Boeing 747

Boeing 747 (lempinimeltään Jumbo Jet[3]) on Boeingin valmistama nelimoottorinen, laajarunkoinen ja osittain kaksikerroksinen erittäin pitkän toimintamatkan liikennelentokone, jonka eri malleja valmistettiin yhteensä 1 574 kappaletta vuosina 1969–2022. Sen sanotaan tuoneen kaukomatkustamisen suuren yleisön ulottuville.[1][4]

Boeing 747
Saksalaisen Lufthansan Boeing 747-8.
Saksalaisen Lufthansan Boeing 747-8.
Tyyppi matkustajalentokone
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Boeing Commercial Airplanes
Suunnittelija Joe Sutter[1]
Ensilento 9. helmikuuta 1969[1]
Esitelty 1970 Pan Amin ja TWA:n kanssa[1]
Tila aktiivinen
Pääkäyttäjät Atlas Air
Lufthansa
Air China
UPS Airlines
Valmistusmäärä 1 574 (lopullinen, lokakuu 2022)[2]
Valmistusvuodet 1969–2022
Yksikköhinta 24–230 milj. USD
Muunnelmat Boeing VC-25
Boeing 747 LCF

Boeing 747 on kaksi ja puoli kertaa niin suuri kuin Boeingin ensimmäinen suihkulentokone, Boeing 707.[5] Kone esiteltiin virallisesti vuonna 1970, mutta se suoritti ensilentonsa jo 9. helmikuuta 1969.[1] Koneen pääsuunnittelijana toimi Joe Sutter. Koneesta on kolme sukupolvea: 100/200/300-sarja (Classic[6], 1969–1988), 400-sarja (1988–2011) ja -8-sarja (2011–2022).

Boeing 747 oli maailman suurin käytössä oleva matkustajalentokone lähes 40 vuoden ajan. Sen paikan vei vasta vuonna 2007 Airbus A380, kun kone aloitti kaupallisen toimintansa 25. lokakuuta 2007 Singapore Airlinesin lennolla Singaporesta Sydneyyn.

Boeing 747:stä on kehitetty lukuisia muunnelmia, kuten lyhennetty versio (747SP), rahtiversioita ja laajarunkoisempi versio Large Cargo Freighter (lempinimeltään Dreamlifter). Yhdysvaltain presidentin kone Air Force One on ollut 747-200B 1990-luvun alusta alkaen. Nasan käytössä oli vuosina 2014-2022 entisen liikennejumbon (747SP-versio) runkoon rakennettu SOFIA-stratosfääri-infrapunaobservatorio[7]. Lisäksi Nasa käytti kahta erikoisvarusteltua B747-konetta avaruussukkulan siirtämiseen, eli yleensä varalaskupaikasta Kennedyn avaruuskeskukseen. Yhdysvaltain ilmavoimat on käyttänyt Tähtien sota -ohjelmassaan B747-konetta kuljettamaan suurteholaseria. 747-ohjelma päättyi lopullisesti vuonna 2022, jolloin konetta oli valmistettu 54 vuotta.[8] Vaikka maailmanlaajuinen koronaviruspandemia aiheuttikin 747-laivastoon merkittäviä supistuksia 2020-luvun taitteessa, jatkaa kone operatiivisessa käytössä vielä vuosikymmeniä. Ennen pandemiaa esimerkiksi British Airwaysin oli tarkoitus jatkaa 747-400:lla vuoteen 2024. Matkustajayksilöitä oli joulukuussa 2022 käytössä vielä 44 kappaletta.[9][10][11]Viimeinen 747-8, pysyvältä rekisteritunnukseltaan N863GT, ja nimeltään Empower[12], valmistui 6. lokakuuta 2022 ja siirtyi viimeisteltäväksi 6. joulukuuta 2022, päättäen koneen tuotannon. Kone luovutettiin asiakkaalle tiistaina 31. tammikuuta 2023. [13]Yhdysvaltain ilmavoimille modifioidaan lisäksi vielä kaksi aiemmin valmistunutta 747-8 koneyksilöä.[14][15] Koneet korvaavat 1990-luvulta käytössä olleet Yhdysvaltain presidentin käytössä ollleet vanhemmat 747-lentokoneet.

