Boris Kumm

Boris Kumm (29. lokakuuta 1899 Tallinna, Vironmaan kuvernementti – 21. marraskuuta 1958 Tallinna, Neuvosto-Viro) oli kommunistinen virolainen poliitikko, joka leimautui 1940-luvulla stalinistisen terroripolitiikan tärkeimmäksi toteuttajaksi Neuvosto-Virossa. Hän toimi Neuvosto-Viron turvallisuuden ja sisäasiain kansankomissaarina Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940. Vuonna 1945 hänelle myönnettiin kenraalimajurin arvo. Hänet syrjäytettiin tammikuussa 1950.[1][2]

Boris Kumm
Boris Kumm vuonna 1941.
Boris Kumm vuonna 1941.
Neuvosto-Viron sisäasiain kansankomissaari
25. elokuuta 1940 – 26. maaliskuuta 1941
Edeltäjä Maksim Unt
Seuraaja Andrei Murro
Neuvosto-Viron kansallisen turvallisuuden kansankomissaari
26. maaliskuuta 1941 – 6. elokuuta 1941
20. toukokuuta 1944 - 24. tammikuuta 1950
Seuraaja -
Valentin Moskalenko
Neuvosto-Viron sisäasiain kansankomissaari
6. elokuuta 1941 – 20. toukokuuta 1944
Edeltäjä Andrei Murro
Seuraaja Aleksander Resev
Henkilötiedot
Syntynyt1. syyskuuta 1897
Tallinna, Vironmaan kuvernementti
Kuollut21. marraskuuta 1958 (61 vuotta)
Tallinna, Neuvosto-Viro
Kansalaisuus virolainen
Tiedot
Puolue Viron kommunistinen puolue (EKP), Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) (1923–)
Muut puolueet Viron itsenäinen sosialistinen puolue (1922–1923)
Sotilaspalvelus
Puolustushaara NKVD
Palvelusvuodet 1938–1950
Sotilasarvo kenraalimajuri (1945–)
Taistelut ja sodat toinen maailmansota
Kunniamerkit Punaisen tähden kunniamerkki syyskuu 1943
Voitosta Saksasta suuressa isänmaallisessa sodassa 1941–1945, toukokuu 1945
Punalipun kunniamerkki toukokuu 1945
Isänmaallisen sodan kunniamerkki kesäkuu 1946

Nuoruus Pärnussa – mukana laittomassa kommunistipuolueessa

Boris Kumm syntyi puuvientiyrityksen virkamiehen perheeseen. Hän opiskeli Pärnun lukiossa vuosina 1911–1915, jota hän ei saanut loppuun. Sen jälkeen hän opiskeli farmasiaa Pärnussa. Vuosina 1916–1917 hän palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa vartiointitehtävissä Pietarissa. Vuosina 1917–1919 hän oli metsä- ja turvetyöntekijänä Pärnussa.[1]

Helmikuusta 1919 lähtien hän osallistui Viron vapaussotaan partiopataljoonan korpraalina, ja hänet kotiutettiin heinäkuussa 1920. Vuosina 1920–1924 hän oli työläisenä Pärnussa. Vuonna 1923 hän liittyi laittomaan Viron kommunistiseen puolueeseen (EKP). Silloisia poliittisia aktiviteetteja olivat valinta Pärnun kaupunginvaltuustoon sekä osallistuminen ammattiliittojen toimintaan. Hänet valittiin Viron parlamenttiin riigikoguun vuoden 1923 vaaleissa kommunistien peitejärjestön Työläisten yhteisrintaman listoilta. Kommunistinen lista sai silloin kymmenen paikkaa riigikogun sadasta paikasta.[1] Marraskuussa 1924 Kumm tuomittiin useiden muiden kommunistien kanssa niin sanotussa 149 prosessissa elinkautiseen vankeuteen.[3]

Vankeutta kesti aina vuoteen 1938, jolloin presidentti Konstantin Päts armahti kommunistit. Vapauduttuaan kommunistit organisoituivat maanalaiseksi järjestöksi, jossa Kumm toimi puolueen palveluksessa vuodesta 1938 lähtien Pärnun kaupungin alueella. Samalla hänet värvättiin Neuvostoliiton ulkomaantiedustelun agentiksi.[1]

