Bolama

Bolama on kaupunki, osa-alue ja Bolaman alueen hallinnollinen keskus Guinea-Bissaussa. Se sijaitsee Bolaman saarella 33 kilometriä Bissausta linnunteitse kaakkoon. Kaupungissa on 4 819 ja osa-alueella 10 206 asukasta (vuonna 2009, väestönlaskenta)[1]. Osa-alueen pinta-ala on 450,8 neliökilometriä[2].

Bolama
Hallintorakennuksen rauniot Bolamassa.
Bolaman osa-alueet.
Bolama
Koordinaatit: 11°34′38″N, 15°28′32″W
Valtio	Guinea-Bissau
Alue	Bolaman alue
Hallinto
– Asutustyyppi	kaupunki
– Hallinnon tyyppi	osa-alue
Väkiluku (2009)	4 819 (kaupunki) 10 206 (osa-alue)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Saaren kanta-asukkaita olivat biafadat ja bissagot, mutta välillä se oli pitkään autiona. Portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja englantilaiset kiistelivät alueen kauppapaikkojen hallinnasta, ja vuonna 1753 Bissaun sotilaskomentaja julisti Bolaman Portugalin hallitsemaksi. Saari jäi kuitenkin asumattomaksi, ja vuonna 1792 sinne asettui joukko englantilaisia uudisasukkaita. Trooppiset sairaudet ja bissagojen hyökkäykset saivat heidät hylkäämään paikan jo seuraavana vuonna.[3]

Portugali ja Englanti kiistelivät alueesta vuoteen 1870 saakka, jolloin se julistettiin Yhdysvaltojen välityksellä Portugalin omaisuudeksi. Portugalin Guineaa perustettaessa vuonna 1879 Bolamasta tuli siirtomaan pääkaupunki. Bolaman kulta-aikaa olivat 1800-luvun kaksi viimeistä vuosikymmentä, jolloin se oli tärkeä maapähkinöiden, kumin, vahan, vuotien ja norsunluun kaupan keskus. Bolamaan pystytettiin komeita julkisia rakennuksia ja asuintaloja, ja vuonna 1913 se sai kaupungin statuksen.[3]

Kaupunki alkoi taantua jo 1900-luvun alussa, jolloin alueen väestöryhmien sodat lopettivat kaupankäynnin. Portugalilaisten aloitettua mannermaan valloituksen vuonna 1915 Bissausta tuli alueen tärkein satama ja kauppapaikka, ja vuonna 1941 siitä tehtiin myös siirtomaan pääkaupunki. Bolamaan 1970-luvulla perustettu hedelmien jalostuslaitos suljettiin seuraavan vuosikymmenen puolivälissä.[3]

Nykyään Bolama on raunioituva siirtomaa-arkkitehtuurin museo. Sen rakennuskannan suojelu on osoittautunut mahdottomaksi, eivät yritykset Unescon maailmanperintökohteen aseman saamiseksi ole johtaneet tulokseen. Kaupungin väkiluku pienenee ja nuoriso muuttaa Bissauhun parempien koulutus- ja työmahdollisuuksien takia.[3]