Sandro Botticelli

Botticelli oli yksi Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkerroissa käsitellyistä taiteilijoista. Vasarin mukaan Botticelli oli levoton ja älykäs lapsi, joka ei viihtynyt koulussa. Hänen isänsä Mariano Filipepi lähetti pojan 14-vuotiaana[6] Botticelli-nimisen kultaseppäystävänsä luo. Kultasepän oppilaana hän kiinnostui maalaustaiteesta, joten isä ohjasi pojan karmeliittaveli Fra Filippo Lippin ateljeehen. Botticelli opiskeli Lippin luona vuosina 1465–1467 säilyttäen kuitenkin kultasepältä saamansa nimen Botticelli.[7] Fra Filippon kautta Botticelli tutustui Medicien valtasukuun.[6]

Uransa alkuvaiheessa Botticelli maalasi La fortezzan eli allegorian rohkeudesta (1470). Se oli viimeinen hyveitä kuvaavassa Firenzen Sala della Mercanziaan tehdystä sarjasta, jonka alkuosan oli maalannut Antonio Pollaiuolo.[5]

Botticellin varhaistuotantoon ennen vuotta 1470 sisältyi paljon madonna-aiheita. Näiden varhaisten maalausten, kuten Gloria-madonna ja Madonna della Loggia, sommittelussa on jonkin verran vaikutteita Fra Filippo Lippin ohella Verrocchiolta ja Pollaiuololta. Kultasepän opit ovat saattaneet vaikuttaa hänelle luonteenomaiseen siroon viivan käyttöön ja koristeellisesti taipuviin linjoihin.[2]

Botticelli palasi aiheeseen myöhemminkin. Tunnetuimpia myöhäisvaiheen madonnoista ovat Granaattiomenamadonna (n. 1487) ja Magnificat-madonna (n. 1485), joissa on sekä aistillista että aineetonta suloa, joka on surumielistä.[2]

Botticellin tuloksekkain luomiskausi ajoittui vuosille 1478–1490,[6] jolloin hän työskenteli Medici-suvulle. Suurissa mytologisissa maalauksissaan Botticelli yhdisti kristillisiä ja pakanallisia teemoja. Kuuluisan Kevät-maalauksen Venus on ilmeinen kristillisen perinteen Madonna-hahmo.[2] Mytologiset aiheet liittyivät renessanssin antiikkia kohtaan tuntemaan kiinnostukseen, ja myös Platon ja uusplatonismi olivat ajankohtaisia Firenzessä. Uusplatonistien johtava hahmo oli tuolloin Marsilio Ficino.[5]

Botticelli teki pääasiassa taulumaalauksia, mutta myös joitakin freskoja. Botticellista tuli vähitellen kuuluisa, ja hänet kutsuttiin Roomaan Vatikaaniin työskentelemään. Paavi Sixtus IV tilasi häneltä vuonna 1481 freskoja vastavalmistuneeseen Sikstuksen kappeliin. Botticelli maalasi kappeliin kolme freskoa, Mooseksen kiusaukset, Kristuksen kiusaukset ja Mooses rankaisee kapinoitsijoita, sekä joitakin paavien muotokuvia.[6][2][8] Näihin aikoihin hän teki myös suuria alttaritauluja ja ympyränmuotoisia tondomaalauksia, jotka kuvasivat Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta enkelien ympäröiminä.[5]

Paavien ohella Botticelli maalasi muitakin muotokuvia, esimerkiksi Giuliano de Medicistä vuonna 1478 ja Simonetta Vespuccista 1476. Hän on lisäksi sijoittanut muotokuvia uskonnollisiin aiheisiin, kuten Medici-suvun jäseniä Kuninkaiden kumarrukseen 1475.[2]

Dominikaanimunkki Girolamo Savonarola alkoi vaikuttaa Firenzessä noin vuonna 1490. Hän hyökkäsi humanismia, sen pakanallisia elementtejä ja maallistumista vastaan. Savonarolan johdolla pakanalliseksi katsottua maalaustaidetta ja kirjallisuutta poltettiin roviolla, ja hänen saarnansa todennäköisesti vaikuttivat siihen, että Botticellin taide muuttui samoihin aikoihin.[2]

Botticellin myöhäistuotanto koostuu uskonnollisista aiheista, joissa on kiihkeän dramaattisia tai suorastaan tuskallisia eleitä. Myöhäisiä maalauksia ovat esimerkiksi Pietà (n. 1495) ja Kristuksen syntymä (n. 1500).[2] Savonarolan apokalyptisia hahmoja on nähty Botticellin maalaamassa seimiasetelmassa (Natività mistica, noin 1500).[9] Voimakkaiden eleiden ja vääristyneiden hahmojen ohella Botticellin myöhäistuotanto oli aiempaa pienikokoisempaa. Myös värit muuttuivat luonnonmukaisista, ja muistuttivat noin sata vuotta aiemmin vaikuttaneen Fra Angelicon teoksia.

Myöhäisvaiheen merkittävimpiä teoksia ovat Dante Alighierin Divina Commedian tulkinnat vuosilta 1492–1497. Botticellin herkistynyt viivailmaisu ja aineettoman tuntuinen ilmaisu näkyy piirustuksissa puhtaana.[2] Medicit tilasivat kuvitukset vuonna 1480. Botticelli teki satakunta tussipiirrosta, mutta työ jäi kesken. Lisäksi kokoelma hajosi melko pian eri puolille tuntemattomista syistä.[10] Säilyneistä piirustuksista 84 on Berliinin Kupferstichkabinettissa ja kahdeksan Vatikaanin kirjastossa.[2]

Botticelli luultavasti luopui maalaamisesta vuoden 1500 jälkeen[2] ja viihtyi Girolamo Savonarolan seuraajien parissa. Vasarin mukaan hän eli vanhuutensa köyhyydessä, koska oli tuhlaileva ja järjestelykyvytön. Toisaalta Savonarolan kannattajana hän ei enää maalannut eikä siis myöskään juuri saanut tuloja taidemaalarin työstä. Botticelli kuoli 65-vuotiaana ja hänet haudattiin vuonna 1515 Firenzen Ognissantiin.[11][12][13]