Bon Scott

Bon Scottin patsas kotikaupungissaan Fremantlessa, Australiassa.

Ronald Scott syntyi Kirriemuirissa, Skotlannissa Charles ja Isobelle Scottille 9. kesäkuuta 1946. Kun perheeseen oli syntynyt toinenkin poika, Scottit muuttivat parempien työmahdollisuuksien perässä Australiaan vuonna 1952, kun Ronald oli kuusivuotias. Perheeseen syntyi siellä kolmaskin poika. He asuivat aluksi Melbournessa mutta muuttivat neljä vuotta myöhemmin länsirannikolle Fremantlen pikkukaupunkiin Perthin lähistölle. Charles Scott soitti rumpuja säkkipilliorkesterissa, ja myös Ronald opetteli soittamaan rumpuja.[1]

Scott lopetti koulunkäynnin 15-vuotiaana, heti kun se oli mahdollista. Hän kuului jengiin ja joutui usein tappeluihin. Elantonsa hän hankki sekalaisissa töissä kuten traktorikuskina, mekaanikkona ja posteljoonina. Keväällä 1963 Scott joutui loppuvuodeksi nuorisovankilaan varkaudesta, seksistä alaikäisen tytön kanssa, pidätyksen pakenemisesta ja väärän nimen ja osoitteen antamisesta poliisille.[2]

Scott yritti liittyä Australian armeijaan, mutta hänen hakemuksensa hylättiin, koska häntä pidettiin sopeutumattomana.[3]

Scottin ensimmäinen yhtye oli The Spektors, jossa hän soitti vuosina 1965–1966 rumpuja ja toisinaan myös lauloi. Spektors yhdistyi toisen yhtyeen kanssa ja otti nimekseen The Valentines. Scott siirtyi rummuista toiseksi laulusolistiksi. Yhtye esitti etupäässä amerikkalaisia soul-covereita ja suosittujen brittiläisten mod-yhtyeiden kappaleita. Se muutti vuonna 1967 itärannikolle Melbourneen, siirtyi purukumipopiin ja julkaisi singlejä. Vuonna 1969 julkaistun singlen B-puoleen ”Getting Better” on Scott merkitty yhdeksi tekijöistä. Saman vuoden loppupuolella koko yhtye pidätettiin huumeiden hallussapidosta, ja se sai sakot. Yhtye jatkoi vielä kiertueita ja singlejen julkaisua, ja soitti viimeisen keikkansa elokuussa 1970.[4]

The Valentinesin hajottua rockyhtye Fraternityn johtaja Bruce Howe pyysi Scottin tulemaan yhtyeeseensä laulajaksi. Fraternity julkaisi singlejä ja levytti albumin Livestock, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Yhtye ei myöskään onnistunut saavuttamaan menestystä Englannissa, vaikka vietti siellä 18 kuukautta 1970-luvun alussa. Adelaideen muuttanut yhtye oli kuitenkin suosittu Australiassa: se esiintyi televisiossa, ja Scott sai kasvonsa musiikkilehden kanteen. Scott kirjoitteli jo tuolloin lauluntekstejä, mutta Fraternity ei niitä käyttänyt kappaleissaan. Helmikuussa 1974 Scott joutui vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen ja oli kolme päivää koomassa. Näihin aikoihin Fraternity oli jo hajoamassa ja Scott etsi uutta yhtyettä.[5]

Bon Scott lavalla AC/DC:n laulusolistina.

Nuorten Youngin veljesten yhtye AC/DC etsi alkuvuonna 1974 uutta laulusolistia. Scott kiinnostui tilaisuudesta ja sai paikan koelaulun jälkeen.[6] Scott toimi AC/DC:n laulusolistina ja laulutekstien kirjoittajana kuolemaansa asti. Yhtye kasvatti tasaisesti suosiotaan ja teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1979 julkaistulla Highway to Hell -albumilla.

Scott oli 1970-luvun alkuvuosina naimisissa Irene Thorntonin kanssa.[7] Scottilla oletetaan olevan aviottomia lapsia, joskaan isyysvaateita ei ole koskaan esitetty.[8]

Scott eli estotonta rocktähden elämää, johon kuuluivat seksi, alkoholi ja huumeet. Hänen lavapersoonansa oli hurja ja villi, ja laulutapansa tunnusomaisen raju. Scottin ystävät kuvasivat häntä luonteeltaan ulospäinsuuntautuneeksi, hyväntuuliseksi, hauskaksi ja kiltiksi.[9]

Bon Scottin hauta Fremantlessa.

Tiistaina 19. helmikuuta 1980 Scott meni kiertuemanageri Ian Jeffreyn luokse syömään päivällistä, ja lähti sieltä noin kello 18.30 mennäkseen Music Machine -klubille Lontooseen. Kun klubin baari suljettiin kolmelta aamulla, Scott poistui sieltä raskaan juomisen jälkeen vanhan ystävänsä ja entisen naapurinsa Alistair Kinnearin kanssa. Kinnear ajoi Scottin asunnolle, mutta ei saanut Scottia liikkeelle. Kinnear päätti sitten viedä Scottin yöksi omalle asunnollensa East Dulwichin kaupunginosaan. Päästyään kotiinsa Kinnear ei vieläkään saanut Scottia hereille, jolloin Kinnear päätti jättää Scottin autoon yöksi nukkumaan humalatilansa pois.[10]

Seuraavana päivänä Kinnear meni katsomaan Scottia. Hän löysi Scottin autostaan tajuttomana ja kiirehti Camberwellin King's College -sairaalaan. Scott oli kuollut jo tullessaan sairaalaan. Viralliseksi kuolinsyyksi on ilmoitettu alkoholimyrkytys.[10]

Scott tuhkattiin 29. helmikuuta 1980 ja haudattiin Fremantleen Australiaan seuraavana päivänä.[11]

• Bon Scott with the Spektors

• Every Day I Have To Cry / I Can't Dance With You (Single 1967)
• She Said / To Know You Is To Love You (Single 1967)
• Why Me / I Can Hear The Raindrops (Single 1968)
• Pelicular Hole in the Sky / Love Makes Sweet Music (Single 1968)
• My Old Man's A Groovy Old Man / Ebeneezer (Single 1969)
• Nick Nack Paddy Whack / Getting Better (Single 1969)
• Juliette / Hoochie Coochie Billy (Single 1970)
• Bon Scott with the Valentines The Early Years (1988)
• Bon Scott: The Early Years 1967-72 (1988) (raidat 1-14)

• Seasons Of Change / Sommerville (Single 1971)
• The Race, Part 1 / The Race, Part 2 (Single 1971)
• If You Got It / Raglan's Folly / You Have A God (Single 1971)
• Welfare Boogie / Annabelle (Single 1972)

• High Voltage  (1975, julkaistu vain Australiassa)
• T.N.T.  (1975, julkaistu vain Australiassa)
• High Voltage  (1976, Australian ulkopuolella julkaistu versio)
• Dirty Deeds Done Dirt Cheap  (1976)
• Let There Be Rock  (1977)
• Powerage  (1978)
• If You Want Blood You've Got It  (1978, livealbumi)
• Highway to Hell  (1979)

• '74 Jailbreak  (1984, EP, joka sisältää 5 kappaletta)
• Bonfire  (1997, boksi)