Etniset puhdistukset Bosnian sodassa

Ajatus Serbian luomisesta Jugoslaviaan hävittämällä muita kansoja syntyi luultavasti jo viimeistään 1980-luvulla. Karadzicin kanssa SDS:ää perustanut Vladimir Srebrov kertoi, että Bosnian muslimit oli tarkoitus tuhota taloudellisesti ja täysin eliminoida kansana. Srebrovin mukaan liittoarmeijan kenraalit suunnittelivat Bosnian jakamista Kroatian kanssa Vrbas-joki rajana jo 1980-luvulla niin, että puolet muslimeista kuolisi, osa pakenisi ja osa kääntyisi ortodokseiksi. Kun Srebrov valitti serbinationalisteille, etteivät nämä noudata suunnitelmaa, serbien puolisotilaalliset joukot pidättivät ja kiduttivat Srebrovia.

Yhtenäisen serbivaltion luomiseen tähtäävä Ram-suunnitelma kiteytyi vaiheittain vuosina 1990–1991.

Serbian nationalismilla ratsastanut presidentti Slobodan Milosevic näki Kroatian ja Slovenian itsenäistymispyrkimysten luovan harvinaisen otollisen tilaisuuden suuren serbivaltion luomiselle. Armeijan upseerit suunnittelivat ja valmistelivat Suur-Serbiaan tähtäävää RAM-suunnitelmaa ainakin niin aikaisin kuin vuonna 1990[4][5][6].

Milosevic hylkäsi ajatuksen yhtenäisestä keskitetystä liittovaltiosta (suunnitelma A) jo vuoden 1991 alussa, ja ajoi sen jälkeen Serbian ulkopuolisten serbialueiden yltiökansallismielisten aseistamista ilman liittoarmeijan väliintuloa. Tämä oli niin sanottu suunnitelma B. Milosevicin väitetään jakaneen Bosnian Kroatian johtajan Tudjmanin kanssa jo alkuvuodesta 1991 Karađorđevossa[7]. Milosevicin toivo luoda Suur-Serbia poliittisin keinoin mureni Kroatian ja Slovenian itsenäistyttyä kesäkuussa 1991. Jo helmikuussa 1991[8] esitetty suunnitelma C oli RAM-suunnitelma[9] (runkosuunnitelma, ram=kehys, runko tai Brana-suunnitelma), jossa voimakas liittoarmeijan ja aseistettujen paikallisten serbien yhteishyökkäys ajaisi muslimit ja kroaatit tiehensä[10] mahdollisimman suurelta alueelta Bosniassa ja Kroatiassa. Tarkoituksena oli jo keväällä 1991 vuotaneen suunnitelman mukaan luoda yhtenäinen serbikäytävä alueelta länteen ja etelään. Käytäväsuunnitelman oli laatinut liittoarmeijan esikunta ja Milosevicin virasto.[11] Cetnikkijärjestö "Valkoisten kotkien" johtajan Vojislav Seseljin mukaan Milosevic käski heitä "puhdistamaan". RAM-suunnitelma viimeisteltiin elokuussa 1991 kokouksessa, jossa oli läsnä liittoarmeijan korkeita upseereja ja myös armeijan psykologisen osaston asiantuntijoita. Kokouksessa olivat läsnä kenraalit Blagoje Adžić ja majuri Milan Gvero, majuri Čedo Knežević, everstiluutnantti Radenko Radinović,ja kenraali Aleksandar Vasiljević.

Suunnitelman ajatus oli järjestää ja siirtää Serbian ulkopuoliset Jugoslavian serbit SDS:n valvonnan alle ja aseistaa heidät serbivaltion luomista varten. Suunnitelmaan liittyi myös peitettyjä toimintoja. Salaisen poliisin oli määrä luoda serbipoliisi ja aseistettuja serbijoukkoja Krajinaan ja Bosnian serbitasavaltoihin. Elokuussa 1991 Milosevic ja Karadzic tapasivat keskustellen Bosnian tilanteesta, ja Karadzic mainitsi että kenraali Nikola Uselecilta saapuu pian asekuljetus. Ram-suunnitelma vuosi julkisuuteen 1991, kun Ante Markovic paljasti sen Vreme-lehdelle. Markoviic sanoi, että aseet oli määrä antaa serbien aluepuolustukselle. Milosevic väitti jälkikäteen, ettei Ram ollut sotasuunnitelma vaan viestinnän salaussuunnitelma.

