Boris Stürmer

Boris Vladimirovitš Stürmer (ven. Бори́с Влади́мирович Штю́рмер, Štjurmer; 28. heinäkuuta (J: 16. heinäkuuta) 1848 – 2. syyskuuta (J: 20. elokuuta) 1917 Pietari) oli venäläinen virkamies, joka toimi Venäjän pää-, ulko- ja sisäministerinä ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916.[1]

Boris Stürmer
Борис Штюрмер
Venäjän pääministeri
2. helmikuuta 1916 – 23. marraskuuta 1916
Monarkki	Nikolai II
Edeltäjä	Ivan Goremykin
Seuraaja	Aleksandr Trepov
Henkilötiedot
Syntynyt	28. heinäkuuta 1848 Baykovo, Venäjän keisarikunta
Kuollut	2. syyskuuta 1917 (69 vuotta) Pietari, Venäjä
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stürmer aloitti virkauransa vuonna 1872 Venäjän oikeusministeriöstä, josta hän siirtyi myöhemmin hoviministeriöön. Vuodesta 1892 hän toimi kuvernöörinä Tverissä, Novgorodissa sekä Jaroslavlissa. Hän sai 1888 kamariherran ja 1896 hovimestarin arvon. Stürmer nimitettiin 1902 sisäministeriön osastopäälliköksi ja hänestä tuli sisäministeri Vjatšeslav von Plehwen läheinen apulainen. Plehwen murhan (1904) jälkeen Stürmer vetäytyi pitkäksi aikaa aktiivisesta viranhoidosta ja toimi valtakunnanneuvoston jäsenenä.[2]

Suhteellisen vähän tunnettu Stürmer nimitettiin Venäjän pääministeriksi 2. helmikuuta 1916 keisarinna Aleksandran ja munkki Rasputinin tuella, joista hän oli koko virkakautensa ajan riippuvainen. Keisari Nikolai II johti sodankäyntiä rintaman lähellä ja oli sivussa hallitustoimista. Maaliskuussa Stürmer sai hoidettavakseen samanaikaisesi myös sisäministerin ja heinäkuussa vielä ulkoministerinkin tehtävät. Venäjä kärsi tuolloin inflaatiosta sekä elintarvikepulasta. Stürmerillä ei ollut omaa selkeää linjaa pääministerinä ja häntä on pidetty epäpätevänä tehtäviinsä. Häntä epäiltiin myös saksalaismieliseksi ja marraskuussa 1916 kokoontunut duuma esitti avoimesti syytöksiä häntä vastaan.[1] Kadettipuolueen johtaja Pavel Miljukov syytti Stürmeria valtiosalaisuuksien paljastamisesta viholliselle ja Rasputinin kaltaisten ”pimeiden voimien” myötäilystä.[2] Stürmer menetetti nyt myös keisarinnan ja Rasputinin tuen ja erosi lopulta tehtävistään 23. (10.) marraskuuta.[1]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen väliaikainen hallitus pidätti Stürmerin ja hänet vangittiin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Häntä vastaan valmisteltiin oikeudenkäyntiä valtiopetoksesta, mutta hän kuoli vankeudessa ennen kuin prosessia ehdittiin aloittaa.[1]