Boeing 737

Ryanairin 737-800 Venetsiassa

Adam Airin Boeing 737-400:n (PK-KKI) ohjaamo.

Boeing 737:stä on kehitetty useita versioita pääasiassa matkustajamäärän ja toimintamatkan lisäämiseksi. Tyyppiä on valmistettu vuodesta 1967 lähtien. Ensimmäinen kone toimitettiin seuraavana vuonna. Merkittävä ero verrattuna useimpiin muihin aikakauden liikennekoneisiin oli sertifiointi kahden hengen ohjaamomiehistölle, esimerkiksi aiempaan 727:aan nähden. 737 ja kilpaileva DC-9 synnyttivät näin uuden standardin aiempiin kapearunkokonesukupolviin nähden (vaikkakin konetta operoitiin eräissä amerikkalaislentoyhtiöissä kolmen hengen ohjaamomiehistöllä vuoteen 1982 saakka, lähinnä työvoimapoliittisista syistä). Toisaalta Finnairille myönnettiin jo aiemmin, ensimmäisenä, lupa kahden ohjaajan suihkukonetoimintaan Caravelle-laivastollaan.[6]

Boeing 737 -koneita on neljää ”sukupolvea”, jotka tunnetaan nimillä Original (alkuperäinen), Classic (klassinen), Next Generation (NG, seuraava sukupolvi) ja 737 MAX. Koneilla on yhteinen tyyppikelpuutus, joten periaatteessa sama lentäjä voi pätevöityä yhtäaikaisesti jopa kaikkiin 737-malleihin vain lyhyen eroavuuskoulutuksen turvin, mikä perustuu siihen, että kaikkien 737-koneiden ohjaamot, aina vuonna 1967 käyttöön otetusta 737-200:sta 50 vuotta uudempaan 737 MAX:iin, ovat erittäin samankaltaisia. Toisaalta eräät, yhtäaikaisesti jopa kolmea 737-sukupolvea käyttäneet operaattorit alun perin rajoittivat uudempien koneiden automaatio-ominaisuuksien käyttöä (automaattinen tehonsäätö, automaattinen pystysuunnistus, satelliittinavigointi) operatiivisista yhtenevyyssyistä, mikä pienensi yhtenäisestä tyyppikelpuutuksesta saatavia synergiaetuja. Esimerkiksi Southwest Airlines luopui näistä rajoituksista vasta sen Original-koneiden poistuttua, vuonna 2006.[7]

• Original: 737-100 ja 737-200 (valmistusvuodet 1967–1988)
• Classic: 737-300, 737-400 ja 737-500 (valmistusvuodet 1984–2000)
• Next Generation: 737-600, 737-700, 737-800 ja 737-900 (1997–2019)
• 737 MAX: 737 MAX 7, 737 MAX 8 ja 737 MAX 9 (2017–)

Versioita 100-900 ei enää valmisteta, joten ainoat valmistettavat versiot ovat MAX-sarjaa. Viimeinen NG-sarjan kone toimitettiin tammikuussa 2020.[8] MAX on viimeinen 737:n jatkokehitelmä, ja 737:n tilalle tulee uusi koneperhe viimeistään 2030-luvulla.[9]

Boeing 737-100 oli ensimmäinen Boeing 737 -sarjan lentokone. Kone oli 94 jalkaa (28,65 metriä) pitkä ja 13,16 jalkaa (4,01 metriä) korkea.[10][11] Koneen suurin matkustajakapasiteetti oli 124, mutta tyypillisin käytössä ollut matkustajakapasiteetti 113 matkustajaa. 737-100 lensi ensilentonsa 9. huhtikuuta 1967.[11] Mallista ei tullut erityisen suosittua, ja sitä valmistettiin ainoastaan 30 kappaletta. Ensimmäisenä koneen otti käyttöön saksalainen Lufthansa, joka olikin sen ainoa merkittävä käyttäjä. Ensimmäinen kone valmistui 28. joulukuuta 1967 ja viimeinen 2. marraskuuta 1969.[11] Poiketen useimmista aikakauden liikennekoneista, 737 sertifioitiin alusta lähtien kahden ohjaajan lentotoimintaan (ensimmäinen oli Caravelle Finnairin lentotoiminnassa), tosin Yhdysvalloissa American Airlines, United Airlines ja Western Airlines operoivat konetta kolmen hengen ohjaamomiehistöllä vuoteen 1982 asti.[12]

