Boijit

Nimi boijit (lat. yksikkö Boios, monikko Boii) on johdettu kelttiläisen kantakielen termeistä *bouios, *bouii, jotka merkitsevät lehmiä omistavaa miestä ja viittaavat näin vaurauteen. Nimi lienee viitannut alun perin kelttiläiseen yläluokkaan, eikä niinkään mihinkään tiettyyn heimoon.[2]

Kartta boijien liikehdinnästä roomalaisten lähteiden mukaan.

700–400-luvuilla eaa. Böömi kuului Hallstattin kulttuurin vaikutusalueeseen. Sille tyypillisiä löydöksiä ovat esimerkiksi vaunuhaudat, jollaisia on löydetty eri puolilta Böömiä. Tuon ajan asukkaat eivät kuitenkaan harjoittaneet kirjoitusta, joten heidän kelttiläisyyttään ei voida pitää täysin varmana. Böömistä oli kuitenkin tiiviit yhteydet muille alueille, joilla historiallisten lähteiden perusteella voidaan myöhemmin sanoa varmasti puhutun kelttiläisiä kieliä. Myöhäiseltä Hallstattin kaudella rakennettiin Závistin linnavuori, josta muodostui todennäköisesti myöhemmin bojina tunnettujen kelttien keskus. Varhaisen La Tènen kulttuurin kaudella Böömissä hylättiin noin 30 % tunnetuista asutuksista ja noin 20 % tuolloisista asutuksista oli vastikään perustettuja. Vain noin puolet asutuksista säilyivät entisillä paikoillaan. Nämä muutokset tapahtuivat 400–350 vuotta eaa. ja ne on yhdistetty usein kelttiläiseen kansainvaellukseen, johon on katsottu liittyneen myös Allian taistelun ja Rooman ryöstön vuoden 387 eaa. paikkeilla. Osa tutkijoista ei kuitenkaan pidä muutoksia suuren muuttoliikkeen aiheuttamana, vaan osana monimutkaisempia muutoksia kulttuurissa.[2]

Boijeihin liittyvät arkeologiset löydöt lisääntyvät myöhemmällä La Tènen kaudella ja tuolloin boijit mainitaan historiallisissa lähteissä myös Pohjois-Italiassa. Böömissä, Itävallan koillisosissa, Määrissä, Lounais-Slovakiassa ja Unkarissa Tonavan kaakkois- ja pohjoispuolilla vallitsi sama materiaalikulttuuri, jolla oli vahvat yhteydet myös Pohjois-Italiaan. Varmasti ei voida kuitenkaan sanoa, mielsivätkö kaikki alueen tuolloiset asukkaat itsensä boijeiksi. La Tènen kauden loppupuolella itäiselle kelttien alueelle alkoi levitä kreikkalaisperäisiä kolikoita ja 100-luvulla alkoi ilmaantua tyypillisiä "boijilaisia" kolikoita. Samoihin aikoihin ryhdyttiin myös rakentamaan uudenlaisia linnoitettuja asutuskeskuksia, mikä viittaa kasvaneeseen väestöön, mutta toisaalla Italiassa haudat katoavat lähes kokonaan. Tästä ja joistakin Strabonin kirjoituksista on päätelty Italian boijien muuttaneen takaisin historiallisille seuduilleen Keski-Eurooppaan vuoden 190 eaa. paikkeilla. Johtopäätös on muiden muuttoliiketeorioiden tapaan kiistanalainen.[2]

Bratislavassa lyöty boijilainen kolikko.

Strabonin Geografia on myös ensimmäinen historiallinen lähde boijista Böömin alueella. Hän lainaa teoksessaan Posidoniuksen kirjoittamaa selvitystä, jonka mukaan boijit käännyttivät vuonna 113 eaa. Noreian taistelun hävinneet kimbrit alueiltaan Herkynian metsissä (Hercynia silva). Nimi viittaa alueisiin Reinin itäpuolella ja Tonavan pohjoispuolella. Sama lähde viittaa myös siihen, että boijit eivät enää kirjoitushetkellä (80–70 eaa.) kuitenkaan enää asuttaisi aluetta, mutta toteamuksen todenperäisyyttä ei tiedetä. Alueen materiaalikulttuurissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. historialliset lähteet mainitsevat boijien liikkuvan kohti länttä mahdollisesti pohjoisten germaanien kuten sveebien aiheuttaman paineen takia. Böömi joko menetettiin sinne muuttaneille germaaneille, tai sen asukkaat sulautuivat germaaneihin. Julius Caesar mainitsee boijit helvetialaisten muuttoliikkeen mukana Galliassa vuonna 58 eaa. ja he asettuivat mahdollisesti roomalaisille tappion kärsineiden aeduiden alueelle.[2]

Toiset boijit liikkuivat Alppien itäpuolelle ja asettuivat Itävallan, Slovakian ja Unkarin tasangon alueelle ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ja heidän mukanaan itään ilmestyivät boijilaiset kolikot. Kolikoita lyötiin Bratislavassa nykyisessä Slovakiassa. Idässä he joutuivat kahnauksiin daakialaisten kanssa, jotka löivät boijit kuninkaansa Burebistan johdolla. Bratislavan oppidum katosi vuoden 50 eaa. paikkeilla ja Plinius vanhempi mainitsee teoksessaan Naturalis historia Unkarin tasangon Tonavan lounaispuolella nimellä deserta Boiorum eli vapaasti käänettynä "Boijien autiomaa". sanoen alueen autioituneen boijien daakialaisille kärsimän tappion jälkeen. Roomalaisten vallatessa Noricumin vuonna 15 eaa. sen asukkaisiin ei enää viitattu nimellä boijit.[2]