Bombardier Transportation

Bombardier tuli kiskokalustomarkkinoille vuonna 1970, kun se osti itävaltalaisen Lohnerwerke GmbH:n.[4] Bombardier Transportationin ensimmäinen tilaus joukkoliikenteen liikkuvan kaluston osalta oli rakentaa metrojunia Montrealin metroon.[5]

Transportation Groupin ydin muodostui Montreal Locomotive Works:n (MLW) ostolla vuonna 1975.[6]

Vuoden 1975 oston myötä Bombardier osti MLW:n LRC (kevyt, nopea, mukava) kalteva juna, jonka se valmisti 1980-luvulla. Vuonna 1987 Bombardier osti yhdysvaltalaisten junavaunujen valmistajien Buddin ja Pullman-Standardin omaisuuden.[7]

1980-luvun lopulla Bombardier Transportation saavutti valmistusaseman Euroopassa ostamalla 45 %:n osuuden BN Constructions Ferroviaires et Métalliques[5] (jonka päätoimipaikka oli Bruges, Belgia) vuonna 1986 ja ANF-Industries (jonka päätoimipaikka oli Crespin, Ranska, lähellä Belgian rajaa) vuonna 1989. .[5]

Vuonna 1990 Procor Engineering Horburysta lähellä Wakefieldiä Englannissa; ostettiin korien valmistaja,[5] ja nimettiin uudelleen Bombardier Prorail.[8]

Vuonna 1991 ryhmä osti Urban Transportation Development Corporationin (UTDC) Ontarion hallitukselta, joka oli aiemmin ostanut Hawker Siddeley Canada. MLW myytiin General Electricille vuonna 1988. GE lopetti junavaunutoiminnan Kanadassa vuonna 1993. Bombardier Transportation jatkaa junavaunujen toimintaa Thunder Bayssa.

Vuonna 1991 perustettiin ryhmittymä Bombardier Eurorail, joka koostui yhtiön eurooppalaisista tytäryhtiöistä; BN, ANF-Industrie, Prorail ja BWS.[9][10] Vuonna 1992 yritys osti Meksikon suurimman rautateiden liikkuvan kaluston valmistajan Concarril Meksikon hallitukselta.[11]

Vuonna 1995 Waggonfabrik Talbot Aachenissa Saksassa ja vuonna 1998 Deutsche Waggonbau (DW) ja Ateliers de Constructions Mécaniques de Vevey Veveyssa Sveitsissä ,[12] hankittu 6. kesäkuuta 2. </0> ="hist1"/> DW kattoi suurimman osan entisen Itä-Saksan rautatielaiteteollisuudesta ("Kombinat Schienenfahrzeugbau"), ja sen päätoimipaikat sijaitsevat Bautzenissa ja Görlitzissa.

Toukokuussa 2001 Bombardier Transportation osti Adtranzin DaimlerChryslerilta, ja siitä tuli monien mittausten mukaan länsimaailman suurin rautatielaitteiden valmistaja.[13] EU:n kilpailukomissio hyväksyi haltuunoton useilla pienillä lausekkeilla, mukaan lukien Bombardierin osuuden myynti Adtranz/Stadler-yhteisyrityksessä Stadler Pankow (myyty Stadler Railille) ja sopimus Kiepe Electric:n pitämisestä toimittajana ja ELIN:n kumppanina useiden vuosien ajan hankinnan jälkeen.[14][15] Adtranzin lisääminen teki Bombardierista veturien valmistajan olemassa olevilla tuotelinjoilla matkustajavaunut, moniyksikköjunat ja raitiovaunut. Adtranzin hankinnan myötä Bombardier sai osaamista myös sähkökäyttöisten propulsiokomponenttien liiketoiminnasta.