Historia

Boeing osallistui 1960-luvun puolivälissä Yhdysvaltain ilmavoimien CX-HLS-tarjouskilpailuun, jossa oli tavoitteena kehittää uusi strateginen äänennopeutta hitaampi kuljetuskone. Lockheed voitti kilpailun Lockheed C-5 Galaxy -koneellaan. Tuohon aikaan uskottiin yleisesti, että matkustajalentojen tulevaisuus olisi yliäänikoneissa. Kun yliäänikoneet eivät täyttäneet odotuksiaan, lentoyhtiöiden mielenkiinto alkoi suuntautua entistä suurempiin, ja siten käyttökustannuksiltaan aiempaa edullisempiin, ääntä hitaampiin matkustajakoneisiin. Boeing tutki ensin mahdollisuutta pidentää 707-konettaan, mutta tämä olisi vaatinut laskutelineiden ja siipilaatikon uudelleensuunnittelua sekä voimakkaampia moottoreita kuin markkinoilla oli tarjolla. Siksi Boeing päätti kehittää CX-HLS-tarjouksestaan kaupallisen version.[16]

Boeing 747 suunniteltiin rahtikoneen pohjalta, joten sen ohjaamo suunniteltiin sijoitettavaksi ylös, jotta koneen nokkaan voitaisiin sijoittaa ylöspäin avautuva rahtiovi. Rungon leveys suunniteltiin siten, että kaksi 2,4 metriä leveää standardikonttia mahtuisi vierekkäin. Kun kone muutettiin matkustajakoneeksi, matkustamossa oli tilaa kahdelle käytävälle ja rahti voitiin kuljettaa matkustamon alla. Pääsuunnittelijana toimi Joe Sutter. Matkustamon ovista tehtiin tuplasti leveämpiä kuin aiemmissa lentokoneissa, jotta hätätilanteessa matkustajat saataisiin evakuoitua nopeasti. Koneen suurimmaksi lentoonlähtöpainoksi valittiin 308 448 kilogrammaa, joka asetti suuria vaatimuksia moottoreille. Moottoreina päätettiin käyttää kehitteillä olleita ohivirtaussuihkumoottoreita. Koneen suuri massa pakotti lisäämään laskutelineitä. Takalaskutelineitä, joissa jokaisessa on neljä pyörää, on neljä kappaletta. Tämä tasaa koneen painoa tasaisemmin sekä suojaa renkaan puhkeamiselta, jolloin voitiin käyttää normaaleja lentokoneen renkaita. Turvallisuuden takia monet järjestelmät suunniteltiin erittäin moninkertaisesti varmistetuiksi. Esimerkiksi hydrauliikkajärjestelmiä on neljä, jotka kaikki ovat itsenäisiä ja käyttävät omaa moottoriaan.[17]

Koneesta tuli lopulta huomattavasti edeltäjiään suurempi. Matkustamon leveys oli yli 2,5 metriä suurempi kuin edeltävässä 707:ssä. Pituudeltaan 747 oli yli 24 metriä pidempi kuin 707 ja sen suurin lentoonlähtöpaino oli yli 170 tonnia sitä painavampi. Koneeseen mahtui yli 400 matkustajaa ja sen lentonopeus oli Mach 0,84. Kantamaksi oli suunniteltu noin 8 500 kilometriä. Boeing oli aluksi olettanut, että 747:stä tulisi suosittu rahtikone, mutta 1960-luvulla lentomatkustamisen suosio nousi nopeasti ja ennusteiden mukaan kasvu jatkuisi 1970-luvulla. Tästä syystä lentoyhtiöt tarvitsivat lisäkapasiteettia ja pitivät 747:ää tehokkaana vaihtoehtona pitkille reiteillä, sillä siihen mahtui yli 400 matkustajaa, se oli nopeampi kuin edeltäjänsä ja edullisempi käyttää matkustajaa kohti. Pan American Airways tilasi 12. huhtikuuta 1966 25 lentokonetta 550 miljoonalla dollarilla, mikä oli silloinen maailman suurin lentokonetilaus.[18] 2010-luvulle tultaessa erityisesti matkustaja-747-koneiden määrä alkoi nopeasti laskea uuden sukupolven kaksimoottoristen pitkänmatkan liikennekoneiden käyttöönoton myötä, ja suuret amerikkalaisyhtiöt Delta ja United luopuivat siitä vuoteen 2017 mennessä, minkä jälkeen koronaviruspandemia on entisestään supistanut laivastoa, ja vaikutti koneen tuotannon lopettamiseen talvella 2022. Suurin matkustajaversioiden käyttäjä oli vuonna 2022 saksalainen Lufthansa.[9][19]

747-100
Pääartikkeli: Boeing 747-100

Boeing 747:n suunnittelu aloitettiin vuonna 1966, ja ensilento oli 9. helmikuuta 1969. Ensimmäinen versio, 747-100 alkoi liikennöidä Pan Amin väreissä tammikuussa 1970.

