Bopomofo
Bopomofo, virallisesti yleensä zhuyin (kiin.: 注音; pinyin: zhùyīn), on translitterointisysteemi, joka on kehitetty kiinalaisista kirjoitusmerkeistä. Nykyään sitä käytetään lähinnä vain Taiwanissa poliittisista syistä.[1] Manner-Kiinan viralliseksi translitterointisysteemiksi on vakiintunut pinyin.[2] Bopomofossa on yhteensä 37 symbolia.[1] Tooneja merkitään samanlaisilla merkeillä kuin pinyinillä, mutta ne sijoittuvat vokaalimerkin jälkeen eivätkä yläpuolelle.[3]
Bopomofo ㄅㄆㄇㄈ |
|
---|---|
Bopomofo kolmella eri tyylillä |
|
Tyyppi | osittainen tavukirjoitus |
Kielet | mandariinikiina |
Kehittäjä | Zhang Binglin |
Aikakausi | 1910-luvulta alkaen |
Kirjoitussuunta | vasemmalta oikealle |
ISO 15924 | Bopo, 285 |
Bopomofoa käytetään niin aikuisille kuin syntyperäisille lapsillekin tarkoitetuissa oppimateriaaleissa, mutta niiden saatavuus on heikkoa Taiwanin ulkopuolella, jossa bopomofoa ei juurikaan opiskella.[4]
Nimitys ja historia
Kiinaksi bopomofon virallinen nimitys on zhùyīn fúhào, joka tarkoittaa sananmukaisesti "äänteitä ilmaisevat symbolit" ja ilmaistaan bopomofoksi ㄅㄆㄇㄈ. Perinteisin merkein nimi kirjoitetaan 注音符號 ja yksinkertaisin 注音符号. Kiinan ulkopuolella käytettävä nimitys bopomofo tulee merkistön neljän ensimmäisen kirjaimen nimistä.[5].
Bopomofon kehittäjäksi mainitaan Zhang Binglin, joka loi kirjoitusjärjestelmän jossa on 37 merkkiä kaikille Pekingissä puhutun mandariinikiinan 37 äänteelle.[1]
Merkit
Lähteet
- London Indochinese Centre » Bopomofo - the Chinese ABC www.indochinese.co.uk. Viitattu 10.6.2020.
- Pinyin romanization | Chinese writing system Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
- Yu, Li: The Chinese Writing System in Asia: An Interdisciplinary Perspective. Routledge, 2019. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- What is Bopomofo (Zhuyin) ? | Learn Bopomofo in 15 minutes 10.6.2020. Grace Mandarin Chinese. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)
- Zhuyin fuhao / Bopomofo www.omniglot.com. Viitattu 10.6.2020.
- Li, Hsien: The Manual of the Phonetic Symbols of Mandarin Chinese (pdf) 2000. Ministry of Education. Viitattu 10.6.2020. (englanniksi)