737-100:n (N737000, NASA 515) ohjaamo Seattlen Museum of Flightissa (huomaa ”höyrymittarit”). Kyseessä on kaikkien aikojen ensimmäisenä valmistunut 737, joka poistui käytöstä vuonna 1997.[13]

737-200 versio on 737-100:n pidennetty versio Yhdysvaltain markkinoita varten. Classic-mallit (300-500) puolestaan olivat ensimmäisiä lasiohjaamolla tehdasvarustettuja 737-koneita, tosin niihin tarjottiin alkuvaiheessa myös perinteistä ohjaamoa, joka kuitenkin jäi harvinaisuudeksi, kun aluksi 500-malliin tarjottu lasiohjaamo osoittautui ergonomialtaan ylivertaiseksi. Perinteisen ohjaamon valitsi ensimmäisiin Classiceihinsa mm. Southwest säilyttääkseen yhtenäisyyden Original-koneidensa kanssa.[14][7] Vanhin kaupallisessa matkustajaliikenteessä käytössä oleva suihkukoneyksilö syyskuussa 2021 on kanadalaisen Nolinorin operoima 737-200, rekisteritunnukseltaan C-GNLK, joka alkujaan toimitettiin Transavialle jo 1974.[15][16]

Original- sekä Classic-sukupolven mallit ovat 2020-luvulle tultaessa nopeasti poistumassa käytöstä johtuen suuremmasta polttoaineenkulutuksesta, meluisuudesta (vaikka suurin osa JT8D-moottoreita onkin varustettu äänenvaimentimilla) ja kasvavista ylläpitokustannuksista. Yhtään 737-100 -sarjan konetta ei ole enää sen enempää siviili- kuin sotilaskäytössäkään.[11] Joitakin 737-200 -koneita oli kuitenkin vielä 2020-luvun alussa käytössä pienemmissä lentoyhtiöissä ja kehitysmaissa. Osaltaan tämä selittyy sillä, että 737-200 voidaan varustaa päällystämättömiltä kiitoteiltä operointiin, mikä on nykyisille liikennesuihkukoneille harvinaista.[17]

737-100 -sarjan prototyypin omisti viimeisenä Nasa, joka luovutti koneensa yli 30 vuotta sen ensilennon jälkeen seattlelaiselle ilmailumuseolle, Museum of Flightille vuonna 1997 (kuvassa).[13]

737 Classic ja 737 NG

Scandinavian Airlinesin Boeing 737-600 -kone.

Suurin osa kaupallisessa käytössä olevista 737-koneista on Classic-malleja (-300, -400 ja -500) ja Next Generation -malleja (-600, -700, -800 ja -900).

Eri sukupolvien mallit vastaavat toisiaan kooltaan seuraavasti:

• 737-100 – pienin, ensimmäinen versio
• 

  Buzz-yhtiön 737-800:n (SP-RSX) ohjaamo.
  737-200 – version -100 pidennetty versio Yhdysvaltain markkinoita varten
• 737-300 – pisin perusmalleista, pidennetty -200:sta
• 737-700 – uusi perusmalli, hieman pidennetty -200:sta
• 737-400 – lyhyille matkoille tarkoitettu kone, pidennetty -300:sta
• 737-800 – pidennetyt versiot lähinnä charter- ja liikematkailua varten
• 737-500 – lyhennetty versio -600:sta
• 737-600 – pidennetty versio -500:sta
• 737-900 ja 900ER – uusimpia versioita on pidennetty edelleen täydentämään Boeingin tuotevalikoimaa
• 737-700IGW, 737-800ERX – sotilasversioita, teknisiä tietoja ei ole saatavissa.

Muut versiot

British Airwaysin Boeing 737-400 -kone.