747-200
Scandinavian Airlinesin entinen Boeing 747-200.

Jo saman vuoden lokakuussa 747-200 teki ensilentonsa ja se esiteltiin seuraavana vuonna. 747-200:ssa oli tehokkaammat moottorit ja suurempi enimmäislentoonlähtöpaino sekä pitempi toimintamatka. Myös rahtiversiot 747-200C (Convertible) ja 747-200F (Freighter) kehitettiin ja tulivat markkinoille vuodesta 1972 alkaen. Myös lyhyille matkoille kehiteltiin omat SR-versiot (Short Range). Suomen rekisterissä, Kansa-yhtymän omistuksessa, on ollut yksi 747-200, rekisteritunnukseltaan OH-KSA.[20][21]

747SP
Pääartikkeli: Boeing 747SP

747SP (Special Performance) tuli liikenteeseen vuonna 1976. Se oli lyhennetty versio, jonka tarkoituksena oli kilpailla markkinoilla McDonnell Douglas DC-10:n ja Lockheed L-1011:n kanssa. Boeingilla ei ollut keskikokoista laajarunkokonetta ja 747 oli turhan suuri tietyillä reiteillä. 747SP:n toimintamatka oli tuohon aikaan erittäin pitkä, yli 10 000 kilometriä, ja sen lentonopeus oli suuri. Tätä tyyppiä valmistettiin vain 45 konetta.

747-300
Qantasin Boeing 747-300.

747-300:ssa oli pidennetty yläkansi, jolloin matkustajakapasiteetti kasvoi jopa 600 matkustajaan. Koneen ensilento tapahtui 5. lokakuuta 1982, ja liikennöinti alkoi vuonna 1983 Swissairilla.[22][23] 747-300:n nimi oli alun perin 747SUD (Stretched Upper Deck), mutta se muutettiin 747EUD:ksi (Extended Upper Deck) ja lopulta 747-300:ksi. Yläkantta pidennettiin 7,11 metriä. Muilta osin 747-300 ei juurikaan poikennut 747-200:sta. Mallista tuli myös kombiversio 747-300M ja lyhyen toimintamatkan versio 747-300SR, erityisesti Japan Airlinesin Japanin sisäisiä lentoja varten. Versio ei menestynyt hyvin, sillä koneita valmistettiin vain 81 kappaletta, joista 60 oli matkustajaversioita ja 21 kombiversioita.[24] Tämä johtui pääosin siitä, että uudempi ja kehittyneempi -400 versio aloitti liikennöinnin vain 7 vuotta myöhemmin.[23] Iranilainen Mahan Air operoi Lähi-idässä maailman viimeistä matkustajaliikenteessä olevaa 747-300:aa, rekisteritunnukseltaan EP-MNE.[25]

747-400
Pääartikkeli: Boeing 747-400

747-400:n suunnittelu aloitettiin vuonna 1985 ja ensilento tapahtui vuonna 1988. Liikennöinti alkoi vuotta myöhemmin. 747-400:lla on pidempi toimintamatka kuin edellisillä versioilla ja se on ollut myös suosituin versio koneesta. 747-400 on ulkoisesti samanlainen kuin 747-300, mutta siinä on moderni, kahden henkilön ohjaamo ja kuvaputkinäytöt, uudet moottorit ja wingletit (taivutetut siivenkärjet), uusi matkustamo, suurempi kantavuus ja pidempi toimintamatka. Koneesta on olemassa myös 747-400M-kombiversio (markkinoille 1989) ja 747-400F-rahtiversio (markkinoille 1993). 747-400ER on vielä pidemmän toimintamatkan versio, joka aloitti liikennöinnin vuonna 2002. 747-400D puolestaan oli Aasian kotimaanlennoille suunniteltu erikoisversio.

