol: Byzantium and Venice: A Study in Diplomatic and Cultural Relations, s. 222. Cambridge University Press, 1992. Teoksen verkkoversio.
  70. W. Treadgold: A History of the Byzantine State and Society, s. 776–781. Stanford, CA: Stanford University Press, 1997. ISBN 0-8047-2630-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  71. D. M. Nicol: Byzantium and Venice: A Study in Diplomatic and Cultural Relations, s. 396–397. Cambridge University Press, 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  72. D. Jacoby: Changing economic patterns in Latin Romania: The impact of the West. Washington DC: Dumbarton Oaks Research Library and Collection, 2001. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  73. D. M. Nicol: Byzantium and Venice: A Study in Diplomatic and Cultural Relations, s. 318–319. Cambridge University Press, 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  74. D. M. Nicol: Byzantium and Venice: A Study in Diplomatic and Cultural Relations, s. 349. Cambridge University Press, 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  75. R. G. Clavijo: Narrative of the Embassy of Ruy Gonzalez de Clavijo to the Court of Timour at Samarcand, A.D. 1403–6. Haklyut Society, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  76. R. Crowley: City of Fortune: How Venice Ruled the Seas. Random House, 2011. ISBN 978-0-679-64426-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  77. E. E. Pitcher: An Historical Geography of the Ottoman Empire from Earliest Times to the End, s. 67. Lontoo: Shield Press, 1968. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  78. Pedro Tafur: Travels and Adventures 1435–1439, s. 113. Oxon, UK. RoutledgeCurzon, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  79. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuity and change in rural use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia, s. 115–116. Takaoğlu, 2007.
  80. E. E. Pitcher: An Historical Geography of the Ottoman Empire from Earliest Times to the End, s. 85. Lontoo: Shield Press, 1968. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  81. T. Stavrides: The Sultan of Vezirs: The Life and Times of the Ottoman Grand Vezir Mahmud Pasha Angelovi. (1453–1474). Leiden, Alankomaat: Brill, 2001. ISBN 9004121064. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  82. F. Pekin, H. Yılmaz: Türkiye'nin kültür mirası: 100 kale, s. 59. NTV, 2008. ISBN 9789756690901. Teoksen verkkoversio. (turkiksi)
  83. M. Korfmann: ”Troy: Topography and navigation”, Troy and the Trojan War: Symposium Held at Bryn Mawr College, 1984, s. 5–6. Bryn Mawr, Pennsylvania: Bryn Marr College, 1986. (englanniksi)
  84. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 139. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  85. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 171. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  86. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 172. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  87. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 184. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  88. Karin Ådahl: The Sultan's Procession: The Swedish Embassy to Sultan Mehmed IV in 1657–1658 and the Rålamb paintings. Swedish Research Institute in Istanbul, 2006. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  89. S. Turnbull: The Ottoman Empire, 1326–1699, s. 81. Oxford: Osprey Publishing, 2003. ISBN 1-84176-569-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  90. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 185. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  91. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 186–187. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  92. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 188–189. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  93. Hüseuyin Durmus: Bozcaada' nın sosyo-ekonomik yapısı ve kültürü, s. 92. Osmangazi Üniversitesi, 2006. (turkiksi)
  94. İslam Ansiklopedisi, osa 26. Türkiye Diyanet Vakfı. ISBN 9789753894067. Teoksen verkkoversio.
  95. C. Finkel: The History of the Ottoman Empire: Osman's Dream, s. 264. Cambridge, Massachusetts: Basic Books, 2005. ISBN 978-0-465-02397-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  96. S. White: The Climate of Rebellion in the Early Modern Ottoman Empire. Cambridge University Press, 2011. ISBN 978-1-107-00831-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  97. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 287. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  98. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 382. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  99. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 385–386. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  100. C. Finkel: The History of the Ottoman Empire: Osman's Dream, s. 320. Cambridge, Massachusetts: Basic Books, 2005. ISBN 978-0-465-02397-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  101. K.M. Setton: Venice, Austria and the Turks in the Seventeenth Century, s. 410. American Philosophical Society, 1991. ISBN 0-87169-192-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  102. A. I. Bağış: Britain and the Struggle for the Integrity of the Ottoman Empire: Sir Robert Ainslie's Embassy to Istanbul, 1776–1794, s. 26. Isis, 1984. (englanniksi)
  103. S. Runciman: The Great Church in Captivity: A Study of the Patriarchate of Constantinople, s. 283. Cambridge University Press, 1968. ISBN 0-521-31310-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  104. H. Tyrrell: History of the Russian Empire. The London Publishing Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  105. J. McArthur, J. Stanier: The Naval Chronicle: Volume 28, July.December 1812:Containing a General and Biographical History of the Royal Navy of the United Kingdom with a Variety of Original Papers on Nautical Subjects, s. 21. Cambridge University Press, 2010. ISBN 9781108018678. (englanniksi)
  106. Edmund Burke: The Annual Register of World Events: A Review of the Year, 1807, Volume 49, s. 741. Lontoo: Harding & Wright, 1809. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  107. Robert Vaughn, Henry Allon: British Quarterly Review. British Quarterly Review, 1877, nro 66. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  108. Dionysios Solomos Günther: Werke, s. 272–273. Stuttgart: Steiner, 2000. ISBN 978-3-315-07249-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  109. Biographisches Lexikon, s. 333. München: Südosteuropäische Arbeiten, Institut zur Erforschung des Deutschen Volkstums im Süden und Südosten in (Vol. 75). Oldenbourg Verlag, 1976. Teoksen verkkoversio.
