Boletaceae
Boletaceae on Boletales-lahkoon kuuluva sieniheimo. Se on lahkonsa monimuotoisin heimo, ja se sisältää sekä tatteja että helttasieniä. Heimo on ekologisesti merkittävä, sillä suurin osa lajeista muodostaa ektomykorritsoja. Boletaceae-sienten tiedetään muodostavan ektomykorritsoja yli kymmenen kasviheimon kanssa.[2][3]
Boletaceae | |
---|---|
Herkkutatti (Boletus edulis) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Alaluokka: | Agaricomycetidae |
Lahko: | Boletales |
Alalahko: | Boletineae |
Heimo: |
Boletaceae Chevall.[1] |
Katso myös | |
Boletaceae sisältää taloudellisesti merkittäviä ruokasieniä, kuten herkkutatin (Boletus edulis). Jotkin lajit, kuten piruntatti (Rubroboletus satanas), ovat myrkyllisiä ja aiheuttavat joskus voimakkaitakin vatsaoireita.[3] Suomessa lievästi myrkyllisiä tatteja ovat vain tauriontatti (Suillellus luridus) ja veritatti (Neoboletus luridiformis).[4]
Alaheimot ja suvut
Vuonna 2022 Boletaceae-heimoon luokiteltiin kuusi alaheimoa ja 98 sukua. Kaikkia sukuja ei ole luokiteltu mihinkään alaheimoon.[2][5][6]
Austroboletoideae
- Austroboletus
- Fistulinella
- Hemiaustroboletus
- Mucilopilus
- Pseudoaustroboletus
- Veloporphyrellus
Boletoideae
- Abtylopilus
- Afroboletus
- Afrocastellanoa
- Amoenoboletus
- Anthracoporus
- Australopilus
- Kivitatit (Boletus)
- Brasilioporus
- Butyriboletus
- Kaunotatit (Caloboletus)
- Crocinoboletus
- Cupreoboletus
- Cyanoboletus
- Exsudoporus
- Hemileccinum
- Tarhatatit (Hortiboletus)
- Imperator
- Neotropicomus
- Nigroboletus
- Parvixerocomus
- Paxilloboletus
- Savutatit (Porphyrellus)
- Rheubarbariboletus
- Rubroboletus
- Suomutatit (Strobilomyces)
- Loimutatit (Suillellus)
- Tengioboletus
- Sappitatit (Tylopilus)
- Xanthoconium
- Ruututatit (Xerocomellus)
Chalciporoideae
- Rikkitatit (Buchwaldoboletus)
- Äikätatit (Chalciporus)
- Nevesoporus
Leccinoideae
- Borofutus
- Jalolehmäntatit (Leccinellum)
- Lehmäntatit (Leccinum)
- Lehtomukulat (Octaviania)
- Retiboletus
- Rossbeevera
- Spongiforma
- Spongispora
- Turmalinea
- Tylocinum
Xerocomoideae
- Alessioporus
- Loistotatit (Aureoboletus)
- Boletellus
- Corneroboletus
- Heimioporus
- Hourangia
- Ruskotatit (Imleria)
- Phylloporopsis
- Phylloporus
- Pulchroboletus
- Sinoboletus
- Veloboletus
- Samettitatit (Xerocomus)
Zangioideae
- Chiua
- Harrya
- Zangia
Boletaceae incertae sedis
- Baorangia
- Binderoboletus
- Bothia
- Cacaoporus
- Carolinigaster
- Castellanea
- Sinimukulat (Chamonixia)
- Costatisporus
- Erythrophylloporus
- Gastroboletus
- Gastrosuillus
- Guyanaporus
- Heliogaster
- Hymenoboletus
- Indoporus
- Ionosporus
- Jimtrappea
- Kombocles
- Lanmaoa
- Mycoamaranthus
- Veritatit (Neoboletus)
- Phylloboletellus
- Phyllobolites
- Pseudoboletus
- Pulveroboletus
- Rhodactina
- Royoungia
- Rubiinitatit (Rubinoboletus)
- Rugiboletus
- Singerocomus
- Solioccasus
- Sutorius
- Tubosaeta
Lähteet
- Index Fungorum indexfungorum.org. Viitattu 2.11.2010. (englanniksi)
- Ayala-Vásquez, Olivia et al.: Hemiaustroboletus, a new genus in the subfamily Austroboletoideae (Boletaceae, Boletales). MycoKeys, 30.3.2022, 88. vsk, s. 55–78. Pensoft Publishers. PubMed:35585930. doi:10.3897/mycokeys.88.73951. ISSN 1314-4049. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
- Wu, Gang et al.: Molecular phylogenetic analyses redefine seven major clades and reveal 22 new generic clades in the fungal family Boletaceae. Fungal Diversity, 11.3.2014, 69. vsk, nro 1, s. 93–115. doi:10.1007/s13225-014-0283-8. ISSN 1878-9129. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Korhonen, Jarkko: Sieniopas. Taskukirja sienten tunnistukseen, s. 18. Helsinki: Readme.fi, 2015. ISBN 978-952-321-012-7.
- Schoch, C. L. et al.: Boletaceae Taxonomy browser. NCBI. Viitattu 18.11.2022.
- Badou, Sylvestre A. et al.: Paxilloboletus gen. nov., a new lamellate bolete genus from tropical Africa. Mycological Progress, 4.3.2022, 21. vsk, nro 1, s. 243–256. doi:10.1007/s11557-021-01756-y. ISSN 1861-8952. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)