Booritrioksidi

Booritrioksidi
Tunnisteet
CAS-numero	1303-86-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava	B2O3
Moolimassa	69,62 g/mol
Ulkomuoto	Lasimaista massaa tai valkoista kiteistä jauhetta
Sulamispiste	450 °C[1]
Kiehumispiste	1 860 °C[2]
Tiheys	2,46 g/cm3 (kiteinen muoto) ; 1,8 g/cm3 (amorfinen muoto); [2]
Liukoisuus veteen	Reagoi veden kanssa [1]
	Infobox OK

Booritrioksidi (B₂O₃) on boorin ja hapen muodostama epäorgaaninen yhdiste. Aine on boorihapon anhydridi. Yhdistettä käytetään muun muassa lasin valmistuksessa.

Ominaisuudet

Booritrioksidia esiintyy kahtena muotona: amorfisena, lasimaisena aineena, joka imee itseensä ilman kosteutta sekä rombisesti kiteytyvänä kiinteänä aineena. Veden kanssa reagoidessaan booritrioksidi muodostaa boorihappoa, ja syövyttää tämän vuoksi metalleja. Liukenemisessa vapautuu suuri määrä lämpöä eli reaktio on eksoterminen.[1][2][3]

B₂O₃ + 3 H₂O → 2 H₃BO₃

Sulana booritrioksidi kykenee liuottamaan monien metallien oksideja. Tällöin syntyy värillisiä yhdisteitä, joita voidaan käyttää hyödyksi kvalitatiivisessa analyysissä.[1]

Valmistus

Booritrioksidia valmistetaan hehkuttamalla boorihappoa, jolloin happomolekyylistä poistuu vety. Kuumennettaessa syntyy ensin metaboorihappoa ja edelleen kuumennettaessa booritrioksidia.[1]

2 H₃BO₃ → 2 HBO₂ + 2 H₂O

2 HBO₂ → B₂O₃ + H₂O

Käyttö

Booritrioksidia käytetään enimmäkseen lasin ja emalin valmistukseen.[3] Yleensä booritrioksidia lisätään piidioksidin joukkoon, jolloin saadaan borosilikaattilasia, mutta pelkästä booritrioksidistakin voidaan valmistaa boraattilasia, jolla on voimakas taittokyky ja valon dispersio on vähäistä. Boraattilasiin lisätään usein alkalimetallien oksideita tai lantaanioksidia.[4]

Booritrioksidia käytetään myös muiden booriyhdisteiden, kuten boorikarbidin ja booritrifluoridin, valmistukseen ja niin kutsuttuna fluksina metallurgiassa.[3]

Myrkyllisyys

Booritrioksidi on ärsyttävä yhdiste ja aiheuttaa hengitettäessä yskimistä ja kurkkukipua. Silmiin joutuessaan aiheuttaa punoitusta ja kipua. Nieltynä booritrioksidi aiheuttaa huonovointisuutta.[2]

Lähteet

E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 116. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
Booritrioksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 3.1.2010
Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 146. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2010). (englanniksi)
David E. Clark, Bruce K. Zoitos: Corrosion of glass, ceramics, and ceramic superconductors, s. 288. William Andrew, 1992. ISBN 978-0-8155-1283-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2010). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[karamaki-1] E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 116. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.

[icsc-2] Booritrioksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 3.1.2010

[concise-3] Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 146. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2010). (englanniksi)

[4] David E. Clark, Bruce K. Zoitos: Corrosion of glass, ceramics, and ceramic superconductors, s. 288. William Andrew, 1992. ISBN 978-0-8155-1283-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.1.2010). (englanniksi)