Bob Ross

Bob Ross varttui Orlandossa, Floridassa velipuolensa Jimin kanssa, jonka hän mainitsi ohimennen ohjelmassaan.

Ross liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin 18-vuotiaana jättäen koulun kesken yhdeksännellä luokalla. Ilmavoimissa hänen komennuspaikakseen määrättiin Eielsonin lentotukikohta Alaskassa, missä hän myös näki ensimmäistä kertaa lunta ja vuoria, joista tuli myöhemmin toistuvia aiheita hänen tauluihinsa. Hän harjoitteli alla prima -tekniikkaa voidakseen tuottaa myytäviä maalauksia työtauoillaan. Sotilasarvonsa vuoksi hänen tuli olla "kovaluontoinen" ja "ilkeä", mutta erottuaan palveluksesta hän teki lupauksen olla enää ikinä huutamatta.

Ross myös huomasi pian tienaavansa paremmin maalauksillaan kuin työskentelemällä ilmavoimissa, minkä johdosta hän ryhtyi oppilaaksi jo ennestään kuuluisalle maalari William Alexanderille, joka veti omaa maalausohjelmaansa The Magic World of Oil Painting vuosina 1970–1982.

Rossilla oli poika Steven ensimmäisestä avioliitostaan Vivian Ridgen kanssa. Steven esiintyi ajoittain isänsä ohjelmassa ja on ”Bob Ross –sertifioitu” taideopettaja.[2] Rossin ja Brownin liitto päätyi avioeroon 1981. Toinen vaimo Jane Ross kuoli syöpään 1993. Ross kärsi lymfoomasta viimeiset vuotensa lopettaen alkuvuodesta 1994 The Joy of Paintingin taudin takia. Ross kuoli lopulta 4. heinäkuuta 1995 kotonaan. Hänet on haudattu Floridan Gothassa sijaitsevaan Woodlawn Memorial Parkiin.

Ross toimi ohjelman isäntänä tammikuulta 1983 aina toukokuulle 1994. Ohjelmaa esitetään edelleen uusintoina ja siitä otetut videopätkät ovat suosittuja YouTubessa. Ohjelman kaikki jaksot esitettiin Twitch-suoratoistopalvelussa marraskuussa 2015. Suoratoistomaratonia seurasi 5,6 miljoonaa katsojaa.[3] Jokaisessa puolituntisessa ohjelmassa Ross esitteli katsojalle öljyvärimaalausta käyttäen alla prima -tekniikkaa. Värivalikoima koostui pienestä määrästä värejä, jotta ensi kertaa maalaavat oppisivat tekniikan helposti, ja jotta kustannukset eivät nousisi liian korkeiksi. Väripalettina käytettiin erityisen suurta pleksistä palettia, joka oli hiottu hiomapaperilla himmeäksi, jotta se ei heijastaisi kirkasta studiovalaistusta. Kriitikko Mira Schor vertasi Bob Rossia toiseen televisioisäntään, Fred Rogersiin, verraten kummankin pehmeää ääntä ja rauhallista puhetapaa. Äänen syynä oli Rossin antama lupaus olla enää koskaan huutamatta.

Ross perusti oman brändin, joka myy edelleen maalausvälineitä ja opaskirjoja, ja tarjosi kursseja, joilla oppi maalaamaan ”Bob Ross-tyylillä”. Yhtiö kasvoi lopulta 15 miljoonan dollarin vuosibisnekseksi. Ohjelmassaan maalaamat taulut Ross lahjoitti ohjelmaa esittäneelle PBS-yhtiölle.

Ross maalasi 381 jaksossa ohjelman 403:sta jaksosta (lopuissa oli vieras).[4] Ross maalasi ohjelmaan arviolta yli 1 000 taulua.[4]

Ross käytti töissään alla prima -tekniikkaa. Ohjelman ensimmäisestä jaksosta lähtien väline- ja värivalikoima pyrittiin pitämään yksinkertaisena, jotta ensikertalaisten ei tarvitsisi ostaa kallista maalaussettiä. Maalinohentimena ja siveltimien pesuun käytettiin hajutonta lakkaspriitä. Välineinä käytettiin pitkälti viuhka-, ja filbertsiveltimiä, yhden- ja kahden tuuman luonnonharjaksisia siveltimiä sekä viistoteräistä maalausveistä. Näillä välineillä Ross kykeni maalaamaan puita, vettä, pilviä ja vuoria nopeasti. Taulu oli monesti ennen maalausta käsitelty ohuelti nestemäisellä valkoisella maalilla, joka helpotti maalin levitystä ja edesauttoi värien sekoittumista luoden samalla unenomaisen tunnelman. Taulun maalaus alkoi ohjelman joka jaksossa siveltimenvedoilla, joiden tuloksena näytti lähinnä olevan väriläikkiä. Mitä pidemmälle jaksossa päästiin, sitä yksityiskohtaisempi maalauksesta tuli. Sarjan toisen kauden alussa Ross omisti jakson William Alexanderille antaen selitykseksi, että ”vuosia sitten Bill opetti minulle tämän mahtavan maalaustekniikan, joka on ollut minulle niin suuri lahja, että haluan jakaa sen teidän [katsojien] kanssa.”

Hänen arvioidaan tehneen noin 30 000 maalausta elinaikanaan.[5]

Rossin maalausten aiheina olivat monesti vuoret, järvet, puut, lumi ja mökit. Aiheiden taustalla olivat Rossin ilmavoimien palveluksessa Alaskassa viettämät nuoruusvuodet. Hän rohkaisi toistuvasti katsojia kokeilemaan ja harjoittelemaan maalaamista, sillä hänen mielestään jokainen henkilö on taiteilija, joka tarvitsee vain harjoitusta. Omatkin virheensä hän kuittasi sanomalla ”Ei ole virheitä, vain iloisia sattumia.” Ross oli eläinrakas persoona, joka hoiti hylättyjä ja loukkaantuneita pieneläimiä, kuten oravia ja pöllönpoikasia. Näitä eläimiä myös aika ajoin esiteltiin ohjelmassa.

Ross käytti runsaasti lausahduksia, joiden kantava teema oli iloisuus, kuten ”iloiset pikku puut”. Suuressa osassa jaksoista hilpeyttä jaksoi myös tuottaa siveltimien puhdistus, jota hän sanoi pitävänsä suosikkiosuutenaan maalaamisessa. Varsinkin siveltimen nopea kuivaus pieksemällä maalaustelineen jalkaa vasten nauratti Rossia. Joka jakson lopussa Ross sanoi: ”Haluaisin toivottaa täältä kaikkien puolesta iloisia maalaushetkiä ja Jumalan siunausta”.

Kysyttäessä miksi kaikki asiat Rossin maailmassa olivat iloisia, hän totesi: ”Totta kai, juuri sen takia maalaan. Koska sen avulla voin luoda sellaisen maailman kuin haluan, ja tehdä siitä niin iloisen kuin haluan. ”