Boccia
Boccia on kuulapeli, joka kehitettiin 1900-luvun loppupuoliskolla Pohjois-Euroopassa. Boccia on vammaisurheilulaji, joka jossain määrin muistuttaa perinteisiä eurooppalaisia kuulapelejä, lähinnä petankkia. Peli on varta vasten suunniteltu siten, että se soveltuisi niin eriasteisesti vammaisille kuin myös vammattomille. Alun perin peli on suunniteltu CP-vammaisille henkilöille, mutta peli soveltuu myös muulla tavoin vammaisille henkilöille, joille vamma tuottaa motorisia vaikeuksia.
Suomen CP-liitto on järjestänyt boccian SM-kilpailuja, joihin osallistuminen edellyttää vähintään 10 prosentin invaliditeettiä. Viralliset sisä- ja ulkokenttien SM kilpailut järjestää Suomen paralympiakomitea/Boccian lajijaosto, ja niissä pelataan luokissa 1-4. Luokka 1. on vaikevammaisten sekä kourupelaajien ja luokka ja 4. lievästi vammautuneiden luokka. Lisää luokiteuksesta täältä. Suomessa boccian lajiliittona toimii Suomen Paralympiakomitea ry (Arkistoitu – Internet Archive). Kansainvälisesti laji kuului aiemmin CP-vammaisten urheilujärjestön Cerebral Palsy International Sports and Recreation Associationin (CPISRA) alaisuuteen.[1] Vuoden 2013 alussa boccian kansainvälinen lajiliitto Boccia International Sports Federation (BISFed) aloitti toimintansa.[2] Laji on kuulunut paralympialaisten ohjelmaan vuodesta 1984.
Toisinaan bocciaa pidetään italialaisperäisenä lajina, mikä johtuu nimisekaannuksesta: italian bocce on kuulapeleihin yleensä viittaava sana, jolla tarkoitetaan erityisesti Italian kahta kansallista kuulapeliä, nimiltään volo ja raffa. Jälkimmäisestä tosin näkyy eri yhteyksissä käytettävän nimitystä boccia, mutta kyseessä on täysin eri peli.
Pelivälineet ja kenttä
Ulkopelissä käytetään kovamuovisia pelipalloja, joiden ympärysmitta on sääntöjen mukaan 270 mm +/- 8 mm (läpimitta on noin 86 mm), ja pallon paino on 275 grammaa ( +/- 12 g). Sisäpelissä käytetään vastaavankokoisia keinonahkaisia tai nahkapäällysteisiä palloja. Maalipallona toimii valkoinen pallo, jonka kokoa tai materiaalia ei ole säännöissä määrätty.
Toinen joukkueista pelaa punaisilla, toinen sinisillä palloilla. Henkilöt, jotka eivät kykene heittämään palloa, voivat käyttää vierittämisessä hyväkseen jalkoja tai kourua. Kourua käyttää avustaja pelaajan ohjeiden mukaisesti.
Kentän leveys on kansainvälisissä säännöissä 6 x 12,5 m. Kenttä jakaantuu kolmeen alueeseen:
- Heittoalue, joka koostuu kuudesta 1 x 2,5 m:n heittoruudusta
- Välialue*, jonka yli maalipallo on heitettävä ja /
- Maalialue, 6 x 10 m.
*Väli- ja maalialueen erottaa toisistaan v:n muotoinen raja, joka kentän keskiviivalla on 1,5 metrin ja sivurajoilla 3 metrin päässä heittoalueesta.
Pelin kulku
Pelissä pyritään saamaan mahdollisimman monta omaa palloa maalipallon lähelle, lähemmäksi kuin vastustajan paras pallo.
Aloittajaksi arvottu joukkue, pelaa aina punaisilla, heittää maalipallon maalialueelle sekä myös ensimmäisen pallonsa. Tästä eteenpäin heittovuorossa on se, jonka lähin pallo ei ole lähinnä maalipalloa.
Pallot heitetään kentän toisessa päässä heittoalueella olevista ruuduista. Kullakin pelaajalla on erän aikana oma ruutunsa, josta hän heittää ja josta hän pääsääntoisesti ei erän aikana saa poistua. Ns. henkilökohtaisessa pelissä (=joukkueessa vain yksi pelaaja) kummallakin pelaajalla on kuusi palloa, kun taas joukkuepeleissä kullakin pelaajalla on kaksi palloa. Kierroksia pelataan parikilpailussa (2 + 2) neljä, muissa pelimuodoissa kuusi.