Bobby Charlton

Charlton siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1956 17-vuotiaana Manchester Unitedin joukkueeseen. Hän pääsi edustusjoukkueeseen kaksi vuotta myöhemmin ja voitti samalla kaudella ensimmäisen Englannin liigamestaruutensa. Nuori Charlton pääsi myös pelaamaan ulkomaille, sillä Manchester United osallistui ensimmäisenä englantilaisena seurajoukkueena Euroopan Cupiin.

Vuonna 1958 koettiin yksi englantilaisen jalkapallohistorian surullisimmista hetkistä. Manchester Unitedin joukkue oli palaamassa 6. helmikuuta pelimatkalta Jugoslaviasta voitettuaan puolivälierissä Belgradin Punaisen tähden. Münchenissä tapahtuneen välitankkauksen jälkeen lentokone ei kolmannellakaan yrittämällä päässyt ilmaan vaan törmäsi lentokentän aitaan ja sen takana olevaan taloon. Onnettomuudessa kuoli 23 ihmistä, joiden joukossa kahdeksan Unitedin pelaajaa. Charlton lensi onnettomuudessa ulos koneesta, mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla vähin vammoin.[2]

Charlton voitti FA Cup -mestaruuden Manchester Unitedissa vuonna 1963 sekä liigamestaruuden vuosina 1965 ja 1967. Euroopan Cupia Charlton oli voittamassa vuonna 1968, kymmenen vuotta Münchenin onnettomuuden jälkeen.

Bobby Charlton pelasi vuosina 1956–1973 Manchester Unitedissa yhteensä 751 ottelua tehden 245 maalia. Manchester Unitedin jälkeen hän pelasi vielä Prestonissa vuosina 1973–1975.[2]

Bobby Charlton vuonna 1970.

Charlton valittiin maajoukkueeseen vuonna 1958 otteluun Skotlantia vastaan ja toisessa ottelussa Portugalia vastaan hän teki molemmat maalit. Maajoukkueessa Charlton osallistui vuoden 1958 MM-kisoihin Ruotsissa, vaikka ei pelannut niissä yhtään ottelua.[2]

Charlton teki maaottelutasolla hattutemput Yhdysvaltoja vastaan vuonna 1959 ja Meksikoa vastaan vuonna 1961. Hän pelasi 1962 MM-kisojen karsinnoissa sekä lopputurnauksessa kaikki Englannin neljä ottelua Unkaria, Argentiinaa, Bulgariaa ja Brasiliaa vastaan. Hän teki maalin alkusarjan ottelussa Argentiinaa vastaan.

Charlton oli Englannin maajoukkueen tukipylväitä Englannin omissa kotikisoissa 1966. Englanti pääsi alkulohkostaan jatkoon voitettuaan Meksikon ja Ranskan. Meksikoa vastaan Charlton teki kaukolaukauksellaan yhden uransa kuuluisimmista maaleista. Välierässä Portugalia vastaan Charlton teki yhden maalin ottelun päättyessä Englannin 2–1 voittoon.[2] Loppuottelussa Englantia vastaan ryhmittyi Saksa ja Charltonin henkilökohtaiseksi vastustajaksi ilmestyi nuori Franz Beckenbauer. Nämä kaksi pelaajaa seurasivat niin tarkasti toisiaan, että kumpikaan ei finaalissa loistanut. Ottelu siirtyi jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoajalle, jolloin Englannin Geoff Hurst laukoi pallon yläriman alareunaan, josta se kimposi suoraan alaspäin. Kiistanalainen maali hyväksyttiin, ja tekemällä vielä toisen maalin Englanti voitti ottelun ja maailmanmestaruuden. Bobby Charltonin panosta Englannin maailmanmestaruudessa kuvaa valinta Euroopan parhaimmaksi jalkapalloilijaksi vuonna 1966.[2]

Charlton pelasi vielä vuoden 1970 MM-kisoissa, joissa Englanti kuitenkin hävisi puolivälierissä Länsi-Saksaa vastaan.[2] Ottelu oli samalla Charltonin suunnittelematon jäähyväisottelu maajoukkueessa.

Kaiken kaikkiaan Bobby Charlton pelasi yhteensä 106 maaottelua tehden 49 maalia. Englannin maajoukkueen maalintekijätilastossa hän on toisena Wayne Rooneyn jälkeen.[3][4]