  110. C. T. Newton: Travels and Discoveries in the Levant. Cambridge University Press, 1865. ISBN 978-1-108-01742-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  111. C. T. Newton: Travels and Discoveries in the Levant, s. 272–274. Cambridge University Press, 1865. ISBN 978-1-108-01742-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  112. Clements R. Markham: The Geographical Magazine: Volume V-1878, s. 165. Lontoo: Trübner & Co, 1878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  113. Alexis Alexandris: Imbros and Tenedos: A Study of Turkish Attutudes Toward Two Ethnic Greek Island Communities Since 1923. Pella Publishing Company, 1980. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  114. Clements R. Markham: The Geographical Magazine: Volume V-1878, s. 198. Lontoo: Trübner & Co, 1878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  115. Clements R. Markham: The Geographical Magazine: Volume V-1878, s. 201. Lontoo: Trübner & Co, 1878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  116. Clements R. Markham: The Geographical Magazine: Volume V-1878, s. 167, 198. Lontoo: Trübner & Co, 1878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  117. Clements R. Markham: The Geographical Magazine: Volume V-1878, s. 170. Lontoo: Trübner & Co, 1878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  118. Mediterranean Pilot, Volume IV, 4th edition:, s. 109. Great Britain Hydrographic Department, Admiralty, 1908. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  119. R.C. Hall: Balkan Wars 1912–1913: Prelude to the First World War, s. 64. Routledge, 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  120. The Governor of Tenedos. New York Times, 23.12.1912. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  121. J.S.K. Veremis, M. Thanos: Modern Greece: a history since 1821, s. 72. Wiley-Blackwell, 2010. ISBN 978-1-4051-8681-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  122. D. Kiminas: Orthodox Christianity Vol. I: The Ecumenical Patriarchate. Wildside Press, 2009. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  123. W. P. Kaldis: Background for Conflict: Greece, Turkey, and the Aegean Islands, 1912–1914. Journal of Modern History, 1979, 51. vsk, nro 2. doi:10.1086/242039. Artikkelin verkkoversio.
  124. H. A. Jones: The War in the Air: being the story of the part played in the great war by the Royal Air Force, s. 25. Clarendon Press, 1928. (englanniksi)
  125. Alexis Alexandris: ”Religion or Ethnicity: The Identity issue of the Minorities in Greece and Turkey”, Crossing the Aegean: An Appraisal of the 1923 Compulsory Population Exchange between Greece and Turkey, s. 102. Berghahn Books, 2003. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  126. Metin Heper, Sabri Sayari: The Routledge Handbook of Modern Turkey. Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-55817-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  127. Baskin Oran, Renée Hirschon: ”The Story of Those who Stayed: Lessons from Articles 1 and 2 of the 1923 Convention”, Crossing the Aegean: An Appraisal of the 1923 Compulsory Population Exchange between Greece and Turkey, s. 97–115. , 2003. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  128. ”Denying Human Rights and Ethnic Identity: The Greeks in Turkey”, Human Rights Watch, s. 27. , 1992. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  129. Izabela Miszczak: Gallipoli Peninsula and the troad: TAN Travel Guide. ASLAN, 2017. ISBN 978-83-944269-2-7. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  130. Gökçeada (Imbros) and Bozcaada (Tenedos): preserving the bicultural character of the two Turkish islands as a model for co-operation between Turkey and Greece in the interest of the people concerned (Report by Mr Gross on Gökçeada (Imbros) and Bozcaada (Tenedos)) Parliamentary Assembly. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  131. V. Çaliskan: Opportunism for Tourism and Dialogue between Civilisations. Shima: The International Journal of Research into Island Cultures, 2010, 4. vsk, nro 4. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  132. Bozcaada Kimisis Teodoku Rum Ortodoks Kilisesi Vakfi v. Turkey (no. 2) sim.law.uu.nl. Arkistoitu 22.2.2013. Viitattu 21.8.2017.