Vuonna 2001 tapahtuneen Adtranzin hankinnan jälkeen Bombardier Transportation siirsi pääkonttorinsa, suunnittelukeskuksensa ja ydintuotantostrategiansa Eurooppaan ja muutamalla perinteellä tehtaalla Pohjois-Amerikassa pienempiä Pohjois-Amerikan markkinoita varten:[16]

• Kolmen teli-valmistuspaikan oli määrä sijaita Siegenissa Saksassa, Derbyssä, Englannissa ja entisessä ANF-tehtaassa Crespinissä (Ranska).
• Ajoneuvojen korien valmistus tapahtui Bautzenissa ja Görlitzissä (Saksa), entisessä Kalmar Verkstad-tehtaassa (Ruotsi), Derby Litchurch Lane Worksissa ja entisessä BN Constructions Ferroviaries et Metalliques Bruggessa.
• Lopulliseen kokoonpanoon yhtiö valitsi entisen Waggonfabrik Talbotin tehtaan Aachenissa ja entisen LEW Hennigsdorfin (nro Berliini) Saksassa, entisen Sorefame-tehtaan Sorefame [Amadora]], Portugali ja sen tehtaat Derbyssä, Crespinissä, Bruggessa, Kalmarissa ja Prattelnissa Sveitsissä. ^lähde?

Lisäksi useilla tehtailla olisi erikoistuneita valmistustehtäviä, mukaan lukien Česká Lípa (Tšekki) ja Pafawag-tehdas Puolassa, joka toimittaisi osia ja hitsattuja rakenteita, sekä toimipaikat Wienissä (Itävalta) ja Bautzenissa ( Saksa), joka erikoistuisi kevyiden raideajoneuvojen (LRV) valmistukseen, kun taas Saksan markkinoille tarkoitettuja kaksikerroksisia junia valmistettaisiin Görlitzissä. Muiden sivustojen tehtävää on rajoitettu tai ne suljettiin.[17][18]

Vuonna 2004 Euroopan matkustajajunateollisuuden ylikapasiteetin vuoksi Bombardier ilmoitti rakenneuudistusohjelmasta, joka johti useiden tehtaiden sulkemiseen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa suljettiin telien tuotantolaitos Pride Parkissa, Derbyssä, Bombardier Prorail (Wakefield) ja huoltolaitos Doncasterissa; Manner-Euroopassa Prattelnin, Kalmarin ja Amadoran tehtaat suljettiin,[19] sekä tehtaita Ammendorfissa ja Vetschauissa Itä-Saksassa, jotka oli määrä sulkea vuonna 2001.[17][19]

Vuoden 2012 lopulla Bombardier ilmoitti sulkevansa Bombardier Talbot-tehtaan Aachenissa ja vähentävänsä työvoimaa 1 200 henkilön kuljetusalalla.[20][21]

Yritys sai kaksi suurta tilausta vuonna 2014: San Francisco Bay Area Rapid Transit District (BART) tilasi Bombardierilta vuoden 2014 alussa 365 lisäjunavaunua, jotka koottaisiin Bombardierin tehtaalla Plattsburghissa, uudessa osavaltiossa. York;[22] Transport for London (Yhdistynyt kuningaskunta) teki 1,3 miljardin punnan sopimuksen 70 Aventra-junan toimittamisesta Crossrailille, ja sisälsi huoltokeskuksen rakentamisen Old Oak Commoniin.[23]

Toukokuussa 2014 Bombardier laajensi läsnäoloaan Australiassa ostamalla 100 %:n osuuden Rail Signaling Servicestä (RSS). Rail Signaling Service on australialainen yritys, joka keskittyi rautatiemerkinantoratkaisujen suunnitteluun ja rakentamiseen.[24] Syyskuussa 2014 ilmoitettiin Maryborough-tehtaan supistamisesta ja mahdollisesta sulkemisesta,[25] tehdas suljettiin joulukuussa 2015.[26]

Tammikuussa 2015 Unkarin hallitus kansallisti Dunakeszin (Bombardier MÁV Kft., unkari) tappiolliset ja vajaakäytössä olevat Bombardier-vaunut ja osti 64,9 prosentin osuuden 7,8 dollarilla miljoonaa.[27]