Serbian salaisen poliisin päällikkö Jovica Stanišić loi Arkanin tiikerit ja Kapetan Draganin Punaiset baretit.

Ram-suunnitelmaan liittyvä erävirallinen "sotilaslinja" luotiin. Sitä johti kenraali Jovica Stanišić, ja "etnisen puhdistuksen ministeri" Mihalj Kertes. Ja kenraalien Ratko Mladić ja Andrija Biorčević oli määrä koordinoida Seseljin ja Arkanin cetnikkiryhmät armeijan toimintaan. Eversti Željko Ražnatović (Arkan)in oli määrä johtaa sitä käytännössä. Suunnitelmassa oli tarkoitus terrorisoida muslimeja muun muassa raiskauksin.

Etnisen puhdistuksen kaava syntyi sodan alussa huhti-toukokuussa 1992. Četnikit ja liittoarmeija toimivat ensi kertaa Bosniassa Bijeljinassa, jonne hyökänneet serbit surmasivat raa'asti tapaamiaan bosniakkisiviilejä. Arkanin cetnikit hyökkäsivät moskeijoihin, tappoivat summamutikassa muslimeja, ryöstivät muslimien kodit ja tuhosivat muslimien instituutiot. Muslimit toivoivat liittoarmeijan auttavan heitä. Näin ei käynyt, vaan cetnikit ja armeija karkottivat yhdessä 30 000 muslimia pakoon, ja noin 100 oli kuollut.

Huhtikuun alussa Milosevic ja Karadzic väittivät muslimien kansanmurhaavan serbejä. Milosevicin mukaan Serbia ei ollut mukana sodassa, ja Karadzicin mielestä Bosnian hallitus oli aloittanut sodan, kun oli aktivoinut aluepuolustuksen 4. huhtikuuta vastauksena Bijeljina tapahtumiin. Seuraava puhdistus tapahtui ensi kertaa suurena Zvornikissa lähellä Serbian rajaa. Zvornikia tulitettiin ensin tykeillä, kun serbit olivat poistuneet kaupungista. Tsetnikit, erikoispoliisijoukot ja liittoarmeija valtasivat pian kaupungin. Bosniakkeja vastaan eivät juurikaan toimineet paikalliset serbit, vaan Serbiasta tulleet. Verilöylyn jälkiä alettiin pian peitellä lastaamalla ruumiita kuorma-autoihin. Etninen puhdistus oli täydellinen, 50 000 bosniakkia ja kroaattia pakkosiirrettiin, pakeni ja murhattiin.

Ensi kertaa serbien tekemä etninen puhdistus näkyi koko laajuudessaan vasta Focassa. Siellä Valibor Ostojic ja Vojislav Maksimovic pitivät ortodoksikirkossa 6. huhtikuuta Focan valtausta valmistelevan kokouksen.

Valibor Ostojic oli Karadzicin ystävä ja Vojislav Maksimovic Bosnian entinen tiedotusministeri.

Niinpä 6. huhtikuuta montenegrolaista tsetnikkiä alkoi murhata ja ryöstää bosniakkeja sekä polttaa bosniakkien taloja. Seuraavana päivänä Ostojic määräsi puhdistamaan kaupungin muslimeista ja pettureista. Samana yönä ihmisiä ammuttiin takapihoilleen. Focaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit ja aloitettiin kulttuurimuistomerkkien tuhoaminen, moskeija räjäytettiin. Focassa myös seksuaalirikoksista kommunistien aikana vangittu Ostojic aloitutti naisten ohjatun raiskauksen[12].

Aluksi kertomuksia Bosnia-Hertsegovinan julmuuksista ei uskottu tai ne haluttiin sivuuttaa. Kun Bosnia-Hertsegovinan hallitus kertoi YK:n pääsihteerille bosniakkeihin kohdistuneista julmuuksista, pääsihteeri ei uskonut tätä. On väitetty, että länsivallat olisivat olleet tietoisia keskitysleireistä jo varhain, mutta eivät halunneet aluksi puuttua asiaan. ^lähde?