Boeing 777

Boeing 777:n oli alun perin tarkoitus olla vain Boeing 767:n jatkettu versio, mutta Boeing päätti tehdä 777:stä aivan uuden koneen. Se on maailman ensimmäinen pelkästään tietokoneen avulla suunniteltu matkustajalentokone. 777:n suunnittelu aloitettiin vuonna 1990, ja 777-200 lensi ensimmäisen kerran vuonna 1994 ja aloitti liikennöinnin vuonna 1995. Konetyypillä oli jo tuolloin 180 minuutin ETOPS-hyväksyntä, mikä tarkoittaa sitä, että kone voi lentää kolmen tunnin lentomatkan päässä lähimmästä sopivasta lentokentästä yhdellä moottorilla.

777-100 -mallia, lyhennettyä 777:ää, ei koskaan valmistettu kysynnän puutteessa. Tämän tilalle Boeing kehitti 767:stä 767-400ER -version, joka kokonsa ja toimintamatkansa puolesta vastasi 777-100-mallia.

777-200:sta kehitettiin myös pitemmän toimintamatkan versio, alun perin 777-200IGW (IGW, Increased Gross Weight), mutta nimettiin myöhemmin 777-200ER:ksi (ER, Extended Range). Ensimmäinen 777-200ER aloitti liikennöinnin 1997.

Boeing 777-200LR -matkustajakone Pariisin ilmailunäytöksessä vuonna 2005.

777-300 on pidennetty versio 777-200:sta (10,1 metriä pitempi), se on suunniteltu korvaamaan vanhimmat jumbojetit, Boeing 747:t. 777-300:n matkustajakapasiteetti ja toimintamatka ovat vastaavat kuin 747-100:ssa ja 747-200:ssa, mutta polttoaineenkulutus on kolmanneksen pienempää, samoin huoltokulut. 777-300:ssa on maailman tehokkaimmat suihkuturbiinimoottorit. Konetyyppiin mahtuu enimmillään jopa 550 matkustajaa. Liikennöinti alkoi 1998.

777-300ER:llä on pidempi toimintamatka kuin 777-300:lla. Tämä konetyyppi aloitti liikenteessä 2004. Moottorit ovat samat kuin 200LR-mallissa, mutta vain 512kN huipputeholla varustettuna — matalatehoisempia malleja ei tarjota. Vanhemmat 300ER-yksilöt on varustettu pyrstöjalaksella, joka estää perää osumasta maahan lentoonlähdössä. Uudemmissa yksilöissä tämä on korvattu fly by wire-järjestelmän suojaustoiminnolla (tailstrike protection) joka tarvittaessa pienentää pituuskallistuskulman muutosnopeutta ja lisää vetoa vastustavaa keinotekoista ohjainvoimaa.

777-200LR Worldliner on uusin matkustajaversio, jolla on erittäin pitkä toimintamatka, yli 16 000 km. Suunnittelu aloitettiin 2000 ja se aloitti liikennöinnin 2006.

777F on rahtiversio, malli tuli liikenteeseen vuonna 2009.

777X on uusin kehitystyön alla oleva sarja, johon kuuluvat konetyypit 777-8X ja 777-9X. Sarja esiteltiin marraskuussa 2013[2] ja ensilento tapahtui 25. tammikuuta 2020.[3]

777-300ERSF on 777-300ER:stä muokattu rahtiversio. Muunnoksen suorittaa Israeli Aerospace Industries-yhtiö, ja malli otettiin käyttöön vuonna 2022. Tarkoituksena on mahdollistaa matkustajaliikenteestä poistuvien 300ER-koneiden jatkokäyttö. Sen rahdinkantokyky on jopa 25% 777F:ää suurempi.[4]