Uusitussa matkustamossa on yhdessä rivissä kymmenen istuinta, joiden välissä on kaksi käytävää niin, että istuimia on kolme vierekkäin kummallakin sivulla ja neljä keskellä. Viimeinen 747-400 toimitettiin maaliskuussa 2005 China Airlinesille.

747-8
Pääartikkeli: Boeing 747-8

747-8 on koneen uusin versio, jonka rahtiversion 747-8F:n liikennöinti alkoi vuonna 2011 ja matkustajaversion 747-8I:n vuonna 2012. Koneesta oli toukokuussa 2013 ainoastaan 59 voimassa olevaa tilausta jäljellä, mikä ennakoi tuotannon varsin nopeaa hiipumista[26]. Mallin valmistus, ja samalla koko 747-ohjelma, päättyi vuonna 2022.

Tämän mallin kone oli viimeinen Boeing-747, jonka yhtiö valmisti. Se luovutettiin Atlas Air -lentoyhtiölle 31. tammikuuta 2023.[27]

Käyttäjät
Pääartikkeli: Luettelo Boeing 747:n käyttäjistä

Tekniset tiedot
B747-100 (vanhin versio) B747-400ER (suosituin versio) B747-8I (uusin käytössä oleva versio) A380-800 (vertailu)
Pituus70,5 m70,66 m74,2 m73 m
Siipien kärkiväli59,6 m64,92 m68,5 m79,8 m
Korkeus19,47 m19,3 m19,4 m24,1 m
Siipien pinta-ala511 m²541 m²554 m²845 m²
Paino tyhjänä158,2 t180,8 t214,5 t279,8 t
Suurin lentoonlähtöpaino333,0 t412,8 t435,4 t560 t
Suurin nopeus0,89 Mach (1 090 km/h)0,92 Mach (1 127 km/h)0,92 Mach (1 127 km/h)0,96 Mach (noin 1 200 km/h)
Toimintamatka maksimikuormalla8 893 km14 200 km15 372 km14 800 km
Rahtikapasiteetti170,6 m³ (5 pallettia + 14 LD1:tä)158,6 m³ (4 pallettia + 14 LD1:tä)275,6 m³ (8 pallettia + 16 LD1:tä)845 m²
Moottorit (esim.)4 × Pratt & Whitney JT9D (209 kN)4 × General Electric CF6-80 (274 kN)4 × General Electric GEnx-2B67 (296 kN)4 × Rolls-Royce Trent 970/B (-kN)
Ohjaamohenkilökuntakolmekaksikaksikaksi

Onnettomuudet
Pääartikkeli: Luettelo Boeing 747:n onnettomuuksista

Valmistetuista 1 542 Boeing 747 -koneesta 62 eli noin 4,0 prosenttia on tammikuuhun 2018 mennessä tuhoutunut onnettomuuksissa, terroriteoissa ja muissa tapahtumissa.[28] Vertailun vuoksi saman aikakauden laajarunkokoneista Douglas DC-10:llä vastaava osuus on 7,4 prosenttia[29] ja Lockheed L-1011 TriStarilla 4,0 prosenttia.[30]

Boeing 747 -koneet ovat olleet osallisena kahdessa ilmailuhistorian pahimmassa onnettomuudessa. Pahin onnettomuus tapahtui 27. maaliskuuta 1977, kun kaksi 747-konetta törmäsi toisiinsa Teneriffan pohjoisella lentoasemalla. Onnettomuudessa kuoli 583 ihmistä. Toiseksi pahin onnettomuus oli uhrimäärältään lähes yhtä suuri: Japan Airlinesin lennon 123 sivuperäsin irtosi ja hydraulijärjestelmät lakkasivat toimimasta äkillisen paineistuksen menettämisen seurauksena. Miehistö sai pidettyä koneen ilmassa 32 minuuttia, mutta se törmäsi lopulta vuoreen ja 520 ihmistä kuoli.[31]

