Bogue-luokka

Bogue-luokka oli Yhdysvaltain laivaston saattuetukialusluokka, jonka alukset palvelivat toisessa maailmansodassa. Aluksista osa luovutettiin lend lease -sopimuksen nojalla Britannian kuninkaalliselle laivastolle, jossa ne palvelivat Attacker- ja Ruler-luokan aluksina.

Bogue-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma 16890 t
Pituus 151 m (kokonaispituus)
150 m (lentokansi)
Leveys 21,18 m (kokonaisleveys)
21 m (lentokansi)
Syväys 7,9 m
Koneteho 8500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua
Miehistöä 646
Aseistus
Meritorjunta 19-24 x lentokonetta
Ilmatorjunta 2 x 4"/L50 DP -tykkiä
8 x 40 mm Bofors -ilmatorjuntatykkiä
10-35 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä

Taustaa

Saadut kokemukset Long Island- ja Charger-luokista sekä Britannian kasvava tarve saada lisää saattuetukialuksia palvelukseen johtivat Yhdysvaltain tekemään päätökseen vuoden 1941 lopulla siirtää lisää C3-tyypin kauppa-aluksia muutettavaksi tehtävään.[1]

Muutostyöt

Luokan alukset valmistettiin käyttämällä kahtakymmentä tyypin 3C rahtialuksen runkoa. Muutostöistä pääosa tehtiin Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporationilla ja muutama alkupään muutos tehtiin Ingalls Shipbuildingilla Pascagoulassa Mississipissä ja Western Pipe and Steel Companyllä San Franciscossa Kaliforniassa.[1]

Eroina edeltäneeseen Charger-luokkaan olivat hieman suuremmat hangaaritilat ja lentokansi, 3 tonnin lentokoneen ilmaan saattava katapultti, kaksi 6,5 tonnin hissiä lentokoneiden siirtämiseksi kannelle. Tärkein ero oli turbiinimoottorien käyttöönotto, mikä nosti alusten nopeutta. Hintana oli kuitenkin toimintasäteen pieneneminen, mikä seurasi hieman pienemmästä öljyvarastosta.[1]

Perään asennettiin 5 tuuman tykki ja 20 millimetrin tykit keulaan sekä lentokannen sivuun rakennetuille hyllyille. Kaikkiaan 20 millimetrin tykkejä oli aluksi 10 kappaletta. Alkupään aluksista osa jäi aluksi ilman tykkejä, kun odotettiin kaksiputkisia 40 millimetrin tykkejä asennettavaksi. 40 millimetrin aseita asennettiin lopulta vain neljä.[1]

Alukset

Ensimmäinen ryhmä

Toinen ryhmä

  • USS Prince William (CVE-31)
  • USS Chatham (CVE-32) myöhemmin HMS Slinger
  • USS Glacier (CVE-33) myöhemmin HMS Atheling
  • USS Pybus (CVE-34) myöhemmin HMS Emperor
  • USS Baffins (CVE-35) myöhemmin HMS Ameer
  • USS Bolinas (CVE-36) myöhemmin HMS Begum
  • USS Bastian (CVE-37) myöhemmin HMS Trumpeter
  • USS Carnegie (CVE-38) myöhemmin HMS Empress
  • USS Cordova (CVE-39) myöhemmin HMS Khedive
  • USS Delgada (CVE-40) myöhemmin HMS Speaker
  • USS Edisto (CVE-41) myöhemmin HMS Nabob
  • USS Estero (CVE-42) myöhemmin HMS Premier
  • USS Jamaica (CVE-43) myöhemmin HMS Shah
  • USS Keweenaw (CVE-44) myöhemmin HMS Patroller
  • USS Prince (CVE-45) myöhemmin HMS Rajah
  • USS Niantic (CVE-46) myöhemmin HMS Ranee
  • USS Perdido (CVE-47) myöhemmin HMS Trouncer
  • USS Sunset (CVE-48) myöhemmin HMS Thane
  • USS St. Andrews (CVE-49) myöhemmin HMS Queen
  • USS St. Joseph (CVE-50) myöhemmin HMS Ruler
  • USS St. Simon (CVE-51) myöhemmin HMS Arbiter
  • USS Vermillion (CVE-52) myöhemmin HMS Smiter
  • USS Willapa (CVE-53) myöhemmin HMS Puncher
  • USS Winjah (CVE-54) myöhemmin HMS Reaper

Lähteet
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)

Viitteet
  1. Chesneau , Roger s. 216
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.