Tuotannossa on lisäksi Boeing Business Jet (BBJ1, BBJ2, BBJ3). BBJ perustuu versioon 737-700, mutta siinä on version 737-800 vahvemmat siivet, kun taas BBJ2 perustuu versioon 737-800 ja BBJ3 versioon 737-900. BBJ:llä on suurempi lentomatka (käyttäen lisäpolttoainesäiliöitä) verrattuna muihin 737:n malleihin, ja eräät lentoyhtiöt käyttävätkin sitä mannertenvälisillä lennoilla, jotka ovat mahdollisia myös joillakin 737-900- sekä MAX 9- ja 10- sarjojen koneyksilöillä. Tämän lisäksi kaikista mallisarjoista MAXia lukuun ottamatta on myös rahtiversioita.

Boeing 737:stä on lisäksi useita erilaisia sotilasversioita, kuten T-43, C-40 Clipper, Boeing Wedgetail (737AEW&C) ja Boeing Multimission Maritime Aircraft (MMA), joista kaksi viimeksi mainittua ovat vielä osin suunnitteluasteella.

Lähteet: Boeing 737 specifications[18], 737 Airport Planning Report[19] ja b737.org.uk[20].

737:n eri versioita.

Pääartikkeli: Luettelo Boeing 737:n onnettomuuksista

China Airlinesin lento 120 tuhoutui tulipalossa Okinawan lentoasemalla vuonna 2007. Kukaan ei kuollut onnettomuudessa.

Valmistetuista koneista 209 eli noin 2,0 prosenttia on lokakuuhun 2018 mennessä tuhoutunut onnettomuuksissa, kaappauksissa ja terroriteoissa.[22] Vertailu muihin konetyyppeihin on vaikeaa, sillä yhtä pitkään ja yhtä laajassa käytössä olleita konetyyppejä ei juuri ole. Kenties lähimmäs pääsevät Douglas DC-9 ja sen jatkokehityksenä syntyneet MD-80, MD-90 ja Boeing 717. Niitä valmistettiin vuosina 1965–2006 yhteensä 2 350 kappaletta, joista noin 6,2 prosenttia menetettiin onnettomuuksissa.[23] Boeing 737:n pääkilpailijalla, Airbus A320 -sarjalla, vastaava osuus on vain noin 0,5 prosenttia. Se kuitenkin lensi ensilentonsa vuonna 1987, 20 vuotta Boeing 737:n jälkeen.[24]

Boeing 737:n toistaiseksi pahin onnettomuus sattui 29. lokakuuta 2018, kun Lion Airin lento 610 syöksyi Jaavanmereen pian lähdettyään Jakartasta. Koneen korkeus alkoi lentoonlähdön jälkeen heitellä, minkä jälkeen kone lähti syöksyyn. Lennolla oli 189 ihmistä, jotka kaikki kuolivat onnettomuudessa.[25] Toiseksi vakavin onnettomuus tapahtui 22. toukokuuta 2010, kun Air India Expressin lento 812 putosi pitkäksi menneen laskukiidon jälkeen kiitotien päässä olevaan rotkoon Mangaloressa. Lennolla oli 166 ihmistä, joista 158 sai onnettomuudessa surmansa. Koneen väsynyt kapteeni nukkui lennon aikana ja heräsi vasta vähän ennen lähestymisen alkua. Niinpä hänen tilannetajunsa oli heikentynyt. Hänen ohjauksessaan kone oli jatkuvasti aiottua lähestymistä jäljessä eli lensi nopeammin ja korkeammalla kuin oli tarkoitus. Siitä huolimatta kapteeni toi koneen väkisin alas, mutta koneen vihdoin koskettaessa maahan kiitotietä oli jäljellä enää alle kilometri. Kapteeni käynnisti suihkujarrut ja päätti sen jälkeen yrittää ylösvetoa siinä kuitenkaan onnistumatta.[25]

UIA:n lento 752 syöksyi maahan pian nousun jälkeen. Kone lähti 6. Tammikuuta Tehranin kansainväliseltä lentoasemalta kohti Kiovaa Ukrainassa. Kone hävisi tutkasta eivätkä lentäjät lähettäneet minkäänlaista hätäsanomaa. Kone syttyi tuleen ja räjähti maahan osuessaan. Tämän seurauksena kaikki 176 kyydissä ollutta henkilöä saivat surmansa. Turmakone Boeing 737-800, rekisteriltään UR-PSR, oli huollettu edellisenä viikonloppuna.[26]

• Kuva Lufthansan Boeing 737-300:n ohjaamosta
• Kuva Lufthansan Boeing 737-300:n matkustamosta