  133. G. Jenkins: Political Islam in Turkey: Running West, Heading East?, s. 120. MacMillan, 2008. ISBN 978-1-4039-6883-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  134. T. Rutherford: Unspoilt and Cheap, can Bozcaada really be in the Med?. The Independent, 12.9.2009. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  135. Katie Parla: On a Turkish Isle, Winds Tend the Wines. New York Times, 6.7.2012. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  136. New Balance. Bozcaada Half Marathon and 10K Run newbalancerun.com. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  137. Discriminatory policy against the Greek inhabitants of Imbros and Tenedos in Turkey Euroopan parlamentti. Viitattu 21.8.2017.
  138. Nüfus Durumu. T.C. Bozcaada Kaymakamliği. Arkistoitu 23.8.2016. Viitattu 21.8.2017.
  139. Turkish Stat Yearbook. Turkish Statistical Institute, 2011. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  140. L. A. Levine: Frommer's Turkey, s. 49. Hoboken, NJ: Wiley, 2010. 978-0-470-40360-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  141. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 333. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  142. Turan Takaoğlu, Onur Bamyacı: ”Continuity and change in rural use on Tenedos/Bozcaada”, Ethnoarcheological Investigations in Rural Anatolia. Takaoğlu, 2007. (englanniksi)
  143. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 339. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  144. T. Rutherford: National Geographic Traveler: Istanbul and Western Turkey, s. 189–192. National Geographic, 2011. (englanniksi)
  145. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 340. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  146. Top 10 Islands in Europe 2011. Conde Nast Traveler. Arkistoitu 13.10.2012. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  147. F. Akpınar, N. Saygın, E. Karakaya: ”Evaluation of the conservation activities in the historical settlement Tenedos–Bozcaada Island”, Sustainable Development and Planning V, s. 341. Southampton, UK: WIT Press, 2011. ISBN 978-1-84564-544-1. (englanniksi)
  148. Y. Acer: The Aegean Maritime Disputes and International Law, s. 10. Burlington, VT: Ashgate, 2003. ISBN 0-7546-2273-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  149. Bozcaada Wind Farm 6.9.2012. The Wind Power.
  150. B. Ozerdem, H.M. Turkeli: Wind energy potential estimation and micrositting on İzmir Institute of Technology Campus, Turkey. Renewable Energy, 2005, nro 30, s. 1623–1633. doi:10.1016/j.renene.2004.11.010.
  151. Afsin Gungor: Evaluation of the studies carried out on wind characteristics of the western part of Turkey. Niğde Üniversitesi Mühendislik Bilimleri Dergisi, 2012, 1. vsk, nro 1, s. 41–49. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  152. S. İncecİk, F. Erdoğmuş: An investigation of the wind power potential on the western coast of Anatolia. Renewable Energy, 1995, 6. vsk, nro 7, s. 863–865. doi:10.1016/0960-1481(94)00058-E. (englanniksi)
  153. First hydrogen energy production on a Turkish Island has started on Bozcaada 7.10.2011. Yhdistyneen kansakuntien teollistamisjärjestö. Viitattu 21.9.2017. (englanniksi)
  154. J. Harte: Amid doubts, Turkey powers ahead with hydrogen technologies. InsideClimate News, 5.8.2011. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  155. Stella Tsolakidou: Customs Offices to Open in Gökçeada and Bozcaada Islands. Greek Reporter, . Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2012. (englanniksi)
  156. C. K. Manheim: Dionysos : archetypal image of the indestructible life, s. 190–191. Princeton University Press, 1996. ISBN 9780691029153. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  157. S. Morewood: A Philosophical and Statistical History of the Inventions and Customs of Ancient and Modern Nations in the Manufacture and Use of Inebriating Lliquors, s. 417. Lontoo: Longman and Company, 1838. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  158. Madd River Designs: Tenedos–Bozcaada Grape & Wine Tenedos-ege.com. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  159. Bozcaada When to go (kohta ”Bozcaada Vintage Festival 8-10 September 2017”) en.bozcaadarehberi.com. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)
  160. Ferry Schedules Lutars Travel. Viitattu 21.8.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  161. Y. Acer: The Aegean Maritime Disputes and International Law, s. 260. Burlington, VT: Ashgate, 2003. ISBN 0-7546-2273-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  162. Seaplane Company Ready to Fly to Dry Capital Ankara. The Journal of Turkish Weekly, 2012. (englanniksi)

    Kirjallisuutta
    • R. Dankoff: An Ottoman Mentality: The World of Evliya Çelebi. BRILL, 2004. ISBN 9789004137158. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
    • Matthew J. Gibney, Randall Hansen: Immigration and Asylum: From 1900 to the Present, Volume 2. Santa Barbara, 2005. ISBN 978-1576077962. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    Pohjoisen Egean saaret
    Pääsaaret
    Muut suuremmat saaret
    Pienet saaret
    Turkille kuuluvat saaret
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.