Bonaventura Cavalieri

Francesco Bonaventura Cavalieri (1598 Milano – 30. marraskuuta 1647 Bologna)[1] oli italialainen matemaatikko. Hän kirjoitti logaritmeista ja geometriasta.[2]

Bonaventura Cavalieri.

Cavalieri liittyi jesuaatteihin (ei jesuiittoihin kuten joskus virheellisesti väitetään) jo lapsena. Hän kiinnostui matematiikasta opiskeltuaan Eukleideen teoksia ja tavattuaan Galileo Galilein, jonka oppilas hänestä myöhemmin tuli.[2][3] Vuonna 1629 Cavalierista tuli Bolognan yliopiston matematiikan professori.[3] Cavalieri tutki ennen kaikkea geometriaa, jossa hänen työnsä toimi Isaac Newtonin ja Gottfried Leibnizin differentiaalimatematiikan edeltäjänä.[4]

Cavalierin vuonna 1632 julkaistu Directorum universale uranometricum sisälsi sini-, tangentti-, sekantti- ja versaalisinitaulukot sekä näiden logaritmit kahdeksan numeron tarkkuudella. Cavalierin tärkein teos oli vuoden 1635 Geometria indivisibilibus continuorum, joka oli eräs uuden ajan alun keskeisimpiä matemaattisia teoksia.[3] Tässä kirjassa Cavalieri käsittelee ajatusta, jonka mukaan kappaleiden pinta-ala ja tilavuus koostuvat jakamattomista suorista, joita ikään kuin integroidaan geometrisesti erimuotoisten kappaleiden tilavuuksien määrittämiseksi. Nykyisillä differentiaalilaskennan merkinnöillä Cavalierin tärkein teoreema vastaa yhtälöä:[3]

${\displaystyle \int \limits _{0}^{a}x^{n}dx={\frac {a^{n+1}}{n+1}}}$

Hänen mukaansa on saanut nimensä kappaleiden tilavuuksia koskeva Cavalierin periaate.