Neuvostoliiton agentti ja sabotaasityön toteuttaja

Vuonna 1940 hän johti kesäkuun vallankaappausta Pärnussa, ja hänet nimitettiin Viljandi-Pärnun alueen poliittisen poliisin komissaariksi. Pian sen jälkeen hänestä tuli sisäministeriön poliisin apulaisjohtaja. Neuvostoliiton liitettyä Viron tasavallan osaksi Neuvostoliittoa Kummista tuli syntyneen Neuvosto-Viron sisäasioiden kansankomissaari ja maaliskuussa 1941 Neuvosto-Viron valtion turvallisuuden kansankomissaari.[4]

Kesäkuun puolivälissä 1941 toteutetuissa yli 10 000 virolaisen Siperiaan tehdyissä maastakarkotuksissa Kumm oli keskeinen yhdessä sisäasiain komissaarin Andrei Murron ja kommunistipuolueen johtajan Karl Sären kanssa.[5][6] Saksalaisten miehitettyä Viron kesällä 1941 hän johti perääntymisvaiheessa maassa tehtyä sabotaasityötä. Kumm siirtyi sen jälkeen NKVD:n palvelukseen Moskovaan. Maaliskuusta 1944 lähtien, jolloin puna-armeija oli murtanut Leningradin saarron ja siirtänyt rintaman lähelle Viron rajoja,[7]

Toisen maailmansodan jälkeinen aika – kansallisen terrorismin toteuttaja

Kumm palasi 1944 Viroon puna-armeijan mukana ja toimi sen jälkeen maanpaossa olleen Neuvosto-Viron valtion turvallisuusministeriön komissaarina. Hänet ylennettiin vuonna 1945 kenraalimajuriksi. Sodan jälkeen Baltiassa toteutettiin maaliskuussa 1949 Baltian neuvostotasavaltojen suuri joukkokarkotus. Sen käytännön johtajana Virossa toimi Kumm yhdessä KGB-kenraalimajuri Ivan Jermolinin kanssa. Seurauksena oli yli 20 000 virolaisen karkotus Siperiaan.[8]

Kumm erotettiin kuitenkin tammikuussa 1950 tehtävästään NKP:n päätöksellä perusteena ”kulakkien karkottamisissa tehdyt virheet” ja ”heikko taistelu rosvoja vastaan”. Samassa yhteydessä suoritettiin puhdistus laajemminkin Neuvosto-Viron puoluejohdossa, sillä muun muassa kommunistipuolueen johtaja Nikolai Karotamm, presidentti Eduard Päll, ulkoministeri Hans Kruus erotettiin Neuvosto-Viron johtotehtävistä. Kumm alennettiin varaministeriksi tehtävänään kunnallisasiat. Vuonna 1953 hän jäi eläkkeelle tuberkuloosin vuoksi. Lisäksi Kumm oli vahvasti alkoholisoitunut. Hän kuoli Tallinnassa 21. marraskuuta 1958, ja hänet haudattiin Tallinnan metsäkalmistuun.[1]

Lähteet
  1. N. V. Petrov, K. V. Skorkin: КУММ Борис Гансович Кто руководил НКВД. 1934-1941. Viitattu 13.1.2023. (venäjäksi)
  2. Kumm, Boriss Eesti biograafiline andmebaas ISIK. 2004. Viitattu 13.1.2023. (viroksi)
  3. Romuald J. Misiunas, Rein Taagepera: ”Postwar Stalinism: 1945-1953”, The Baltic States, Years of Dependence, 1940-1980, s. 80. Berkeley, Los Angeles: University of California Press, 1983. (englanniksi)
  4. Soviet State Security in Estonia 1940-1991 kgbdocuments.eu. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  5. Commemorating the victims of June 1941 deportations 11.6.2021. The Estonian Institute of Historical Memory. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  6. Imbi Paju: Kenen kärsimys muistetaan? Helsingin Sanomat. 11.7.2004. Viitattu 13.1.2023.
  7. Kurt von Tippelskirch: ”Talvihyökkäys pohjoisen armeijaryhmän rintamalla”, Toisen maailmansodan historia, osa 3, s. 331–341. Suomentanut Tapio Hiisivaara. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1962.
  8. Aigi Rahi-Tamm, Andres Kaha: The Deportation Operation “Priboi” in 1949 26.10.2009. The Estonian Institute of Historical Memory. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.