Boris Blacher

Boris Blacher (6. tammikuuta 1903 Niutšvang[1] – 1975) oli virolaissyntyinen saksalainen säveltäjä, jonka tuotantoon kuuluvat mm. kamarioopperat Fürstin Tarakanowa, Die Flut (Tulva), Romeo und Julia, Abstrakte Oper n:r 1 ja Rosamunde Floris, monta balettia, kolme pianokonserttoa ja yksi sinfonia. Alussa hän sävelsi uusklassiseen tyyliin, sittemmin itse kehittämällään variaabelilla tekniikalla.[2] On sanottu, että hänen sävellyksilleen on tyypillistä selkeys, ironinen sävy ja naseva rytmiikka. Toisen maailmansodan jälkeen hän alkoi käyttää kaksitoistasäveltekniikkaa ja järjestelmällisiä rytminvaihdoksia. Hän kutsui tätä variaabeliksi metriikaksi.[3] Blacher kuului tšekkiläissyntyisen Ernst Křenekin ja saksalais-yhdysvaltalaisen Kurt Weillin ohella oopperasäveltäjiin, jotka pyrkivät sävellyksissään sosiaaliseen tendenssiin[4]. Hän teki myös piano- tai orkesterisovituksia Niccolò Paganinin konserttoihin[5]. Blacherin keksimässä muuntuvassa metriikassa tahtilaji jatkuvasti vaihtuu. Hän tutkikin sävellyksissään varsinkin tahtia.[6] Blacher oli Länsi-Berliinin musiikkikorkeakoulun professori vuodesta 1948 ja johtaja vuosina 1953–[1]1970[7].

Boris Blacher, valokuva on hänen passikuvansa vuodelta 1922.