Lentäjiä tarvitaan kaksi, kapteeni ja perämies. Ohjaamo on moderni, näytöt ovat nestekidenäyttöjä. Avioniikka oli koneen käyttöönottohetkellä vuonna 1994 erittäin nykyaikaista. Koneessa on käytetty runsaasti komposiitteja (10 % sen painosta), mikä tekee koneesta kevyemmän ja kestävämmän. Koneen ohjaus on toteutettu fly-by-wire-tekniikalla kuten uudemmissa Airbusin tuotteissakin, mutta suoritusarvoaluesuojausten filosofia on erilainen siten, että lentäjillä on aina täysi ohjauskyky koneen lentoradan suhteen — esimerkiksi aerodynaaminen sakkaus on mahdollinen, vaikka automatiikka sitä vastustaakin. Kone jäljittelee perinteisen hydromekaanisen ohjauksen toimintaa ollen vakaa nopeuden eikä lentoradan suhteen (vrt. uudemmat Airbusit) joten sitä tulee trimmata nopeuden muuttuessa. Tietyt häiriötekijät, kuten lentoasumuutosten aiheuttama trimmaustarve tai kaarron aiheuttama nosteen pienentyminen, kompensoidaan automaattisesti. Boeingin tavoitteena oli suunnitella ohjaus niin, että koulutustarve olisi hyvin vähäinen, kun siirrytään perinteisestä koneesta. Kehittynyt vikaantuneiden järjestelmien eristysautomatiikka helpottaa oleellisesti toimintaa poikkeustilanteissa — kaikki tarkistuslistat saadaan näkyviin sähköisessä muodossa, ja ne ovat lyhyempiä kuin vanhemmissa koneissa. Automatiikasta huolimatta ohjaamo on samankaltainen kuin muut Boeingin lasiohjaamot. Koneen teknisiä ratkaisuja voidaan pitää kilpailevan Airbusin saman aikakauden tuotteita jossain määrin konservatiivisempina, mihin vaikutti asiakaslentoyhtiöiden tarve hallita koulutuskustannuksia. Sama kehityssuunta on jatkunut myös myöhemmissä 787- ja 777X-koneissa, joiden kanssa alkuperäisellä 777:lla on yhteinen tyyppikelpuutus.[5][6][7]

Matkustamossa istuimia turistiluokassa on rinnakkain yleensä 3 + 3 + 3, 2 + 5 + 2 tai 3 + 4 + 3.

777-200

Siipien kärkiväli on 60,93 m, pituus 63,73 m, korkeus 18,51 m ja siipipinta-ala 427,8 m². Matkustajia mahtuu enimmillään 440 yhdessä luokassa, kolmessakin luokassa 305.

Moottorivaihtoehtoja on tarjolla Pratt & Whitneyllä, General Electricillä ja Rolls-Roycella. Työntövoimaltaan moottorit ovat 329–345 kN (777-200), 373–409 kN (777-200ER) tai 489 kN (General Electric, 777-200LR).

Tyypillinen matkalentonopeus on 0,84 Mach. Toimintamatka maksimikuormalla versiosta riippuen on n. 7 000–9 500 km (777-200), n. 11 000–14 300 km (777-200ER) ja n. 16 400 km (777-200LR).

Tyhjäpaino/enimmäislentoonlähtöpaino on n. 139 100/229 520–247 210 kg (777-200), n. 143 000/263 085–286 897 kg (777-200ER) ja 142 430/341 105 kg (777-200LR).

AeroLogicin Boeing 777F.

Konetyypillä lennetään tyypillisesti vilkkaita ja pitkiä runkoreittejä. Sillä voidaan lentää jopa 18–19 tunnin lentoja (777-200LR) ilman välilaskuja.

17. tammikuuta 2008 Lontoon Heathrow'lla sattui Boeing 777:n ensimmäinen koneen hylkäämiseen johtanut onnettomuus. British Airwaysin lento 038 Pekingistä laskeutui ennen kiitotietä nurmikolle, josta se liukui kiitotien alkuun. Tapaus sattui, kun koneen molemmat moottorit lakkasivat vastaamasta autopilotin ja lopulta lentäjien käskyihin. Tämän vuoksi nopeutta ei saatu pidettyä, ja kone rysähti nurmikolle. Kukaan ei kuollut turmassa, loukkaantuneita oli yhdeksän. Onnettomuustutkinta löysi syyn moottorien polttoainelämmittimien rakenteesta, joka ei kyennyt sulattamaan lämmittimen eteen sohjoutunutta vettä riittävän nopeasti kriittisellä hetkellä. Onnettomuuden jälkeen polttoainelämmittimien rakennetta muutettiin eikä vastaavaa onnettomuutta voi enää tapahtua.

6. heinäkuuta 2013 Etelä-Koreasta Asiana Airlinesin lentona 214 saapunut Boeing 777 -kone teki epäonnistuneen laskun törmäten penkkaan ennen kiitotien alkua[8] ja syttyi San Franciscon lentokentän kiitotiellä tuleen. Kaksi ihmistä kuoli.[9]

7. maaliskuuta 2014 Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut Malaysia Airlinesin lento 370 katosi tutkasta lähellä Kota Bharun kaupunkia. Koneen epäillään lentäneen lähes 5 tuntia katoamisen jälkeen.

17. heinäkuuta 2014 Malaysia Airlinesin lento 17, matkalla Amsterdamista Kuala Lumpuriin raportoitiin alasammutuksi Itä-Ukrainassa.[10] Monet kansainväliset lähteet raportoivat kaikkien koneessa olleiden 283 matkustajan ja 15 miehistönjäsenen kuolleen.[11][12]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing 777 Wikimedia Commonsissa