Bob Sauvé

Sauvén menestyttyä juniorisarjoissa Buffalo Sabres varasi hänet vuonna 1975 ensimmäisellä kierroksella. Yhteensä Sauvé oli 17. varaus. 1975 Sabres varasi kolme maalivahtia, joista Sauvé ja Don Edwards olivat kuuluisimpia. Sauvé pelasi Sabresissa neljä ottelua kaudella 1976–1977 viettäen silti suurimman osan kaudesta AHL:ssä Rod Island Redissä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Hartford Wolf Pack. Edwards oli alun alkaen menestyksekkäämpi heistä kahdesta. Seuraavana kautena Sauvé vietti aikaa Hershey Bearsin joukkueessa pelaten kaksitoista ottelua Sabresissa.

Kauden 1979–1980 alkaessa Sauvé teki hyviä tuloksia harjoitusleireillä. Hänen sormensa kuitenkin murtui ja hän joutui aloittamaan kauden Hersheyssä. Kun Edwards joutui jäämään sivuun, Sauvé kutsuttiin Buffaloon, jonne mies myös jäi. Sauvé ja Edwards tekivät erinomaista työtä Sabresin maalilla ja he voittivatkin kauden päätyttyä Vezina Trophyn.

2. joulukuuta 1981 Sauvé myytiin Detroitiin, mutta hän palasi Sabresiin 1. kesäkuuta 1982 vapaana pelaajana. Edwars oli myyty Calgary Flamesille. Sauvén maalivahtiparina oli nuori Tom Barrasso kauden 1983–1984 ja kauden päätyttyä miehet jakoivat William M. Jennings Trophyn. Nopeasti Barrasso haastoi Sauvén ykkösmaalivahdin paikasta vahvoilla otteillaan ja Sauvé myytiin Chicago Black Hawksiin. Vaihdossa Sabres sai Black Hawksin kolmannen kierroksen varausvalinnan vuodelta 1986. Chicagossa Sauvé pelasi kaksi kautta ja liittyi New Jersey Devilsiin vapaana pelaajana 10. heinäkuuta 1987. Pelattuaan kaksi kautta Devilsissä, Sauvé ilmoitti vetäytyvänsä eläkkeelle selkäongelmien takia.

Sauvén nuorempi veli, hyökkääjä Jean-François Sauvé, pelasi myös Sabresissa. Myös hänen poikansa Philippe Sauvé on pelannut maalivahtina NHL:ssä sekä nykyään Euroopassa.