Entinen pääkonttori vuonna 2016

Toukokuussa 2015 emoyhtiö Bombardier ilmoitti aikovansa jakaa tai erottaa Bombardier Transportationin erilliseksi julkisesti noteeratuksi yhtiöksi, mutta säilyttää määräysvallan enemmistöomistajana.[28] Bombardier Transportationin toimitusjohtaja Lutz Bertling totesi, että myynnin ensisijainen motiivi oli lisätä yrityksen taloudellista joustavuutta mahdollisia yritysostoja tai konsolidaatioita varten, mikä mahdollistaa yrityksen paremman toiminnan. kilpailla odotetun kiinalaisen läsnäolon kanssa Euroopan markkinoilla.[29] IPO suunniteltiin vuoden 2015 lopulle.[30] Vuoden 2015 lopulla julkinen sijoittaja Caisse de dépôt et placement du Québec (CDPQ) hankki 1,5 miljardin dollarin osuuden Bombardier Transportationista [ [joukkovelkakirja (rahoitus)|obligaatio]]/osake -hybridi, jossa CDPQ:lle palautettavat osakkeet riippuvat yhtiön taloudellisesta tuloksesta. Investointi edusti alun perin 30 %:n osuutta – arvoltaan 5 miljardia dollaria. Myynti edellytti osittain emoyhtiön CSeries-suihkukoneen rahoituksen jatkamista, mikä oli merkittävä syy emoyhtiön 4,6 miljardin dollarin tappioon vuonna 2015.[31][32]

Vuoden 2015 lopulla Belgian kansallinen rautatieyhtiö myönsi Bombardier/Alstom-konsortiolle suuren 3,3 miljardin euron sopimuksen 1 362 kaksikerroksisesta M7-matkustajaajoneuvosta, jonka arvo Bombardierille on noin 2,1 euroa miljardia.[33]

Bombardier avasi elokuussa 2016 6 000 m² (65 000 sq ft) tuotantolaitoksen Isandossa, Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa. Sivusto oli erikoistunut sähköisten vetolaitteiden (Mitrac) tuotantoon.[34]

Bombardier sanoi joulukuussa 2016 "haastavaan markkinaympäristöön" viitaten, että "strateginen uudelleensuuntaus" keskittyisi "voimakkaaseen tuotteiden standardointiin ja toimipaikkojen erikoistumiseen, jotta niistä tulisi tehokkaampia". Jopa 2 200 työpaikkaa odotetaan poistuvan Saksan tehtaista Hennigsdorf, Görlitz ja Bautzen.[35]

2010-luvun lopulla Bombardier on kärsinyt ohjelmisto- ja laatuongelmat useissa niin sanotuissa "perinnöissä" sopimuksissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mikä pakotti Bombardierin maksamaan lisäkustannuksia ja maksamaan myöhästymismaksuja. Tämä koskee New Yorkin MTA:n, Saksan Deutsche Bahnin, Sveitsin SBB:n ja London Overgroundin sopimuksia.< ref>{{Cite web|title=Mikä meni vikaan Bombardierissa? Everything|url=https://montrealgazette.com/news/local-news/what-went-wrong-at-bombardier-everything%7Caccess-date=2021-02-03%7Cwebsite=montrealgazette%7Clanguage=en-CA}%5Bvanhentunut+linkki%5D }</ref> Analyytikot spekuloivat, että sen jälkeen, kun Bombardier osti Adtranzin, joka oli kaksi kertaa Bombardierin kokoinen yritys, Bombardier on luonut joukon organisatorisia ongelmia, joiden ratkaiseminen kesti vuosia.[36]

Vuoteen 2018 mennessä Bombardier on sittemmin pudonnut kolmanneksi suurimmaksi rautatielaitteiden valmistajaksi länsimaissa ja neljänneksi maailmanlaajuisesti CRRC:n, Siemens Mobilityn ja Alstomin ohittamana.[37][38][39]

Helmikuussa 2020 Alstom suostui ostamaan Bombardier Transportation -divisioonan ja allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan 5,8–6,2 miljardilla eurolla. Kauppa vaati Alstomin osakkeenomistajien hyväksynnän lokakuussa 2020 pidetyssä kokouksessa sekä eurooppalaisten sääntelyviranomaisten hyväksynnän. Bombardierin suurin osakkeenomistaja Caisse de dépôt et placement du Québec oli jo suostunut myyntiin.[40][41] Heinäkuussa 2020 Euroopan komissio hyväksyi myynnin.[42] Bombardier Inc. ilmoitti 1.12.2020, että kauppa saatetaan päätökseen 29.1.2021 hintaan 5,5 miljardia euroa.[43][44]