Boris Stein

Boris Jefimovitš Stein (ven. Борис Ефимович Штейн, Štein; 1892 Aleksandrovsk[1] – 1961) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi Neuvostoliiton Helsingin-lähettiläänä vuosina 1933–1934.

Boris Stein vuonna 1927.

Stein valmistui 1917 Pietarin polyteknisestä instituutista ja työskenteli vuodesta 1920 ulkoasiainkansankomissariaatissa, jossa hän toimi muun muassa kauppapoliittisen osaston, Puolan ja Baltian osaston sekä Keski-Euroopan osaston johtajana. Hän oli Neuvosto-Venäjän delegaation sihteerinä vuoden 1922 Genovan konferenssissa sekä myöhemmässä Haagin konferenssissa ja vuoden 1927 Geneven konferenssissa. Stein oli vuosina 1933–1934 lähettiläänä Suomessa ja 1935–1939 suurlähettiläänä Italiassa. Hän kuului Neuvostoliiton pysyvään valtuuskuntaan Kansainliitossa vuosina 1934–1937 ja oli Neuvostoliiton valtuuskunnan varajäsenenä YK:n yleiskokouksen kahdessa ensimmäisessä istunnossa. Vuodesta 1939 Stein oli Neuvostoliiton ulkoministeriön diplomaattikoulun professorina ja vuodesta 1945 ulkoministeriön lähetystöneuvoksena.[1] Hän kirjoitti useita teoksia Neuvostoliiton diplomaattisesta historiasta.

Maaliskuussa 1939 Stein lähetettiin Helsinkiin neuvottelemaan Suomen ja Neuvostoliiton puolustusyhteistyöstä, mikä oli jatkoa aiemmille Jartsev-neuvotteluille, sillä Suomen hallitus ei ollut suhtautunut lähetystösihteeri Boris Jartsevin suulla tehtyihin ehdotuksiin vakavasti tämän alhaisen muodollisen aseman vuoksi. Stein ehdotti, että Suomi vuokraisi Suomenlahden ulkosaaret Neuvostoliitolle 30 vuoden ajaksi ja vastineena Neuvostoliitto luovuttaisi Itä-Karjalasta Repolan ja Porajärven Suomelle. Hän tapasi Suomen ulkoministeri Eljas Erkon kuusi kertaa maalis–huhtikuussa 1939, mutta Suomen hallitus torjui kaikki ehdotukset.[2]