Lähteet
  1. Boeing 747 Centennialofflight.gov. Arkistoitu 7.10.2012. Viitattu 19. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  2. 747 Model Summary Boeing (Web Archive). Arkistoitu 26.2.2017. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
  3. Boeing 747 Boeing.com. Viitattu 19. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. Jay Singh: How The Boeing 747 Revolutionised Air Travel Simple Flying. 8.9.2019. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  5. Boeing 747 Time.com. Arkistoitu 9.8.2016. Viitattu 19. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  6. B747 Classic www.b747classic.co.uk. Arkistoitu 26.4.2021. Viitattu 26.4.2021.
  7. Stefano D'Urso: NASA Has Retired Its Boeing 747SP SOFIA Airborne Observatory After Eight Years Of Scientific Activity The Aviationist. 13.10.2022. Viitattu 31.1.2023. (englanniksi)
  8. Deutsche Welle (www.dw.com): Boeing to halt production of 747 jumbo jet after 50-year run | DW | 29.07.2020 DW.COM. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
  9. Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 9.12.2022.
  10. The 747 steps up: how the Queen’s cargo role has increased Flightradar24 Blog. 22.9.2020. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
  11. Pranjal Pande: Who Will Fly The Last Boeing 747? Simple Flying. 17.10.2020. Viitattu 8.10.2022. (englanniksi)
  12. ”This Is It: Boeing Hands Over The Last 747 To Atlas Air”. fi-FI
  13. Viimeinen Boeing 747 -luovutettiin asiakkaalle, "jumbojettejä" ei enää valmistu Etelä-Suomen Sanomat. 31.1.2023. Viitattu 31.1.2023.
  14. Niles, Russ: Last 747 Is Off The Line AVweb. 6.10.2022. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
  15. Viimeinenkin Boeing 747 on nyt valmistettu www.iltalehti.fi. Viitattu 9.12.2022.
  16. Nicholls, Mark (toim.): Boeing 747, s. 5. Classic Aircraft Series No. 23. Key Publishing Ltd. ISBN 0-946219-86-9.
  17. Nicholls, Mark (toim.): Boeing 747, s. 5–6. Classic Aircraft Series No. 23. Key Publishing Ltd. ISBN 0-946219-86-9.
  18. Nicholls, Mark (toim.): Boeing 747, s. 6. Classic Aircraft Series No. 23. Key Publishing Ltd. ISBN 0-946219-86-9.
  19. Airfleets aviation www.airfleets.net. Viitattu 9.12.2022.
  20. Registration Details For OH-KSA (Kansa-Yhtiot) 747-257B - PlaneLogger www.planelogger.com. Viitattu 8.2.2021.
  21. Timo Ahjos muistelee ... ahjos.info. Viitattu 19.9.2022.
  22. Why The Boeing 747-300 Was Not Popular Simple Flying. 21.7.2020. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
  23. Jake Hardiman: 40 Years Ago Today The Boeing 747-300 Made Its First Flight Simple Flying. 5.10.2022. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
  24. Why Wasn't The Boeing 747-300 So Popular? Simple Flying. 11.10.2021. Viitattu 5.2.2022. (englanniksi)
  25. Sam Chui: Mahan Air Re-activated World's Last B747-300 Passenger Aircraft SamChui.com. 26.4.2021. Viitattu 26.4.2021. (englanniksi)
  26. Boeing loses 747-8 sales Seattle Times. 2.5.2013. (englanniksi)
  27. STT–AFP: Viimeinen Boeing 747 luovutettiin asiakkaalle – jumbojettejä ei enää valmisteta Ilta-Sanomat. 1.2.2023. Viitattu 1.2.2023.
  28. Boeing 747 Aviation Safety Network. Viitattu 21.1.2018. (englanniksi)
  29. McDonnell Douglas DC-10 Aviation Safety Network. Viitattu 21.1.2018. (englanniksi)
  30. Lockheed L-1011 TriStar Aviation Safety Network. Viitattu 21.1.2018. (englanniksi)
  31. Morris, Hugh: The truth behind the 10 deadliest plane crashes of all time 12.7.2017. The Telegraph. Viitattu 23.1.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    Kuvia
    Boeing 747-200:n ohjaamo.
    Boeingin matkustajakoneet
    Potkurikoneet

    40A · 80 · 221 · 247 · 307 · 314 · 377

    Suihkukoneet

    367-80 · 707/720 · 717 · 727 · 737 · 747 · 757 · 767 · 777 · 787 · MD-11

    Perutut hankkeet

    2707 · 7J7 · NLA · Sonic Cruiser

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.